Universalismia pukkaa

Lueskelin David Bentley HartIn kirjaa Ateismin harhat. Uusi tuttavuus ja katselin netistä miehen edesottamuksista tarkemmin. Tulossa on piakkoin kirja That All Shall Be Saved. Näyttää puolustavan universalismia eli kaikki (lopulta) pelastuvat. Youtubessa on pari puhetta häneltä aiheesta.

Koska hän on kuulemma aikamme johtavia uskonnonfilosofeja, niin tuleekohan universalismi erityisemmin framille lähiaikoina? Onko aihe erityisemmin ilmassa? Kallistos Waren kirjoituskokoelman Sisäinen valtakunta loppupuolella olen viimeksi törmännyt vakavasti otettavan teologin pohdintoihin aiheesta, mutta enpä ole asiaa aikoihin pohtinut.

Hartkin on ortodoksi ja puhellut lämpimästi Gregorios Nyssalaisesta, jonka Sielusta ja ylösnousemuksesta kai on aiheen klassikkoja. Pitänee lukea, jos vaikka syntyy isompi keskustelu syksyn mittaan.

Mielestäni universalismin ongelma: jos kaikki pelastuu, synnin käsite on ajateltava uudelleen ja siis pelastuksen käsite on ajateltava uudelleen. Noin karkeesti.

Miksi näin?

Merkit täyteen.

Jeesus opettaa, että on semmoista kuin itku ja hammasten kiristys. Sen voi jotenkin saada osakseen (teoilla, ajatuksilla…). Nyt 1) itkua ja hammasten kiristystä tulee vain tilapäisesti tai ei ollenkaan tai 2) sitä on tarjolla ikuisuuksiin. Olen lukenut ja vastaanottanut klassisen kristinuskon kontekstissa sellaista opetusta, että kun tekee syntiä eikä kadu, niin tarjolla on ikuinen kärsimys/ero Jumalasta.

Jos ikuista kärsimystä ei ole, niin synti on jotain laadullisesti erilaista (vähäpätöisempää?) kuin se olisi, jos kärsimys olisi ikuinen. Jos synnin laatu muuttuu, pelastuksen laatu muuttuu.

En tiedä. Minulla ei ole vankkoja näkemyksiä aiheesta, mutta arvelisin, että klassisen kristinuskon opetus synnistä ja pelastuksesta menisi remonttiin, jos universalismi hyväksyttäisiin - mitä en usko ainakaan minun elinaikanani tapahtuvan.

AIhe on melkoisestikin esillä, ainakin ei-itäisessä kristikunnassa. Ilaria Ramelli ja Robin Parry (kirjoittanut myös pseudonyymillä Gregory MacDonald teoksen The Evangelical Universalist ) ovat vast ikäänjulkaisest kaksiosaisen teoksen A Larger Hope, jossa käydään läpi universalismin historiaa. Ramelli on itse kirjoittanut aiheesta dogmihistoriallisen tiiliskiven: The Christian Doctrine of Apokatastasis; Thomas Talbott: The Inescapapble Love of God; David W. Congdon: The God Who Saves; Tom Greggs: Barth, Origen, and Universal Salvation; Hans Urs von Balthasar: Dare We Hope that All Men Be Saved … näitä pukkaa koko ajan postiluukkuun.

Ramelli on luvannut kirjoittaa kaksi teosta lisää aiheesta. Kolmannessa hän sanoo pohtivansa universalismin ja moraalin teemaa: Jos kaikki pelastuvat, niin miksi vaivautua olemaan kiltti lähimmäiselle.

Suomessa Petri Tikka valmistelee aiheesta väikkäriä ja ensi keväänä on aiheesta seminaari jonne tulee noita em. kovia nimiä.

Universalistien isoin käytännöllinen ongelma mielestäni on juuri tuon moraalisen vastuun yhdistäminen universalismiin. Mitä sitä olemaan kenellekään mieleksi jos kaikki pelastuvat.

Isoin teologinen ongelma on tietenkin se, että Jeesus itse puhuu niin paljon kadotuksesta. Sitä on hankala sivuuttaa, mutta melkoista retorista kikkailua teemasta voi lukea noista em. teoksista. Universalismin ongelmat ovat osittain samat kuin predestinaationkin.

Barth, joka on joka toisen teologin mielestä universalisti ja joka toisen mielestä ei, esimerkiksi sanoi suoraan että kirkko ei saa opettaa universalismia, mutta toisaalta kirkko ei saa rajoittaa Jumalan mahdollisuuksia: Helvetti voi olla tyhjä. Näin usea muukin tunnettu systemaatikko modernina aikana.

Itse näen universalismin ongelmallisena. En yleensä jää sitä pohtimaan, vaikka kirjallisuutta on kertynyt aika paljon. Mitään uutta ei oikein ole syntynyt aiheesta: Jumalan rakkaus voittaa lopulta kaiken. Sitä pyöritellään eri tavalla. Ajattelen että en itse pelastu, en siis ole universalisti. Muista en tiedä, eikä asia kuulu minulle. Ei universalismi poista syntiä, eikä muuta syntikäsitettä.

Jokin intuitiivinen ajatus joka tulee mieleen, on sellainen että universalismi on tämänhetkistä todellisuutta: kaikki ovat pelastettuja elämään tässä ja nyt tai milloinka sitten ovatkaan eläneet omaa historiaansa. Jokainen on pelastettu elämään langenneessa todellisuudessa. Eskatologisesti tilanne voi olla toinen. Tai sitten tilanne on eskatologisesti sellainen että jokainen elää historiaansa yhtä aikaa kaikkien kanssa.

Ehkä universalismi on sitä, että ei nähdä elämistä tässä ja nyt ajallisesti, niin suurena Jumalan armon osoituksena kuin se on, vaan haikaillaan tässä ja nyt -hetken jatkumista kaikkien osalta eskatologisesti täydellisenä.

Vielä terminologiasta universalismi, apokatastasis jne tarkoittavat harvoin ihan samaa asiaa. Universalismiakin on olemassa monenlaista. Kaikki voivat olla valittuja, mutta kaikki eivät välttämättä pääse perille.

Eksplisiittisesti kirkkomme (ev. lut) työntekijät sortuvat monesti puhumaan kaikkien pelastumisesta. Niin ei saisi tapahtua. Ja onhan pappejamme raahattu kapituliin selittelemään tällaisia puheita.

D

2 tykkäystä

Tämä taitaa olettaa, että syntien rangaistus on ikuinen. Sellainenkin malli on mahdollinen, että rangaistus kestää oman aikansa, mutta se loppuu aikansa.

En siis itse ole universalisti enkä tiedä, mitä Hart opettaa asiasta. Uskon itse, että on ihan mahdollista, että lopulta kaikki pääsevät taivaaseen. Kristuksen lupausta ei kuitenkaan ole asiasta.

1 tykkäys

Asia on siis ollut ilmassa kovastikin. Minulle universalismi on ollut pitempään kuolleessa kulmassa, vaikka olenkin ollut tietoinen ‘kaikki pääsevät taivaaseen’ -tyypeistä kirkossamme. Asia tuli nyt tosiaan esille, kun luin uusateismin neljä evankeliumia (Dawkins, Hitchens, Dennett, Harris) ja sitten tuon Hartin Ateismin harhat -kirjan vastapainona näille. Pieni ylläri oli, että hehkutettu ortodoksian - sanan laajassa mielessä - puolustaja onkin tuomassa kiistanalaista teemaa esille tällä tavoin, kannattajan roolissa.

Fransiskaani-isä Richard Rohrin uusin kirja on myös tätä sorttia, Universal Christ. Tosin hänen kirjoissaan on jo pidempään ollut kaikenlaista epäilyttävää henkisyyttä. Tosin paljon hyvääkin

Oho!!!

No sentään kuitenkin. Mietin jo, oletko ensinkään ortodoksi.

1 tykkäys

Samoin. Tämä on asia, jota saa (ehkä peräti tulee) toivoa ja rukoilla, mutta josta ei voi saada varmuutta. Universalismin ongelmallisuus on nähdäkseni juuri siinä, jos ajatellaan voitavan todistaa tai luottaa siihen, ettei kukaan joutuisi kadotukseen, vaikka asiasta ei ole ilmoitusta. Toisaalta olisi mielestäni kummallista väittää, etteikö Jumala voisi kaikkia pelastaa niin päättäessään.

(Lihavointi minun.) Tämä ei mielestäni ole kovin suuri ongelma. Jotain on joka tapauksessa pielessä, jos haluamme päästä Jumalan luokse vain kaikkein helpoimman kautta. Vaikka tietäisimme kaikkien varmuudella pelastuvan (ja vaikka emme ottaisi lukuun kiirastulen ajatusta), niin ei se mielestäni muuttaisi sitä, mikä on hyvää ja mikä pahaa, mikä toisi meitä lähemmäksi Jumalaa ja kasvattaisi kapasiteettiamme ymmärtää hänen tahtoaan ja nauttia hänen läsnäolostaan, mikä taas sokeuttaisi ja surkastaisi meitä. Ajalliselle olemassaololle on oltava tarkoitus silloinkin, jos universalistit ovat oikeassa.

4 tykkäystä

Eiköhän se universalismi ole ihan vain ristiriidassa Jumalan ilmoituksen kanssa. Sen verran paljon Raamattu varoittaa meitä pelastuksen menettämisen vaarasta.

1 tykkäys

Universalismissa ei ole edes kaikkein helpoimman kautta pääsyä. Kaikki, hyvä ja pahakin, toisi meitä joka tapauksessa lopulta lähelle Jumalaa. Pelastuisin väistämättä, vaikka en edes itse sitä haluaisi. Ehkä tie jollakin olisi pidempi kuin toisella, mutta lopulta kaikki olisivat perillä, huolimatta siitä, mitä he tekevät tai jättävät tekemättä.

Minä uskon että Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan, mutta ehkä kaikki eivät pääse perille. Lopullinen valinta on varmaan yllätys niin universalisteille kuin partikularisteille.

D

Samoin, mutta ilman ehkä-sanaa.

1 tykkäys

Ei ikuinen helvetti ole välttämättä poissuljettu vaihtoehto. Kun ymmärtää miten kauhea ihminen on ja kun hän vielä loppuun saakka vastustaa armon Henkeä ja pilkkaa sitä, että Jeesus on jo rangaistuksen kärsinyt hänen puolestaan, niin helvetti voi hyvinkin olla oikeudenmukainen rangaistus. Siksipä en ikuista helvettiä kiellä.

Meinaat siis, että kaikki nykyaikanakin elävät ihmiset ja myös menneet ja tulevat, ottavat/ovat ottaneet Kristuksen vastaan syntien sovittajana?

Kaikkien taivaaseenpääsystä ei tosiaankaan ole Kristuksen lupausta, päinvastaisesta tilanteesta sensijaan on montakin. Kaikille, jotka kuulevat evankeliumin, annetaan tosin pelastukseen mahdollisuus ja niille, jotka eivät ole kuulleet on Jumalalla jokin ratkaisu, johon minä en ole sanomaan mitään. Ilman Kristusta ei voi kuitenkaan kukaan pelastua ja todellisuus näyttää siltä, että moni jää tahdostaan tai tahtomattaan Häntä vaille.

Yksi lähestymistapa tähän asiaa on se, että tahdonko minä kristittynä että kaikki pelastuvat.

Voisiko meidän Kristuksessa olemisemme ja elämisemme tehdä meistä hänen kaltaisiaan? Voisiko Raamatun sana

3Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, 4
joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

tarkoittaa että katsoisimme maailmaa tällaisen Jumalan silmin?

On totta että häntä joka sanoo olevansa tie, totuus ja elämä, on syytä totella. Evankeliumia on siis saarnattava Kristuksesta eikä universialismia.
Joskus kuitenkin tuntuu että kristityn mielikuvissa oman ryhmän taivaspaikka on varma, kun taas toisin uskovien helvetti on melkein hienompi osata tietää todeksi. Eli että meiltä voi unohtua se että me emme automaattisesti näe ihmisinä asioita niin kuin Jumala.

2 tykkäystä

Jätän tämän Jumalan pohdittavaksi.

Eiköhän tuon nyt näe jo käytännössä, kun avaat silmäsi.

No tämähän on helppoa. Kaikki kristikunnan opilliset erot ratkeavat, kunhan kaikki muut vain avasivat silmänsä.

3 tykkäystä

En epäile yhtään, etteikö Fratres tahtoisi kaikkien ihmisten pelastuvan. Tuosta toisesta lauseesta minulla tuli mieleen, anteeksi vain, 1. Moos. 3: 5 Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia,

Kuulostaahan se hurskaalta uskoa, että kaikki pelastuvat. Minä kuitenkin uskon ennemmin Raamatun sanaan, jossa ei todellakaan luvata semmoista. En halua muuttaa Raamatun tekstiä toiseksi, mitä siellä oikeasti sanotaan.

1 tykkäys

Et ehkä ymmärtänyt, mitä tarkoitin.

En minä Fratresin tahtoa epäillyt. Enkä Raamattua.

Käänsin lampun suuntaa meitä kaikkia kristittyjä kohtaan, itseäni myös.
Kyllä itseni ainakin olen saanut kiinni siitä asenteesta, että on toivottomia tapauksia (joihin itse on kuulu, sillä hetkellä ainakaan). Että aivan kuin Jumala ei voisi tehdä mitä tahtoo kenen tahansa ihmisen kohdalla. Tässä ei siis kannateta universialismia eikä Kylliäistä. Vaan tutkitaan oman sydämen asennetta.

Tuo Jumalan kaltaiseksi tulemisen liittäminen syntiinlankeemukseen oli sinulta oivallus, mutta minun pohdinnassani ei ollut siitä kysymys. En usko että meidän Kristuksen kaltaisiksi tulemisemme (jota Uusi testamentti kehottaa tavoittelemaan) tarkoittaa ollenkaan tuota. Kristuksen mieli on armollinen, nöyrä ja uhrautuva. Hän antaa itsensä ihmisten käsiin, ja hän katsoo syntistä ihmistä lempeästi ja rakastavasti. Niitäkin, joita kukaan muu ei halua nähdä ja ottaa mukaan. Tuollaiseen hän meitä kutsuu, vähitellen oppimaan tai avartumaan, miten sen nyt sanookin.