Jotenkin luulisi ettei Raamatulla päähän syytöksiä tarvitsisi uskovien foorumilla kuunnella mutta kaipa se sitten niin on. Selittäisitkö minulle miten minun pitäisi näitä raamatunkohtia tulkita ettei se olisi päähän lyömistä. Haluan ihan tosissani tietää.
Jos haluatte keskustella eronjälkeisten avioliittojen moraalisuudesta, avatkaa sille oma ketju (ellei aikaisempaa ketjua aiheesta löydy)! Pysytään täällä otsikon aiheessa - siihen ei kyllä minkään papin uudelleenavioitumisetkaan oikein kuulu.
Anteeksi, vitsini ei ollut ilmeinen ja se siis jäi vain yritykseksi. U&E foorumilla oli tällainen humoristinen hymiö . Tai ainakin itse sen tulkitsin hyväntahtoisen humoristiseksi; ei siis pilaileva, vaan humoristinen.
Kuuntelin Radiot.fi-palvelusta arkistoidun Radiodei:n Viikon debatin, missä Sadinmaa esitteli tulkintojaan Lutherista, vanhurskauttamisopista ja yleensä kaikista kristinuskon perusasioista. Opponenttina oli Timo Junkkaala.
Sadinmaa on ihan pihalla. Hänellä on ihan oma “kristinusko”, missä mikään ei ole kuten kirkko, Luther, tai kristikunnan enemmistö ovat ajatelleet. Kaikki muut ovat väärässä, Sadinmaa vain tietää.
Vanhurskauttamisen voi heittää kokonaan pois, koska “se ei kommunikoi nykypäivän ihmiselle”, samoin synti jne.
Oli toisaalta ihan hupaisa ja hörähdyksiä herättävä kävelyretki kuunnella tuota puhelimen kuulokkeista kuntolenkillä. Mutta toisaalta olo oli vakava, tuollaista opetusta - papilta?
Tässä on kyllä pointtia. Benedictus XVI:n mukaan vanhurskauttaminen on nykyihmiselle keikahtanut päälaelleen; enää ei ole polttava kysymys kuinka minä kelpaan Jumalalle, vaan Jumalan on oikeutettava itsensä minulle.
For the man of today, compared to those of the time of Luther and to those holding the classical perspective of the Christian faith, things are in a certain sense inverted, or rather, is no longer man who believes he needs justification before God, but rather he is of the opinion that God is obliged to justify himself because of all the horrible things in the world and in the face of the misery of being human, all of which ultimately depend on Him. (…) Even rescinding from such a radical contestation of the Church’s vision of the relationship between God and man, the man of today has in a very general way the sense that God cannot let most of humanity be damned. In this sense, the concern for the personal salvation of souls typical of past times has for the most part disappeared.
Luulen, että Benedictuksen ja Sadinmaan johtopäätökset kuitenkin tästä jokseenkin yhtenevästä huomiosta huolimatta eroavat melkoisesti.
Tässä on pitkähkö Benedictuksen haastattelu, josta tuo lainauskin on.
Olen yhden Sadinmaan saarnan kerran kuunnellut. Menin puolitutun kutsumana messuun, jota en pitkään aikaan edes tajunnut messuksi. Ajattelin koko ajan jotain “nuorteniltaa kirkossa”. En tiennyt kyseisestä hahmosta silloin vielä mitään. Mutta se “opetuspuhe”, joka osoittautui sittemmin “saarnaksi”, oli aika tukevasti härski, provosoiva, agitoiva ja yksisilmäinen.
Sen jälkeen kuulemani perusteella olen tullut tulokseen, että minulla ei ole niin pahaa vihamiestä, jotta lahjoittaisin hänelle Sadinmaan keikan tai huijaisin hänet todistamaan sellaista.
Tässä on nyt kiva nautiskella siitä ajatuksesta, että sääntöjen mukaan piispojen on rangaistava näitä rikkureita, mutta suurin osa heistä ei haluaisi millään tehdä sitä. Pitää kuitenkin muistaa, että maallisesta näkökulmasta joillain konservatiivisilla piispoilla on käsillä valtansa viimeiset rippeet, jotka he “pahuuttaan” käyttävät tähän. Ja liberaalien piispojen ajatellaan olevan niin “rohkeita” (vaikka pakkohan maallisen ihmisen on pitää heitä myös hieman vätyksinä), että keksivät keinon päästää koirat veräjästä.
Eri asia on jos Sadinmaa on onnistunut provosoimaan Askolaa pelkällä omavaltaisuudella muissa yhteyksissä. Silloin Askolalla saattaa olla tilanne, jossa hän poikkeaa linjastaan ja jotenkin oikeasti “sakottaa” Sadinmaata. Monen rikosjutun kohdalla todetaan sosiaalisessa mediassa, että “ehdollinen vankeus eli ei mitään”. Ehkä tälle nähdään joku kirkollinen vastine.
Tuomiokapituli tai seurakunta ei välttämättä saa tietää, jos evankelisluterilaisen kirkon pappi vihkii samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon, kertoi Lännen Media. Tietokatkos voi tulla esimerkiksi tilanteessa, jossa pariskunta hakee avioliiton esteiden tutkinnan maistraatilta ja pappi vie vihkimisilmoituksen suoraan maistraattiin eikä kirkkoherranvirastoon.
Tuomiokapitulit saavat tiedon vihkijöistä vain kantelusta tai ulkopuolisesta vihjeestä. Esimerkiksi Helsingin hiippakunnan lakimiesasessori Ritva Saarion mukaan tuomiokapituliin ei tule mistään rekisteristä suoraa tietoa vihkijöistä.
Lienee selvää, että rangaistuksia ei tule, jos osa vihkimisistä ei edes tule tietoon. Silloin tilanne olisi epätasa-arvoinen vihkineitä teologeja kohtaan: osa toimisi salassa ja välttyisi rangaistukselta, kun taas julkisesti vihkivät saisivat sanktioita. Niinpä ei tarvitse olla suuri ennustaja todetakseen, että rangaistuksia ei voida antaa tuollaisessa tilanteessa kenellekään.
Miksi havennat uskovaisia ja selkeää Jumalan sanaa?!
En ole huomannut muita homovihkimisiä kuin tuon Sadinmaan suorittaman tuossa apurahaspektaakkelissa. Onkohan niitä ollut, vai onko käynyt niin onnellisesti, että papisto tosiaan on pidättäytynyt yhteisissä päätöksissä.
Tämän havaitsi myös eräs anglikaani aikoinansa.
The ancient man approached God (or even the gods) as the accused person approaches his judge. For the modern man, the roles are quite reversed. He is the judge: God is in the dock. He is quite a kindly judge; if God should have a reasonable defense for being the god who permits war, poverty, and disease, he is ready to listen to it. The trial may even end in God’s acquittal. But the important thing is that man is on the bench and God is in the dock.”
― C.S. Lewis, God in the Dock: Essays on Theology and Ethics
Nyt en ymmärrä! Tuossa kuvassahan uusi ihminen Jumalan sanasta onnestaan kurittaa vanhaa Aatamia!
Muuten Ok, hyvä ohjelma, mutta Eero Junkkaala, Timon veli.
Älytön ajatus. Jos tuolla tavalla ajatellaan, niin ketään ei voida rangaista mistään. Kirkossa monet asiat tulevat ilmi vain kantelun kautta. Ei tuomiokapitulin tietoon tule mahdolliset harhaoppiset saarnat ja opetukset, naispappien väistämiset, eronneiden vihkimisistä kieltäytymiset tai muut mahdolliset tuomiokapitulissa käsiteltävät asiat, ellei joku siitä ilmoita - joko esimies, väärin kohdeltu henkilö tai paikalla ollut seurakuntalainen.
Samaa voi miettiä laajemminkin: eikö ole epätasa-arvoista, että ylinopeutta ajava, kesämökkejä ryöstelevä tai raiskaaja saavat rangaistukset, kun toiset onnistuvat tekemään asian kiinni jäämättä (eli salaa) ja pääsevät rangaistuksetta.
Ei se ole älytön, kun nuo jutussa mainitut toimintatavat eivät sinänsä ole sellaisia, että niistä voitaisiin rangaista. Vai miten rankaiset siitä, että avioesteet onkin tutkittu maistraatissa tai että vihkimispaperit viedäänkin sinne?
No voi hyvänen aika… Vihkimisestähän se mahdollinen rangaistus tulisi.
Hauska hymiö. Saisiko myös sellaiset kuin “mielipiteellä päähän” tai " liberaalilla raamatuntulkinnalla päähän".
Jos tuolle pitäisi ideologinen vastine keksiä, niin ehkä sellainen, missä hymiö kaivaa kuoppaa, johon on juuri kellahtamassa iso Raamattu. Kun taas tuo “mielipiteellä päähän” voisi ehkä olla se, missä yksi hahmo huutaa megafoniin ja toinen näyttää kärsivältä.
Puhuuko B16 tässä “klassisesta kristinuskosta”?!
Bene ottaa ex cathedra kantaa foorumin käytäntöihin. Roma locuta est, causa finita est.
Kymmenien evankelisluterilaisen kirkon pappien muodostama ryhmä puolustaa kaikkien oikeutta kirkolliseen vihkimiseen.
Papit tasa-arvoisen kirkollisen vihkimisen puolesta -ryhmä sanoo toivovansa ripeyttä kirkon päätöksentekoon ja pikaista muutosta kirkon avioliittokäytäntöön.
Eri puolilta Suomea olevat papit lanseeraavat postikorttikampanjan. Suomalaisia kehotetaan lähettämään omalle piispalleen postikortti, jossa toivotaan kirkon vihkivän myös samaa sukupuolta olevat pariskunnat. Ryhmä on tehnyt valmiita korttipohjia.
Ryhmän yhteyshenkilö, pastori Laura Mäntylä sanoo, että Suomessa on jo yli sata pappia, jotka ovat valmiita vihkimään samaa sukupuolta olevat parit. Kaikki eivät halua olla omalla nimellään ryhmässä, koska pelkäävät vihapuhetta ja painostusta jo sovituista vihkimisistä luopumiseksi.
-Oleellista on, että tiedämme toinen toisemme. Pystymme järjestämään vihkimisen joka ikiselle pariskunnalle missä tahansa Suomessa, Mäntylä sanoo.
Tasa-arvoinen avioliittolaki tuli voimaan viikko sitten. Kirkon kanta kuitenkin on, että lainmuutoksesta huolimatta kirkollinen vihkiminen ei ole mahdollista samaa sukupuolta oleville.
Vihkimiskäytännöistä päättää kirkolliskokous, jossa muutoksen taakse pitäisi saada kolme neljäsosaa edustajista. Seuraava kirkolliskokous järjestetään toukokuussa, mutta ei ole tiedossa, onko samaa sukupuolta olevien vihkiminen asialistalla.