Jotenkin pahanmakuinen kommentti sinulta, sorry vaan.
Mielestäni ne, jotka ovat tässä kirkossamme vastuunkantajia, ovat tarpeellisia kristittyjä. Ei ole todellista vastakkain asettelua olemassa niiden välillä, jotka panostavat ulkomaille tai jotka rakentavat Suomessa.
Nytkin esimerkiksi vaalin ehdokkaista Ville Auvinen on lähetystyöntekijä ja lähetysjohtaja, mutta silti näki tärkeäksi asettua ehdolle. Vaikka hiukan ihmettelin hänen ehdokkuuttaan aluksi, arvostukseni häntä kohtaan on kyllä noussut. Selvästä vähemmistöasemasta lähteminen kysyy asennetta ja sitä, että on jokin todellinen missio. Kuolevan ev.lut. kirkon jättämisen sijasta voi siis edustaa tämän kaiken keskellä rohkeasti perinteistä uskoa, todennäköisesti tietäen, että ei tule valituksi, mutta saavansa äänensä ja monen kristityn äänen kuitenkin kuuluviin. Auvinen ei ole sortunut mustamaalaamiseen tai turhaan voivotteluun, vaan esiintynyt tietääkseni hienosti. On myös mielenkiintoinen ilmiö että naispappeuden torjujaa tukee naispappeja, aina kampanjan kärkeä myöten. Se kertoo jotain siitä, että tässä kirkossa on vielä todellista tärkeimpään evankeliumiin keskittymistä, vaikka ristiriidat ovat monessa kohdin pahoja. Lähetysihmisillä usein on tällaista avaraa sydäntä ja kirkasta visiota.
Auvisella siis on aivan yhtä lailla perspektiiviä asioihin kuin Ruokasella.
Mutta on ymmärrettävää että kahden tappiollisen ja varmasti kuluttavan piispanvaalin jälkeen “panostaminen” suuntautuu toisaalle.
Ruokanen tukee arkkipiispaksi Tapio Luomaa, joka on toisaalta ihan loogista, mutta myös MR kuuluu niihin jotka ovat profiloituneet perinteisen avioliitto-opin puolustajina, kun taas Luoma ei sitä ilmeisesti loppupeleissä ole…
Tuon Luoman kannattajaksi asettumisen viesti myös taitaa olla, ettei Ruokanen pidä tätä kirkkoa kuolevana.