Seurakunnan kasvu ry on teettänyt suomalaisten uskonnollisuutta mittaavan tutkimuksen neljästi: vuosina 1994, 2002, 2008 ja 2018.
Tuoreimman tutkimuksen vuodelta 2018 teki tutkimuskeskus Kantar TSN. Tutkimuksen virhemarginaali on 3,1 prosenttiyksikköä.
Yhdeksän prosenttia suomalaisista kuvaa itseään uudestisyntyneeksi kristityksi, jolla on henkilökohtainen suhde Jeesukseen.
On tullut jo.
Yhdeksän prosenttia on vielä massiivisesti yläkanttiin. Mielestäni Jeesuksen seuraamisen on pakkokin olla ihan päivittäistä kilvoittelua, johon myös Raamatun lukeminen kuuluu. Paljonko tuollaisia on: pari prosenttia? Suurin osa ikäihmisiä, tai kirkon palkkalistoilla.
Sinänsä se ja sama tietysti lopputuloksen kannalta. Vainotkin ovat hyvä asia, kun koulivat ihmistä nopeammin syvemmälle uskoon.
En kyllä osaa kuvata itseäni noin, tarkoitan tuota sanamuotoa, jota vierastan. Paremminkin kuvaisin seuraavasti: MInut on kastettu ja uskon, että Jeesus Kristus on minut lunastanut enkä peittele uskoani. Osallistun jumalanpalveluksiin ehtimisen ja voimien mukaan, vähintäin radiosta tai netistä kuuntelen, ellen pääse paikan päälle. Rukoilen päivittäin ja luen Raamattua ainakin kuukausittain / viikoittain, joskus enemmän, joskus vähemmän.
Ymmärrän vierastuksen, joka ei oikein ainakaan tyypilliseen luterilaisuuteen kunnolla sovi. Itse olen vähän siinä välimaastossa, eli ymmärrän molempia näkemyksiä. Yllättävää sen sijaan oli, että noista ’uudestisyntyneistäkin’ niin pieni osa luki Raamattua tai piti sitä totena. Tätä pidän todella outona ilmiönä. Luulisi, että tälle joukolle nimenomaan Raamattu on kaikki kaikessa.
Wanhojen kirkkojen kristityt eivät pidä mitenkään korkeaa profiilia edes “uskossa olosta”…
Tämän tutkimuksen arvo putoaa aika paljon siitä, että uskovaisuuden mittarina on käytetty terminologialtaan vahvasti vapaisiin suuntiin kallellaan olevaa kysymysmuotoilua, jota kaikki aktiivisetkaan evlut-seurakuntalaiset saati katolilaistet tai ortodoksit eivät tunnista omakseen. Se voidaan käsittää väärin ihan kumpaan suuntaan tahansa. Järkevää tietoa ihmisten vakaumuksesta saa lähinnä kysymyksillä siitä, uskooko joihinkin tiettyihin opillisiin väitteisiin, esim. Jeesuksen ylösnousemukseen. Tavat ilmaista oma usko sanallisesti vaihtelevat kirkkokunnittain ja herätysliikkeittäin, eikä ole olemassa yhtä yksittäistä muotoilua, jolla saataisiin kaikki uskovat tarttumaan haaviin vieläpä ilman yhtäkään “väärää positiivista” - ainakaan mikäli uskotaan, että oikeita uskovia voi löytyä useiden kirkkokuntien piiristä.
En kyllä minäkään kuvaisi itseäni uudestisyntyneeksi kristityksi, jolla on henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Termi on niin tekninen ja hellarihtava, että herättää lähinnä kummastusta. Kas kun ei kysytty, oletko oikeasti uskossa.
Voidaanko tästä päätellä jotain? Minä en pane pahakseni noita määreitä, mutta ymmärrän että jotakuta ne voivat närästää.
Eikä opilliset kysymyksetkin ole vahvasti harhaanjohtavia? Niissä helposti joku kotiäiti 30v vastaa hyvesignaloiden miettien, että eipä kyllä ole asioita miettinyt yhtään, mutta kun rippikoulussa kerrottiin niin eiköhän hän sitten usko.
Itse ottaisin mittariksi ajankäytön. Eli paljon käyttää kokonaisuudessaan aikaa kristinuskon ympärillä. Sellaista mikä oleellisesti siihen liittyy. Tuo on mielestäni hyvä mittari myös yksilölle. Jos viime vuosina vaikkapa ajankäyttö on vähentynyt ja laatu ei ole parantunut merkittävästi samalla (tyyliin aiemmin passiivisesti kuuntelin nyt olen aktiivinen) niin uskonelämä on heikentynyt.
Toki kristityksi itseään kutsuakseen pitää opillisestikkin olla tietyt mielipiteet.
Se että tuollaisenaan tutkimuksesta ei voi päätellä kristittyjen määrää.
En minäkään varmaan noin kuvaisi automaattisesti, mutta jos miettii, mitä nuo sanat sanovat, niin niillä on sopiva merkitys. Onhan jokainen kristitty syntynyt uudesti kasteessa ja onhan jokainen subjektiivisesti tai persoonallisesti (eli henkilönä) suhteessa Jeesukseen (eikä esimerkiksi jonkun toisen ihmisen välityksellä tai jonkin viran edustajana). Ehkä kuitenkin ymmärrettävää, että ihmiset hahmottavat sanojen taustalla vaikuttavan hegemonian tai hierarkiat ja myös vastaavat sen mukaan, eivätkä sanojen loogisen merkityksen mukaan.
Toisesta vastauksestasi olen siis samaa mieltä.
Se että tuollaisenaan tutkimuksesta ei voi päätellä kristittyjen määrää.
Näin voi tehdä. Kielenkäyttö on kuitenkin niin nurkkakuntaista, että en oikein näe sitä mielekkäänä. Kielenkäyttö palautuu sellaiseen diskurssiin, jossa esimerkiksi minä en ole oikeasti uskossa, koska poltan tupakkaa, tanssin yökerhossa ja palvon Mariaa.
Outoa, että tutkimuksesta nousi esiin noinkin suuri uskovaisten prosentti. Tutkimuksen kysymys ei nimittäin mielestäni mittaa kristillisyyttä, vaan ainoastaan tietynlaista kristillisyyttä eli ns vapaisiin suuntiin tai viidesläisyyteen kuulumista.
Kristillisyyden asteen voisi ehkä saada selville tutkimalla henkilön sitoutumista yleiskristillisiin dogmeihin kuten " Uskotko Kolmiyhteiseen Jumalaan Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen? Uskotko Jumalaan kaiken Luojana? Uskotko Jeesukseen Vapahtajana?. Uskotko Kristuksen ylösnousemukseen, taivaaseen astumiseen, toiseen ja kunnialliseen tulemiseen? Uskotko Pyhään Henkeen? jne.
Myös ihmisten käyttäytymistä: rukoilua, hengellisten laulujen laulamista ja jumalanpalveluksissa tai hengellisissä kokouksissa/ seuroissa käyntiä tutkimalla voi saada osviittaa ko henkilön kristillisyydestä. Tietysti myös sitoutumista kristinuskon eettisiin arvoihin voitaisiin tutkia.
Hmm. Tuo kuulostaa joteskin siltä, että eivät ne kuiteskaan pidä minua kunnon kristittynä, joten kostan sillä, että en ole ymmärrävinäni niiden ilmaisuja.
Ei minua suuremmin häiritse, jos minua ei pidetä kunnon kristittynä. Enemmän närästää päätelmien tekeminen noin kämäisestä kysymyksenasettelua. Käytin itseäni esimerkkinä, kun olisi vähän tahditonta käyttää jotakuta muuta esimerkkinä.
No mutta kun sen “kämäisyyden” ongelma on juuri tuo mitä tarjosit: Nurkkakuntaisuus. Koska kysytään asiaa X, joka on käytännössä kaikkien ymmärtämä, väärän puljun kielellä, niin päätelmiä ei voi tehdä koska nurkkakuntaiset eivät tahdo vastata.
Nurkkakuntainen olen toki. Mutta tämä on erillinen kysymys kysymyksenasettelusta. Mielestäni kysymyksenasettelu on tieten tahtoen perinteiset kristityt poissulkeva. Toki eri mieltäkin saa olla.
Yleensä ihmisillä on jokin tarkoitus etenkin isommissa toimissaan. Kun ryhdytään vaikkapa selvittämään kristillisyyttä Suomessa, niin ajatus pitäis keksiä näppärä tapa sulkea “perinteiset kristityt” pois vaatii tietenkin nimenomaisen tahdon ja syyn. Eli kieroilevia pahuksia ovat!
Viime aikoina ei ns. herätyskristittyjen piireissä ole minun havaintojeni mukaan ollut kovin vahvasti muodissa dissata katolisia ja ortodokseja. Esimerkiksi Uudessa tiessä “perinteisten” moittimista ei ole pahemmin näkynyt. Mielikuvani mukaan maininnat ovat olleet lähinnä neutraaleja tai positiivisia. Toki voi olla, että tuo tutkimuksen teettäjä on ihan erilaisissa ajatuksissa kuin mitä yleinen ilmapiiri ilmentää, mutta jos siitä ei ole mitään viitteitä, voisi olla viisaampaa pitää valittua ilmaisua enemmän ajattelemattomuutena kuin tarkoituksellisena väärämielisyytenä.
On tietysti ihan iloinen asia, jos olen väärässä. Olen itse allerginen herätyskristillisyydelle ja voi olla, että puhun pahaa lähimmäisestäni. Omista traumoistani riippumatta olen sitä mieltä, että kysymyksenasettelu on epäonnistunut ja siten mittaa huonosti kristittyjen määrää Suomessa.
EDIT: jos se jotakuta epäilyttää, niin en myöskään pitäisi Ortodoksisen tradition mukaista teknistä termistöä sellaisenaan relevanttina mittarina kristittyjen määrälle Suomessa. Ortodoksit ovat oikeassa, mutta eivät ainoita kristittyjä Suomessa tai yhtään missään muuallakaan.
Minusta kysymyksenasettelu kertoo kysyjän hengellisen taustan, mutta jos ihmisellä on yhtään yleissivistystä hengellisestä kentästä eikä mitään halua näpäyttää tai osoittaa paremmuuttaan, merkitys on helppo ymmärtää, ja voi vastata siihen kyllä.
Vakavasti ottaen, Jeesus on kyllä se, joka sanoi, että ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
Ei toivottavasti ole kenellekään kristitylle täysin vieras asia siis.