Turun arkkihiippakunnan piispan vaali 2020

Turun arkkihiippakunnan piispan vaalin ehdokkaat ovat

  • Numero 2, Jouni Lehikoinen , Turun Mikaelinseurakunnan kirkkoherra
  • Numero 3, Heikki Arikka , Malmin seurakunnan kirkkoherra
  • Numero 4, Kaisa Huhtala , Porin Teljän seurakunnan kirkkoherra
  • Numero 5, Mari Leppänen , Turun arkkihiippakunnan hiippakuntadekaani

Ensimmäinen vaalipäivä on torstaina 5.11.2020 .

Miksi minusta tuntuu, että Mari Leppänen on tuleva piispa. Hän on saanut silloin tällöin vähän niin kuin “vahingossa” palstatilaa eri medioissa toisin kuin muut ja johan joku siitä älähtikin. En tunne ehdokkaita, enkä ole asiasta kovin kiinnostunut, mutta aikaisemmista kaikenlaisista kirkollisista vaaleista on jäänyt tuntuma, että nyt yritetään voimalla ja vimmalla saada lukuisien miesoletettujen piispojen rinnalle lisää naisoletettuja noille merkittäville paikoille. Saatan olla tietysti aivan väärässäkin. :roll_eyes:

Veikkaan että Huhtala on vahvoilla. Hän on sillanrakentaja. En tiedä katsotaanko sitten raskauttavaksi virheeksi ystävällisyys Sleyn messuja kohtaan.
Lehikoinen olisi toinen kokenut kirkkoherra. Turun oma mies. Sama ongelma ja ehkä vielä pahemmin: antaa tilaa herätysliikkeille ja nimenomaan MNfestareille sekä evankeliumijuhlille.
En jaksa silti uskoa Leppäsen tai ainakaan Arikan valintaan. Vaan kerrankos sitä.

Tietämättä mitään tapauksesta, niin voin sanoa, että tietenkin 99% suosikki nykyään piispaksi on nainen, etenkin jos hän antaa tämän kaltaisia lausuntoja:“Ajattelen, että kaikki ikävät dogmit ja patriarkaalinen fundamentalismi on Jumalan rakkauden vastaista, rakkauden, jota kauneimmin osoitetaan Sodoman mallilla”. Ja vähintään 99% naispapeista “ajattelee” kai suunnilleen noin, eikö?

2 tykkäystä

Löytyihän netistä Seurakuntalainen-sivuston referaatti Radiodein viikon debatista, jossa Mari Leppänen on ilmaissut kantansa:

Kun me puhutaan seksuaalivähemmistöistä, me puhutaan meidän lapsista, meidän sisaruksista, meidän rippikoululaisista, meidän vanhemmista, meidän seurakuntalaisista. Meidän on tärkeä kirkossa löytää tähän kysymykseen ratkaisu. Ja tää edellyttää meidän piispoilta erityistä johtajuutta. Henkilökohtaisesti toivoisin, että kirkossa vihitään myös samaa sukupuolta olevat parit, mutta olen valmis etsimään sellaista ratkaisua, jonka kanssa eri tavalla ajattelevat ihmiset Raamattuun perustuen, teologiallaan perustellen voivat löytää.

Mari Leppänen kannattaa siis Turun arkkihiippakunnan nykyisen piispan Kaarlo Kallialan näkemystä siitä, että kirkossa olisi kaksi eri mallia rinnakkaisessa käytössä. Tässä neljännessä mallissa kirkolla olisi kaksi virallista ja rinnakkaista avioliittokäsitystä, perinteinen ja sukupuolineutraali. Tämän mallin kannalla ovat piispoista Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo ja Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala . Leppänen huomauttaa, että myös Raamatun sisällä on erilaista ajattelua avioliitosta.

– Käsitys avioliitosta ja siihen liittyvät käytännöt ovat muuttuneet vuosisatojen aikana. Nyt kysymys on siitä, että meidän ymmärrys ja tietoisuus ihmisten seksuaalisuudesta on lisääntynyt. Kun me on käyty koulua, meille kaikille on opetettu, että se (homous) on sairaus tai kirkossa on opetettu, että se on syntiä. Me tiedetään, että joka kymmenes kuuluu seksuaalivähemmistöön. Kristillinen kirkko on aina kyennyt uusiutumaan ajassa ja siinä mielessä olen levollinen tämän asian kanssa.

Tässä voisi nähdä sellaisen naisilla ja naispapeilla monien kriitikoiden esittämän hypoteesin mukaisen yliempaattisuudessaan “dogmit rakkauden tieltä” lakaisevan asenteen -v.s. oletetusti keskimäärin enemmän miesten edustama “dogmit, logiikka ja systematiikka ensin” -ajattelu.

“Mehän puhutaan täs, hei, ihan oikeist tuntevist ihmisist! Ne voi olla vaiks meijän siskoi, veljii ja lapsii. Ketä on se hirviö, joka kehtaa niitten rakkauden tuomita ja heitä loukata? Heijän pitää saada tulla nähdyiks just sellasina ku he on!!!”

Huokaus. Jotain tuollaista olen uumoillutkin. No eipä arvailuni taida mennä pieleen, että hänet valitaan. Noilla linjoillahan Espoon Hintikkakin oli ja tuli valituksi. :frowning:

Ei se ainoa syy ole tulla valituksi. Kokemus eri tehtävistä antaa enemmän kannatusta.
Hintikka oli ansioitunut myös kansainvälisissä hommissa.

Katsoin Mari Leppäsen tukijoiden listaa, ja onhan se aika pitkä. En ole pahemmin hänen toimintaansa perehtynyt, mutta vanhoillislestadiolainen tausta taitaa olla, ja luonnollisesti ollut julkisuudessa aikanaan senkin takia.

Lehikoinen olisi tietenkin konservatiivisen kirkkokansan valinta.

Voi mennä tiukalle. Veikkaan kuitenkin että paine naisen valintaan on sen verran iso, että vaalin ratkaisevat toisella kierroksella Huhtala ja Leppänen.

Yllätyin Huhtalan vähäisestä suosiosta. Turkulainen nyt Turun piispaksi. Taitaa Leppänen tulla valituksi…

Kuten jo aikaisemmin sanoin, olin vaalin alusta alkaen jokseenkin varma että naisoletettu liberaali Leppänen valitaan. Edustaa ajan henkeä, joka piutpaut piittaa jonkun korkeimman päättävän elimen eli kirkolliskokouksen päätöksistä.

1 tykkäys

Itseasiassa Mari Leppänen ei ole turkulainen, vaikka käykin siellä töissä. Kunnon ruustiinan tavoin asuu puolisonsa virkapaikkakunnalla. :wink:

2 tykkäystä

Tuolla voi loppujen lopuksi perustella ihan mitä vain. Kun puhutaan ___________, me puhutaan meidän lapsista, jne…

Saati sitten vielä ylempänä olevasta, eli Jumalasta.

Tässäkin taas tulee se esille, miksei nainen ole soveltuva papiksi. Ensimmäisenä on mielessä lähimmäinen, toisena vasta Jumalan laki

(kirjoittaja on perunut viestin ja se poistetaan automaattisesti 24 tunnin kuluttua, paitsi jos se liputetaan)

Toisaalta, jos lähimmäinen ei tule mieleen, siitä Raamattu sanoo että hän ei tunne Jumalaa eikä Jumala häntä.

Naisia ei voi syyttää siitä missä heillä on sydän paikallaan.

Kirkkoa voi syyttää siitä että naiset ovat pappeja. Ja siitä että varsin moni mies ajattelee ihan samalla tavalla eli niin että tässä Jumalan sana on väärässä kieltäessään jotain mitä emme kieltäisi lähimmäiseltä.

Se että vähemmistöt tajutaan ihan yhtä arvokkaiksi ihmisiksi joita tulee rakastaa, on erittäin tärkeää. Se ei johda automaattisesti homosuhteiden hyväksymiseen. On opetettava kaikkien ihmisten syntisyyttä. Kuten esim Räsänen opetti poliiseja.

Kyllä, mutta Jumalaa tulee rakastaa Raamatun mukaan yli kaiken ja lähimmäistä kuten itseään, eli Jumala tulee ensin, sitten lähimmäinen.

Jos nainen on paimen, häntä voidaan syyttää siitä, että hän opettaa toisin kuin Raamattu homosuhteista. Tästä Raamatulla on aika kovat sanat, väärin opettavista paimenista. Ja ennen kaikkea häntä tulee syyttämään Jumala viimeisellä tuomiolla, ei ihminen. Miehen tehtävä olisi suojella naista joutumasta tällaiseen asemaan.

Loppuosasta viestistäsi aika samaa mieltä

Homokysymyksen haaste ei meille perinteisen kannan uskoville ole se, osaammeko tarpeeksi usein ja nopeasti muistuttaa tulevasta tuomiosta ja naispappien kelvottomuudesta. Kyllä se meille helppoa on. Minullekin niinkuin sinulle.

Haaste on se, että pystyisimme ottamaan sekä lähimmäisenrakkauden että Jumalan tahdon vakavasti. Ja näkemään siinä yhteydessä sen mikä on oleellista kristinuskossa. Se on kaikkien ayntisyys ja kaikkien syntisten pelastajaksi syntynyt Jeesus Kristus. Kukaan ei pelastu oikeaan joukkoon kuulumalla vaan jokaisen ainoa toivo on armahdus Jumalan tuomioistuimien edessä.

Kyllä nimenomaan näin. Mutta silti totuus pitää pystyä sanomaan.

Ihan totta, mutta sekä Vanhan että Uuden testamentin mukaan paimenille on ankarampi tuomio kuin muille. Se on syytä ottaa vakavasti. Kyllä on syytä olla siinä oikeassa joukossa, eli nimi Karitsan elämän kirjassa.

Se on aitoa rakkautta, että ohjaa ihmisiä siihen suuntaan. Lopun aikoina monen rakkaus kylmenee.

Eikös se ole niin, että Jumalan rakkaus, laki ja totuus ovat aina ihmisille lopulta se paras ja ainoa ratkaisu ja suunta? Siis ei voi olla niin, että Jumalan rakastaminen tai hänen ohjeidensa mukaan toimiminen olisi oikeasti vastoin lähimmäisen todellista hyvää -toki se voi olla vastoin lähimmäisen omaa näkemystä siitä, mikä on hänelle hyväksi, mutta tässähän on kyse ko. lähimmäisen pois Jumalan totuudesta poikenneesta tahdosta ja ymmärryksestä.

Edit: tuli vähän siistittyä liian roisia huumoria; oli vähän liian pitkä päivä tänään…

Eli siis kyllä, lähimmäisen on oltavakin mielessä ihan siinä missä Jumalankin, mutta Jumalan rakkauden lain mukaisesti -ja tällöin se usein tarkoittaa esimerkiksi kehotusta ajallisten nautintojen ja taipumusten hillitsemiseen, mistä voi aiheutua mielipahaa.

Eli varmastikin @Agga meinasi juuri sitä, että monesti naispappi on taipuvainen tahdistamaan sanomansa sen lähimmäisen(ja tämän vertaisryhmän) itse määrittämien standardien mukaisesti.

1 tykkäys

Lähimmäisenrakkaus ja Jumalan tahto eivät ole ristiriidassa.