Lause tai tällainen opetus, on adoptionismia ja tällä foorumilla kiellettyjen, klassisen kristinuskon vastaisten lauseiden joukossa. “Jo ennen kuin Abraham oli, minä olin”.
D
7 tykkäystä
Tässähän se erimielisyyden aihe on selvästi esillä. Raamattu ei sano missään, että kaste olisi ihmisen suorittama teko tai todistus (vaikka kastajana on joku ihminen). Se sanoo päinvastoin, että kaste on väline, jolla Jumala vaikuttaa asioita ihmisessä. Kaste vaikuttaa syntien anteeksiantamisen (Apt.2:38, 22:16), tekee opetuslapseksi (Matt.28:19) ja yhdistää Kristukseen (Gal.3:27); Raamattu kutsuu sitä uudestisyntymisen pesuksi (Tiit.3:5).
1 tykkäys
Tätä kieltoa pitäisi soveltaa väljästi. Jos jollakulla on virheellisiä käsityksiä, kyllähän hänen täytyy saada ne ilmaista, ihan siksikin, että toiset voisivat häntä oikaista.
1 tykkäys
Juu, siksi en liputtanut, kunhan osoitin heresian.
D
5 tykkäystä
Kristus tosi Jumala ja tosi ihminen
1 tykkäys
Kuinkahan paljon helluntailaisten joukossa on tällaista ymmärrystä asioista. Mitä mieltä olet, @Oka, oletko tämän käsitykseksi kanssa vähemmistössä vai enemmistössä?
Niinpä niin, Plautillani!
Eli tarkoitatko sitä mieltä, mitä Diakoni pelkää tai toivoo minun olevan. Tarkoitan lähinnä tuota kirkollis’kielistä määritelmää vähintään 1800 vuoden takaa?
Uskallan olettaa, että hän on lukenut monta lausuntoa jopa alotustani, joissa tuon esille “ja me muutumme”.
En tietenkään kirjoittanut tätä Diakonille, mutta oletin yleisen käsittämisen ja tiedon kattavan, että etenkin UT:n puolella useassa kohdassa eri tavoilla tuodaan esille, kuinka “me muutumme” kun henkemme siirtyy ajattomuuteen. Puhutaan kirkastetusta ruumiista, hengellisestä ruumiista, taivaallisesta ruumiista muunmuassa.
Olen pariinkin otteeseen keskustellut tälläkin palstalla siitä, kun Jeesus nousi ylös, niin muuttuiko hän noustessaan vai pilvessä kirkastettuun ruumiiseen. Muutummeko me, jotka nousemme pilviin kohtaamaan Jeesus, kun Hän palaa muiden pyhien kanssa noutamaan elossa olevat. Emme tiedä, mutta asia on tarkasti kuvattu, ei pelkästään yhdellä ilmaisulla, että me muutumme.
Itse ymmärrän sinun tarkoittaneen että Jeesus lakkasi olemasta ihminen kun hän nousi taivaaseen. Omasta mielestäni hän ei lakannut silloin olemasta ihminen.
Niinhän minä sanoin. Ihminen, siis liha ja tunteet ovat ihmistä ja nämä kummatkin ovat uudestisyntyneelle hengellemme alistettuna, niin paljon kuin tahdomme. Nämä kaksi elementtiä eivät selviä ikuisuudessa, ei taivaassa eikä helvetissä. Kumpaankin paikkaan menevät muuttuvat.
Meidän omin oma, eli identideetti on Jeesus, joka meissä asuu ja Hänen tulee kasvaa ja meidän vähetä jo ennen “pilveen pääsyä”.
Ei mitään henkilökohtaista. Lauseesi edustaa puhdasta adoptionismia. Totesin vain ääneen.
D
Oikein hyvä. (Olen kuitenkin omaksunut Mariasta sen toisen näkemyksen ikuisesta Neitsyydestä. (Tosin minäkin pystyn tunnustamaan, että Jeesuksen synnyttäessään on ikuinen Neitsyt, vaikka sen jälkeen eli normaalin aviovaimon elämän. Varmuudella emme voi tietää.)
1 tykkäys
Hyvä kysymys helluntailaisuudesta. Siellä lienee hajontaa tässäkin ymmärryksessä. Minulle Okan edustama on vakavaa harhaa eikä kristillistä. (Pahemminkin voisin sanoa, mutta olkoon.)
Löysin @Plautilla :lle tällaisen, joka valaisee asiaa, että voi huokaista helpotuksesta.
Mirkku hämmentää!
Et ole lukenut mitä olen kirjoittanut. Samoin Plautillakin!
Hyvä, jos näin on, mutta en ole vielä vakuuttunut.