Tämä 9x:n toisesta ketjusta otettu viesti joka käsittelee synnin tekemistä ja uskosta luopumista, onkin muuten hyvä teksti lähestyä uskon ja tekojen suhteen käsittämistä.
Vielä muistin virkistämiseksi tuo Heprealaiskirjeen kohta tähän.
Hepr 10:26-31: “Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: “Minun on kosto, minä olen maksava”; ja vielä: “Herra on tuomitseva kansansa”. Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.”
Tätähän nimenomaan tarkoitetaan kun jo uskossa olevaa, uskon lahjana saanutta, toiset kristityt ojentavat jos hän alkaa julkisesti tehdä syntiä.
Ei se tarkoita sitä että hänen pitäisi oikeilla teoilla ansaita uskossa pysyminen vaan että tietyt teot ovat merkki siitä että sisäisestä uskosta tehdään luopumusta.
Tähän toisten ojentamiseenhan apostoli kehottaa ja nimenomaan muistuttaa että siinä pelastetaan veli Kristuksessa kuolemalta. (Gal. 6 ja Jaak. 5)