Tuolta foorumin luonteen keskustelusta tämä lainaus.
…
Olen ollut luterilaisen seurakunnan työntekijänä muutamassa aikuisen ja myös rippikoululaisen kastetilaisuudessa. Ne ovat hienoja hetkiä ja todellakin pysähtyy miettimään miten suuri asia kastetuksi tuleminen on tuossa vaiheessa elämää, miltä se tuntuu. Tilanteet ovat erilaisia - joku on pitkään varmaan uskonut Jumalaan, mutta ei ole esimerkiksi perheensä vuoksi rohjennut ottaa askelta kasteelle, toinen on vastakääntynyt ja ehkäpä tutustunut aikuisrippikoulussa kristinuskon perusteisiin ensi kertaa elämässään.
Lähetystyöntekijöille nämä ovat tuttuja asioita. Samoin yhä enenevästi meille täällä Suomessa, kun kirkkoon kuuluminen vähenee, lasten kastaminen vähenee, ja myös maahan muuttajista monet haluavat kasteen kautta kirkon jäsenyyteen.
Luterilaisittain yksi vaihtoehto julkiseen tunnustautumiseen, uuden elämänvaiheen aloittamiseen, on konfirmaatio. Eli lapsena saatu kaste on meillä ainutkertainen, siksi ei voi uusia tuon mainitsemasi hienon kokemuksen vuoksi. Sen sijaan voi aikuisena käydä rippikoulun ja sitten julkisesti messussa tulla konfirmoiduksi. Niissäkin juhlissa silloin tällöin olen saanut olla todistamassa isoa iloa.
Minusta lapsena saatu kaste ei voi viedä mitään pois myöhemmistä elämänvaiheista ja uskonkokemuksista. Päinvastoin, voi tajuta vuosikymmenten jälkeen että se kaste kantoi, Jumala oli sittenkin läsnä elämässä, vaikkei siltä ehkä tuntunut ja ei halunnut kuulla ehkä puhettakaan Hänestä.
Mutta olen samaa mieltä että kristitty ihminen monesti tarvitsee kokemuksia siitä että Jumala todellakin vaikuttaa ja hoitaa. Juhlahetkiäkin. Rutiininomaisuus niin messujen kuin muidenkin hengellisten tilanteiden suhteen on kurja juttu. Pitäisi uskaltaa, pappien ja maallikoiden, ilmaista ääneen useammin se, miten mahtavaa on että Jumala itse on läsnä sanassa ja sakramenteissa, seurakunnan keskellä. Vaikka se olisi pieni ja “rupinen” porukka. Ja että kaikkeen tähän todelliseen elämään, ei mihinkään hengellisiin yläpilviin, taivas laskeutuu kun hänen nimessään kokoonnumme.