Mun käsityksen mukaan esim. jotkut täällä kirjoittaneet ortodoksit hyväksyvät ja ymmärtävät Raamatun rosoisuuden. Jos on ortodoksi, voi ehkä jopa myöntää, että Raamatun kirjoittajat ovat melko radikaalisti ristiriidassa toistensa kanssa, mutta ei ole tarvetta harmonisoida ristiriitoja fundamentalistien (esim. Saarnivaara) tavoin tai tulkita ristiriitaisia kohtia toisiaan täydentävinä, koska oikea ja eheä tai koossapysyvä kristillinen oppi on löydettävissä kirkosta eikä Raamatusta.
2 tykkäystä
Edes minä en häiriinny mahdollisista Raamatun ristiriidoista, mutta se liittyy enemmänkin muuhun elämänasenteeseeni, kuin ortodoksisuuteen tai fundamentalistisuuteen tai sen välille. Minun on helppoa hyväksyä eriäviäkin näkemyksiä.
Pietarin kirjeessä sanotaan, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä (2 Piet. 1:20). Ei tarvitse paljoa kiertää kristillistä kenttää wanhojen kirkkojen ja luterilaisen kirkon ulkopuolella, kun huomaa, että “Pyhä Henki” on ristiriidassa itsensä kanssa lukuisissa selityksissään. Voin hyvin ymmärtää, että kuuliaisuus kirkolle tai Jumalalle kirkossa ja sen opetukselle on puoleensavetävää, toisin kuin kuuliaisuus pelkälle Raamatulle ja sisäiselle “valaisulle”, jos on havainnut, minkälaiseen hajaantumiseen jälkimmäinen vaihtoehto on johtanut.
1 tykkäys
On kyllä parempi noudattaa yleisesti perinteisiä kristinuskon tulkintatapoja, kuin alkaa tehdä omia kovin rohkeitakin tulkintoja. On paljon liikkeitä ja suuntia, jotka korostavat jotain tiettyä asiaa ja tekevät siitä oman opinkappaleensa. Pieniä korostus- ja näkemyseroja luonnollisesti syntyy eri ryhmittymissä, mikä mielestäni ei ole kovin vaarallista.
Kaikki mitä vanhimmat kirkot edustavat, ei silti tarvitse olla merkki siitä, että asiat olisi ymmärretty kovin raamatullisesti tai oikein, vaikka voivatkin olla vuosisatojen perinteiden tulosta. Tosin näiden ei myöskään tarvitse olla erityisen vääriä käsityksiä, ovatpahan vain kultturillisia eroja.
Syventäkäämme siis edelleen yhteisymmärrystämme ja Hengen yhteyttämme niin pitkälle kuin se on mahdollista. Ja lämmin kiitos palautteesta. 
2 tykkäystä
Toki luterilaisilla(kin) on oma esiymmärryksensä, joka ohjaa kaikkia tulkintoja.
Mutta minun osaltani tämä riittänee tähän aiheeseen; nostin (kai neljä vuotta vanhan) ketjun, kun löysin sopivan otsikon, ja olen saanut vastauksia kysymyksiini. Ihan mukavalta tämä foorumi vaikuttaa. Pidän erittäin arvokkaana eri uskonsuuntiin kuuluvien ja eri tavalla ajattelevien kristittyjen välistä vuoropuhelua. Omassa keskusteluhistoriassani 80-luvun lopulta lähtien olen kokenut sellaisen yleensä erittäin rakentavana ja vähintäänkin omaa ajatteluani kehittävänä.
Osallistun jälleen helmikuussa Suomen kansalliseen rukousaamiaiseen, jossa on mukana edustusta useista kirkkokunnista. Ne ovat olleet hengellisesti erittäin antoisia tilaisuuksia.
Raamatullisesti ei välttämättä oikein, mutta jos pelkkä Raamattu ei ole ylin auktoriteetti kristillisissä asioissa, käsitykset voivat olla kristillisesti oikeita, vaikka Raamatusta ei saisi ainakaan selvää tukea.
Esim. ortodoksisessa kirkossa on niin paljon sellaista opetusta ja käytäntöä, jota ei ainakaan suoraan pelkästä Raamatusta löydä, että kulttuurin tai ympäristön ja eri persoonien erilaisten ymmärryksien vaikutus Raamatun tekstien tulkintaan ei ole ainoa syy erilaisuuksiin sen kirkon ja niin sanottujen raamatullisten puljujen välillä. Jos lähtee liikkeelle siitä, että kirkko opetuksissaan ei tyhjenny Raamattuun, vaan “on totuuden pylväs ja perustus” (1 Tim. 3:15), on varmaan helppo ojentautua siihen käsitykseen, että Raamattu ei ole kaiken kristillisen totuuden pylväs ja perustus.
Yksi huomattava ero idän ja lännen välillä on se, että lännen kristillinen ajattelu on ollut pessimistisempää. Perisynti, ihminen ei voi olla tekemättä syntiä jne. Raamatusta saa halutessaan tukea sellaiselle pessimismille (esim. Room. 3:9-11, Jer. 17:9, 1 Moos. 6:5).
Protestanteilla Raamattu on uskon ylin auktoriteetti. Jos toiset ajattelevat toisin, ei siinä mitään. Antaa ajatella. Minä luterilaisena pidän Raamattua ylimpänä ohjeena.
2 tykkäystä
Varmaan näin.
Mutta tunnustuksellinen luterilaisuus ei tunne käsitettä “esiymmärrys”.
Mutta ei tästä sen enempää.
2 tykkäystä
Kirkkohistoria tuntee loputtoman määrän hyökkäyksiä Sola Scripturaa vastaan. Ensimmäinen dokumentoitu tapaus löytyy kuitenkin jo 1. Mooseksen kirjan kolmannen luvun ensimmäisestä jakeesta. Siinä saatana kyseenalaistaa Jumalan Sanan: “Onko Jumala todella sanonut–”. Väittäisinkin, että tässä on kaikkien harhaoppien äiti, koska pitäytyminen Jumalan Sanassa ei tietenkään ole harhaoppi minkään kristillisen kirkon mielestä.
Luterilaisetkin arvostavat kirkon yhteistä traditiota. Esim. Gerhard viittaa siihen jatkuvasti. Meillä on tietenkin omat Tunnustuskirjat ja luterilaiset isät, joiden pohjalta raamatunmukaisena pitämämme oppimme rakentuu. Tiemme eroavat silloin, kun joku tekee kirkkoisien tai kirkolliskokousten päätöksistä kristittyjä velvoittavia silloinkin kuin niille ei löydy tukea pyhästä Raamatusta.
Arvostaisin kovasti jos Sola Scripturaa käsiteltäisiin sellaisena kuin se luterilaisuudessa on määritelty ja ymmärretään (tästähän @Diakoni on ansiokkaasti kirjoittanut), eikä niin kuin se on jossain muuaalla (tarkoitushakuisesti) väärinymmärretty.
LHPK:ssa muuten kirkkoisiä käsitellään monipuolisesti mm. Oikeasti luterilainen podcastissa, jota dekaanimme Joel Kerosuo isännöi. Kannatta kuunnella ja huomata, että emme me luterilaiset ole niin nihkeitä kirkon yhteisiä isiä kohtaan kuin jotkut väittävät. Episode arkisto - Luterilainen.netLuterilainen.net
3 tykkäystä
MODET ÄLKÄÄ SIIRTÄKÖ TÄTÄ toiseen ketjuun 
Luterilainen sola scriptura on oikeastaan aika simppeli periaate. Luterilaisuudessa se on tarkoittanut asioita joita yksin Raamattu tekee, evankeliumina ja lakina:
-
Liturgisesti kirkossa luettuna ja hurskauselämän harjoittamisessa, Raamattu on evankeliumin elävä ääni ja sillä on voimaa herättää ihmisessä usko. Tämä ulkoisen elävän sanan evankeliumiin liittyvä periaate on löydettävissä kaikista luterilaisista opetuksista.
-
Lakina Raamattu on opin viimeinen normi. Se ei tarkoita sitä, että kaikki opinkohdat/teologiset argumentit löytyvät Raamatusta, mutta se tarkoittaa sitä että nämä opinkohdat/teologiset argumentit eivät saa olla ristiriidassa Raamatun kanssa. Tämä ulkoisen elävän sanan lakiin liittyvä periaate on löydettävissä kaikista luterilaisista opetuksista.
Kaikki muu kirjallisuus, hurskauselämä, traditio, puheet, määräykset jne jne, eivät omaa tätä yksin funktiota. Ne ovat ihan ok, jos eivät ole ristiriidassa Raamatun kanssa.
Kuten monesti on tullut ilmi, ensimmäisten kristittyjen Raamattu oli Vanha testamentti. Se on kristityille annettu teos, valmiina pakettina. Sitä luettiin ensimmäisten kristittyjen keskuudessa. UT taas on Hengen johdatuksesta kirkossa syntynyt teos. Näistä ei voi johtaa ajatusta jonka mukaan kristillinen yhteisö antaa Raamatulle sen arvovallan. Sen voiman ja vallan se saa itse Jumalalta ollessaan noissa em kahdessa käytössä.
Luterilaisuudessa, jossa laki ja evankeliumi -distinktio on ainakin käsitteellisesti merkittävällä tavalla läsnä ja jossa uskontunnustuksilla ja Tunnustuskirjoilla on Raamatun jälkeen normeeraava rooli, hajaantuminen on pysynyt aisoissa. Se johtuu osin juuri tuosta sola painotuksesta jossa merkitys tulee sitä kautta että kyseessä ovat nuo kaksi em. asiaa joita Raamattu yksin tekee. Ne kristilliset yhteisöt jotka näkevät solan kieltona tehdä tai sanoa mitään, mitä ei löydy Raamatusta, hajaantuvat väkisin. Silloin voi kysyä mikä on tällaisen yhteisön sola -periaate. Onko se kielto käyttää mitään muuta materiaalia normatiivisena. Vai onko se lupa käyttää mitä vain, kunhan se ei ole ristiriidassa Raamatun kanssa.
Luterilainen sola on ehkä ennen kaikkea pastoraalinen tulokulma Raamattuun. Noilla kahdella periaatteella sitä voi melko huoletta lukea ja ymmärtää yksilönäkin, vaikka kyseessä on viime kädessä Kirkon kirja.
Itse en ajattele juurikaan Raamatusta puhuttaessa sola mielessä koko ajan. Kun kiinnittyy siihen, että Raamattu on elävää evankeliumia (ja lakia) ja lukee ja kuuntelee sitä mahdollisimman paljon ja eettisissä/teologisissa kysymyksissä pitää Raamattua ylimpänä mittapuuna, niin solaa ei tarvitse hirveästi miettiä.
D
9 tykkäystä
Forum on määritelty klassisesti perheforumiksi. Se on tärkeä asia.
Minusta on sääli, että nykyään ei ole keskustelua rukouksesta, siis kaikesta praktillisesta. Jos ei nyt juuri uskostakaan.
2 tykkäystä
Voit vapaasti aloittaa keskusteluketjuja itseäsi kiinnostavista aiheista 
1 tykkäys
Niinpä…Kyllä nuo translain ympyrät yms voisipi vähemmälle jättää, ja enemmän praktilliseen keskittyä. Rukouksesta ja hartauselämästä taitaapi löytyä valmiiksi ihan omat ketjunsa…
Pitääpä sanoa, että minusta tämä UR-foorumi on sekä idealtaan ja ekumeeniselta luonteeltaan että myöskin tekniseltä toteutukseltaan erinomaisen tasokas. Myös keskustelu on ilahduttavan laadukasta, kiitos siitä kirjoittajille (ja moderoinnille). Olisi oikeastaan pitänyt kirjoittaa tämä kehu jo eilen ystävänpäivänä. 
“Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään.” (2.Tim 2:24)
7 tykkäystä
En tiedä liittyykö aiheeseen, mutta sivumennen sanottuna, oikeastaan “ärsyttää”, potuttaa, murehduttaa, kun saman virkeenkin Raamatusta ymmärtää toisin “puhdasoppisena” luterilaisena, kuin esim. vapaat suunnat. Myöskin kun puhutaan yksin armosta, uskon kautta pelastumisesta, niin toisessa opissa puhutaan esim. ihmisen ratkaisusta ja teoista…Eli käytetään samoja sanoja, mutta tarkoitetaan kuitenkin tekoja. Tämä on kauheata.
Jumala tekee kyllä jotakin hereettikkojen keskuudessa, mutta ei anna meille lupaa mennä tietoisesti väärään suuntaan. Matt. 7on hyvä esimerkki tästä: 20 Hedelmistä te siis tunnette heidät.
21 "Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. [[Luuk. 6:46]
22 Monet sanovat minulle sinä päivänä: ‘Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’
23 Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ‘En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’
Tuli mieleen että olenkohan minä foorumin ainoa klassisen kristinuskon edustaja, joka on kirjoitteluhistoriansa aikana liittynyt helluntaiseurakuntaan. En olisi kyllä vielä 5 vuotta sittenkään uskonut että näin voi käydä. Vähemmän kirjoittavista foorumilaisista ei kyllä voi tietääkään mitä heidän seurakuntaelämäänsä kuuluu.
Harmillisesti tämä tarkoittaa nyt sitä että en varmaankaan voi teidän kanssa ne keskustella monistakaan asioista mitkä tällä hetkellä kiinnostavat. Joku raja minussa on ylittynyt foorumin luonteen suhteen. Se aika surullistakin.
Korjaus: pari editointikämmäystä korjasin
Totta kai voit. Säännöt eivät kiellä keskustelua.
2 tykkäystä
Vaikeus on siinä miten ilmaista itsensä niin ettei sitä lueta propagoinniksi.
Viimeksi oman kirkkokunnan valitsemisketjussa kerroin omista valitsemiseen liittyvistä kokemuksista mutta se aika pian synnytti periaatteellista keskustelua jossa minun avaukseni koettiin propagoinniksi.
En ole niin hyvä keskustelija etteikö aina joku kokisi että propagoin yksipuolisesti, mutta saahan sitä tietysti rukoilla foorumikirjoittamisen armolahjaa minulle.