Uskon kylkiäiset


#1

Oliko se Lutherin oppiisä Staupitz, joka kysyi Lutherilta, että mitä tämä laittaa tilalle jos luopuu askeesista ym. Itsensä kurittamisesta. Luther vastasi: Jeesuksen Kristuksen. Joskus tuntuu Messussa, että kyllä on tullut kaikkea muuta Jeesuksen päälle. En oikein ymmärrä, miksi.


#2

Ehkä tuota ajatusta kannattaa vähän tarkentaa. Tarkoitatko urkumusiikkia vai ilmastosaarnoja?


pilkkoi tämän ketjun #3

2 viestiä siirrettiin toiseen ketjuun: Sääntöjen vastainen ja siksi tänne siirretty


#5

Mietin taas mihin ketjuun kirjoitan mutta mode kenties siirtää paremmassa tietämyksessään tarpeen mukaan😊 Luen pyhän Paisioksen kirjaa rukouksesta ja äsken luin netistä hänen elämästään. Hänen harjoittamansa askeesi (kuten monella muullakin pyhällä) tuntuu jotenkin erikoiselta, herättää ristiriitaisia ajatuksia. Ymmärrän sen olevan apuna kilvoituksessa ja sisältävän hartaan rukouselämän, Raamatun lukemisen jne. Askeesi ei siis ole itseisarvo. Mutta esim eläminen lämmittämättömässä keljassa, joka tästä syystä homehtuu ja sen jälkeen homeisessa asunnossa eläminen tuntuu kovin kummalliselta. Tai ns. tietoinen itsensä sairastuttaminen.

No sitten taas tuohon Lutherin toteamukseen mitä askeesin tilalle, niin miten tämän ajatellaan käytännössä toimivan. Siis ajatellaanko Kristus tuohon abstraktisti tilalle, miten se käytännössä näkyy? Onko asia vain ajatuksen tasolla? Ehkä minä yksinkertaisena en ymmärrä miten tuo voidaan tarramaisesti liimata päälle. Lutherko ei kokenut askeesista tulevan mitään hyötyä kilvoitukseen?


#6

Eiköhän se tarkoita, että Luottamus Jeesukseen, Hän varaansa jättäytyminen, on jotain ihan muuta kuin askeesit ym. Niin itse asiassa vastakohta niille. Ei vain pään uskoa vaan itsensä jättämistä joka hetki Jeesuksen varaan. Nuo askeesit ja muut ovat tekoja, Jeesuksessa on lepo ja rauha.


#7

Askeesissahan ajatus on juuri se, että luovutaan maallisesta varallisuudesta ja mukavuudesta johon ihmissielu niin herkästi kiinnittyy, eli nimenomaan pyritään turvautumaan Jumalaan maailmallisten ylellisyyksien ja huolien sijasta.


#8

Mutta kuten Niennakin sanoi, siihen luottamukseenhan askeesikin perustuu. Jos nyt vähän eri näkökannasta mietitään esim. pääsiäistä. Niin eikö esimerkiksi sen odotukseen aika helposti kuuluisi hiljentyminen, maallisten asioiden tai huvien vähentäminen jne. Eikö se aika hyvin ihmistä itseään auttaisi keskittymään olennaiseen ja rauhoittumaan sanan äärelle. Mihin sitten vedetään raja mitkä ovat vain tekoja. Rukouskin on teko. Joskus myös se voi tuntua velvoitteelta tai vaikealta.


#9

Pyritään turvautumaan. M. Eikö se ole teko. Kun pyritään tekemään jotain saavuttaakseen jotain. Minusta tässä on Kristinuskon ydin kysymys. Uskoahan on se, että uskon etten voi tehdä mitään pelastuakseen kuin vain luottaa siihen että se kaikki on jo tehty. Dismuksen uskoa.


#10

Viisaammat saavat korjata mutta minä olen käsittänyt niin, että eihän kyse olekaan siitä että esimerkiksi askeesilla saavutetaan pelastus. Tai millään muullakaan teolla. Ei Jumala tarvitse meidän paastoamme tai rukoustammekaan. Mutta meille siitä voi olla etua siinä miten opimme Jumalaa tuntemaan ja saamme olla häneen yhteydessä. Aika usein kristitty kai kuitenkin pyrkii elämään kristillisten arvojen mukaan, välillä siinä onnistuen ja välillä heikommin. Tarkoituksellinen suruton syntinen elämä kuitenkin vie pois Jumalan luota, kyllähän ihmisellä pitäisi kuitenkin olla halu toimia Jumalan tahdon mukaan. Askeesi on toki eri asia kuin vaikka lähimmäisen rakkaus mutta molemmat voivat varmaan osaltaan lähentää ihmistä kohti Jumalaa. Eikä esimerkiksi pyhän Paisioksen kohdalla kyse ollut pelkästä askeesista, vaan hän auttoi paljonkin hädässä olevia. Ei se siis poissulje toista.


#11

Kyllä. Ja sen halun tulee kummuta uskosta ja kiitollisuudesta. Jos mitään halua hyviin tekoihin ei uskovalla ole, voi kysyä, onko hän ensinkään uskossa. Sitä en kyllä oikein tajua, miten usko ja kiitollisuus voisi ilmetä askeesina.


#12

Yksi @Jalluvaari n sääntöjen vastainen viesti ja sitä lainannut viesti poistettu. Kerrataanpa sääntöjä:

Jumalanpalvelusperinteestä ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta tällä keskustelualustalla siihen tulee suhtautua kunnioittavasti. Sisältäen myös vuorotervehdykset.


#13

Jotenkin tuosta rankan askeesin harjoittamisesta tulee mieleen intialaiset (saddhut?) jotka esin pitävät käsivarttaan koholla liikkumatta ja käyttämättä, kunnes se kuihtuu ja kuivuu täysin. Merkiksi jostakin? Vahvasta uskosta? Ja istuvat sitten kuivunut kädentynkä sojottaen vastaanottaen ihmisiä jotka ihmeparantamista tai onnea toivoen tulevat tervehtimään “pyhää miestä”.

En usko Jumalan tahtovan meiltä tällaisia uskon osoituksia.


#14

Kukaan ei varmaan väitäkään, että kaikilta odotettaisiin ankaraa askeesia mallia pylväskilvoittelijat tai kilvoittelukahleet. Vertaus hindulaisuuteen on vähän erikoinen - vähän vastaava kuin vertaisi kolminaisuusoppia pakanuuteen, koska vastaavan henkisiä opinkappaleita on muissakin uskonnoissa.


#15

Uusi testamentti ja siten myös Paavalin kirjeet ovat täynnänsä kehoituksia tekoihin. Kristus itse ohjeisti miten tulee paastota. Paavali itsekin puhuu tekemisistään:

“Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo.”

Fil. 3:8-10

Eikö pois heittäminen ole teko? Tässä Paavali ei aseta tekoja ja uskoa vastakkain, kuten eräät tekevät, vaan Mooseksen laki ja usko.

“En tarkoita, että olisin jo saavuttanut päämääräni tai jo tullut täydelliseksi. Mutta PYRIN KAIKIN VOIMIN SAAVUTTAMAAN sen, kun kerran Kristus Jeesus on ottanut minut omakseen. Veljet, en katso vielä päässeeni siihen asti. Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, PONNISTELEN SITÄ KOHTI, mikä on edessä.”

Fil. 3:12-14


#16

Askeesin tarkoitus on puhdistaa sielu ja mieli maallisista himoista, nautinnonhalusta, vääristä mielikuvista ja -muistoista ym., siis passioista. Vain vääristä passioista vapaa sielu voi ohjata ihmisen koko olemusta oikeaan, Jumalan mielen mukaiseen elämään (oikea passio olisi esim. into rukoilla ja tehdä hyvää.)

Kun Jeesus sanoo “autuaita ovat puhdassydämiset”, niin ei hän puhu ihmisistä, joilla on käynyt jonkinlainen onnenpotku ja joilla sen takia on puhdas sydän. Ei, vaan se on kehotus ryhtyä puhdistamaan sydäntään - siis kilvoitella - jotta ihmisestä tulisi autuas ja hän tulisi tuntemaan Jumalan ja muuttuisi sellaiseksi, miksi hänet on tarkoitettu.

Hieronymos on yllä oikeassa: Jeesus ei opeta Raamatussa luterilaista vanhurskausoppia. Sen sijaan hän kehottaa kääntymään, seuraamaan, menemään, tekemään, rukoilemaan, valvomaan, paastoamaan, sopimaan riidat, antamaan omastaan jne. Ne ovat kaikki tekoja. Usko on tekoja, ei pelkkää sielun sisäistä mielen liikettä mielikuvien ympärillä.


#17

Niinpä. Voiko yleensä olla uskoa ilman tekoja…


#18

Tähän lainaus eräästä keskustelusta, jossa kysyjä pyysi neuvoa paastoon kysymällä “how do you succeed in fasting”:

"You’re right, it’s incredibly difficult!

Here’s the secret: we don’t do it.

All any of as actually muster are attempts at fasting. We may struggle to abstain from foods, say our prayers, or attend the services. Even if we do that, we may struggle with the shortness of temper that comes with an empty stomach, the sharp tongue that comes with lack of sleep, the judgmental attitude that comes with being one of the few attending Pre-sanctfied Liturgy.

In other words, even if we are ”fasting”, that opens up another level of self-knowledge and struggle. Let your struggle be for the development of humility. We are not the ones who succeed at fasting, any more than we succeed at prayer or charity or anything else.
Fasting is a way to put the old man in us to death, so Christ may live in us. It’s a reminder of how much that old man is clinging to life, and how much we need the Lord.

God give you good strenght!"


#19

Missä kohtaa Kristus ohjeisti, miten tulee paastota?

Varmaakin pois heittäminen on teko, mutta kenen teko. Eikö se ole ratkaisevaa. Teot motivoi tekemään se, joka sanoi, että ilman minua te ette saa mitään aikaan. Voihan se toisaalta olla niin, että jonkun Jeesus saa paastoamaan. Ja ehkä jonkun toisen, joka on ikänsä kontrolloinut ruokailemisiaan ja tekemisiään, nauttimaan hyvistä ruoista ja oluesta ja relaamaan.

En aseta minäkään tekoja ja uskoa vastakkain. Olen siis samaa mieltä, usko vaatii tekoja ollakseen todellista, kuten Jaakob mainion suorasti osoittaa, tai vaikkapa Hebrealaiskirje. Mutta tekojen tulee lähteä oikeasta lähteestä. Sauluskin teki yhtä ja toista oikeaoppista, kunnes Eräs pysäytti hänet ja laittoi tekemään Hänen tekojaan.
Sitten on näitä juttuja, joita kutsun uskon kylkiäisiksi: tuoksuja, värejä, kaavoja ja vaikkapa joulun tai pääsisäisen viettämistä tietyin menoin. Niitä voi tietysti tehdä, jos kokee sen itselleen tarpeelliseksi, mutta en vain itse näe niitä merkityksellisinä. Voihan olla niinkin, että tuollaiset asiat saattavat viedä sivuraiteelle itse asiasta, päähenkilöstä, uskon alkajasta ja täydelliseksi tekijästä. Ja en sano tätä mitenkään toisin ajattelevaa epäkunnioittaen vaan omana kantanani. Toivon ettei kukaan koe tätä epäkunnioittavana vaan keskustelun herätteenä.


#20

[

Ajattelen eri tavoin. En näe askeesia tms. keinona puhdistaa sielua ja mieltä, vaan Jeesuksen itsensä keinona puhdistaa sielua. Hänhän kehottaa pysymään Hänessä. Miten? Uskomalla Häneen, luottamalla Häneen, turvautumalla Häneen, Jos pysyy Jeesuksessa, Henki puhdistaa sydäntä.


#21

Samaa mieltä. En usko, että todellista uskoa on ilman tekoja.