Harmi että vanhoja foorumeja ei voi selailla.
Muistan joskus pohtineeni ääneen sitä millaiselta minusta tuntuu lukea UT:sta ja kirkkoisiltä kertomuksia aikuisten kasteista. Kommentoin sitä että lapsikaste vie ihmiseltä pois sen kokemuksen että tekee aidosti parannusta, uskoo ja kastetaan. Augustinuksen Tunnustuksia lukiessa samastuin niin paljon häneen uskoontumokokemukseensa ja toivoin niin paljon että minutkin olisi voinut kastaa ollessani siinä samassa prosessissa.
En siinä vaiheessa ollut vielä ihan kartalla mistä asioista minkäkinlainen kristitty siirtyy taisteluasemiin. Yllätti tosi paljon millaisia reaktioita ja keskustelua tuo tosi viaton pohdintani herätti.
Olen viime aikoina miettinyt kuinka paljon minustakin on vuosien aikana tullut sellainen uskontaistelusissi joka kaivaa omien mielipiteidensä poteroita ja hyökkää heti jos edes aavistaa olevan aihetta. Ja että on aiheita mitkä ovat niin tulenarkoja ettei niistä kannata edes mainita.
Itse asiassa helluntaiseurakunnassa on virkistävää se, että nyt saan kuulla monista klassikkokeskusteluista sen toisen puolen. Pastori Juha Ketola minua varoittikin viisaasti että tulen siellä kuulemaan paljon sellaista mikä voisi potentiaalisesti minua loukata.
Olen kuullutkin, mutta yllättäen se on minusta ollut kiinnostavaa ‘toisen puolen kuulemista’.