Minusta nämä jakeet selittävät asiaa aika hyvin: ihminen uudestisyntyyy siinä kun uskoo ilosanoman eli ottaa sen vastaan:
“Te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta… Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.” (1.Piet 1:23,25)
Vastaan joskus ratkaisukristillisyyttä perääville (en siis sinulle Sjah), että “Kyllä, Jumala on tehnyt ratkaisun puolestani ja nostanut minut kuninkaalliseen vapauteen jossa voin vapaasti sanoa päättäneeni seurata Jumalaa. Oma ratkaisuni on vain sen ääneen sanomista mitä Jumala on jo ratkaissut iankaikkisuudessa.”
D
Jouluna sitä.miettii uudestaansyntymistä. Pojalla on kaksi alkua. Millainen oli kolminaisuus, kun Jeesus oli taapero. Isä, Vauva ja Pyhä Henki. Tämä voi olla rienausta, mutta takana on aito kysymys siitä toiko inkarnaatio jumaluuteen jotakin. Ainakin se toi sen että uudestisyntymistä ei voi pohtia irrallaan Kristuksesta.
D
Ei. Luontojen ero säilyy.
Ei pidä miettiä liian vaikeita viisaana. 
Jumala tuli ihmiseksi Jeesus Nasaretilaisessa, ja oli yhtä aikaa 100 % ihminen. Jumala on Jumala koko ajan oli ihminen sitten vauva, murkku tai aikuinen.
Pyhä Kolminaisuus jää mysteeriksi, vaikka pystyykin selittämään aika hyvin.
En tarkoittanut minkäänlaista luontojen eroa. Jeesus ei pyyhkinyt kovalevyä tyhjäksi syntyessään. Hän oli samaan aikaan pre-eksistenssi ja kakkiva vauva.
D
Mieli avarana. Itse olen vakuuttunut, että Jumala voi lisätä ymmärrystämme suhteessa jumaluuteenkin, kun on muutenkin luvattu, että lopun aikana ymmärrys lisääntyy (Dan). Ja jos yleisesti omaksutuissa oppikäsityksissä onkin ollut vinosuuntausta, sitä voi pyrkiä oikomaan ja kalibroimaan Kirjoitusten mukaisiksi. Itse suhtaudun iloisen positiivisesti tuommoisiin pohdintoihin.
Tähän liittyen mielenkiintoinen on myös Jesaja 7 jakeet 14-16:
14 Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. 15 Voita ja hunajaa hän syö siinä iässä, jolloin hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän; 16 sillä ennenkuin poika on oppinut hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän, tulee autioksi maa, jonka kahta kuningasta sinä kauhistut.
Minusta monessa asiassa epäusko ilmenee, kun halutaan kääntää usko nähtäväksi.
Ratkaisukristillisyys perustuu myös näkemiselle, kun myös moni harha, joka on epäuskon hedelmiä.
Epäusko vaatii näkemistä!
Napakan nasevasti ortodoksista näkymystä
Uskon että kehitysvammainen veljeni pelastuu ilman tekoja.
D
Minusta on tärkeää miten asia muotoillaan. Tuon kaaputyypin on tyyliä “Usko pelastaa, mutta..”, eli kuulijan annetaan ymmärtää, että usko ei pelastakaan.
Usko synnyttää hyviä tekoja, kullekin omien kykyjensä ja mahdollisuuksien mukaan. Niistä ei vain yleensä tiedä milloin ne ovat hyviä tekoja. Eikä varsinkaan jos joku ulkopuolelta tulee sanomaan mikä on hyvä teko ja mikä ei. Usko ei synnytä omiin tekoihinsa luottamista, eivätkä hyvät teot synnytä tekijässään kokemusta oikeasta uskomisesta.
D
Hengen Hedelmä on se mittari, mikä näkyy toisille, jos on aito eikä tekokukkanen, vaikka jääkin aina vajaaksi.
Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja. Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan, ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte. Mutta jos Henki johtaa teitä, ette ole lain alaisia. Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.
Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme. (Gal. 5)
Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä, ja ne ilmenevät kristityn elämässä Pyhän Hengen vaikutuksesta, vaikka niihinkin tulee pyrkiä.
Monesti sellaisia väitteitä käytetään poleemisessa tarkoituksessa, mutta minä kuuntelin tuon 55-sekuntisen, ja puhuja sanoi selvästi: “Yksikään teoistamme ei meitä pelasta.”
Ja puheenvuoron kiteyttäisin: “Usko ilman tekoja on kuollut.” (Jaak 2:26)
Elävä usko tuottaa tekoja ainakin jossakin määrin. Jos usko ei tuota minkäänlaista halua hyvään, prosessissa ei ole ollut minkäänlaista mielenmaailman suuntautumista hamasta kasteesta lähtien. Tämähän lienee ihan tuttua kauraa kaikille kristityille.
Joka tapauksessa puhe joka jättää kuulijan itsensä yhtään pohdittavaksi, tarvitsenko sekä uskoa että hyviä tekoja, on puhetta jota uskonpuhdistuksen hengessä tulis välttää. Teko joka meidät pelastaa, on Jumalan teko. Me teemme hyvää koska olemme pelastetut.
D
Kyllä kaikki tunnetut lut. opettajat opettavat uskonvanhurskaudesta, että kuitenkin teot seuraavat oikeaa uskoa aina. Kaikki eivät pysty tietenkään tekemään samanlaisia tekoja ja Jumalalle mieleen voi olla “piikatytön lattian lakaisu” yhtä hyvin kuin “lähetystyöntekijän voittoisa evankeliointi yms. ns. suuret, ansiokkaat teot”.
Varsinaisesti Raamattu ei koskaan laita kristityn tuntomerkiksi noita tuollaisia tekoja, joita kaikki pystyvät ja tekevät lahjojensa mukaan uskosta riippumatta, jos eivät ole patalaiskoja sairauttaan yms.
“Hedelmistään puu tunnetaan” on se oikea mittari. Sairasvuoteella makaavalla lapsella voi olla Hengen hedelmää, mutta terveellä, vahvalla suurmiehellä ei ensimmäistäkään viitettä siihen suuntaan. Myös niin sanottuja tekokukkia siis on, ja jos totta meistä puhutaan, niin mieluummin olisimme noita kauniita tekokukkia, kuin Hengen hedelmää kantavia, jos emme ole uudestisyntyneet ylhäältä.
Uskon ja tekojen ( synergia) puolesta puhuvat Raamattu, apostolit ja isät.
Se riittää
Täysin erimieltä tästä. Nimenomaan Raamattu puhuu päinvastaisesti. Synergiaa en pysty hyväksymään mitenkään. Tarkoittanemme sillä ilmeisesti eri asioita kuitenkin.
Sanoisin, että uskon ja parannuksen puolesta puhuu koko kristikunnan historia.
Tarkoittanet parannuksella kristityn kilvoittelua syntiä ja saastaisuutta vastaan?