Pedersören seurakunnassa on ollut juuri kirkkoherranvaalit. Tänään oli varsinainen äänestyspäivä, jolloin äänestää sai muutaman tunnin kolmessa kirkossa. Maanantaista perjantaihin on ollut ennakkoäänestys eri paikoissa.
Perjantaina ennakkoon oli äänestänyt noin 40% ja yksi alueen entisistä kirkkoherroista arveli, että 50% ei ylittyisi, mutta väärin arvasi: äänestämässä kävi peräti 55,51% äänioikeutetuista.
Ja tässä vaalin tuloskin, vaikka sen takia en tätä kirjoittanut, vaan tuon äänestysprosentin takia.
Harry S. Backström 1395 ääntä, Mia Andersén-Löf 2173 ääntä.
Kumpikin on tälläkin hetkellä kirkkoherra, Backströmin seurakunta on Väståboland församling, Andersén-Löfin Nykarleby församling.
Tää nyt ei ole (enää) kovin uutisarvoinen asia, mutta mainittakoon silti. LHPK ei ole enää hetkeen ollut tervetullut Evl.fi organisaation hallinnoimiin tiloihin messuamaan. Viime kesänä annoin kertoa itselleni että eräällä paikkakunnalla oli tiedusteltu paikalliselta helluntaiseurakunnalta voisiko heidän tilojaan saada vuokralle. Vastaus oli ollut kielteinen ja syyksi oli kerrottu vakavat opilliset ristiriidat. Tokihan näitä ristiriitoja - enemmän tai vähemmän perusteellisia - on, mutta niin niitä on Adventistienkin kanssa. Mutta heille se ei ole syy olla vuokraamatta kirkkojaan LHPK:n käyttöön.
Itse asiassa adventisteilla on syvempi ristiriita LHPK:n kanssa kuin helluntailaisilla. Adventisteille kun sunnuntain viettäminen lepopäivänä on heidän alkuperäisen opetuksen mukaan pedon merkki. Lieneekö opetus sitten loiventunut tässä asiassa, kun niin auliisti vuokraavat tilojaan hyvinkin monenlaisten ryhmittymien pedonmerkkitilaisuuksiin…
Piispa Juhana totesi joskus kauan sitten että Luther-säätiö (silloin ei vielä edes puhuttu LHPK:sta) ottaa kiitollisuudella vastaan sopuisat vuokraehdot vaikka opillisia erimielisyyksiä Adventistien kanssa piisaa ihan riittämiin, mutta päin vastaisessa tilanteessa ei luultavasti vuokrattaisi omaa sakraalitilaa Adventisteille. Tai ainakin se ei olisi mitenkään itsestään selvää.
Mutta Money makes the world go round, ja oletettavasti adventtiseurakunnillekin se raha tulee tarpeeseen.
Tässä on sekin etu, että tilat tulevat tehokkaaseen käyttöön. Koska adventisteille sunnuntai on tavallinen arkipäivä, tilojen antaminen vuokralle ei tuottane mitään ongelmia. Tunnen adventisteja hiukan ja osa näistä aiemmin mainituista asioista pitänee osittain paikkansa. Ainakin paavin ja katolisen kirkon vastustusta löytyy, josta sunnuntain vastustus lepopäivänä johtunee. Toisaalta kuunnelessani heidän opetuksiaan, on evankeliumi esillä hyvin kirkkaasti.
Ehkä merkittävimmät erottavat tekijät muista kristityistä ovat juuri sapattisäännöt ja tietyt ruokailusäännöt. Kasvissyöjiä kun lienevät. Lauantai on todellakin yhtä pyhä kuin ortodoksijuutalaisilla. Silloin ei saa tehdä vähäisintäkään työtä. Yksi entinen työkaverini oli kuulunut adventisteihin aikana, jolloin lauantaiksi sattui joskus työpäivä arkipyhien takia. Hän oli esimehensä kanssa saanut niistä kokonaan vapautuksen.
Espoon karmeliittaluostari tyhjenee ensi viikolla, kun viimeiset sisaret palaavat äitiluostariinsa Kaliforniaan. Uusia kutsumuksia ei ole täältä tullut eikä iäkkäälle sisaristolla riitä enää voimia ison talon ylläpitoon.
Tämä on kyllä suuri menetys hiippakunnalle! KP piispa Paul (ikuinen muisto!) taisi olla aikoinaan sitä mieltä, että paikalliskirkko on täydellinen katolinen yhteisö vasta sitten, kun siellä toimii kontemplatiivinen luostari.
Kävin aikoinani Ekumeenisessa keskuksessa Liturgiassa. Samalla reissulla poikettiin naapurissa, mihin uutta karmeliittaluostaria kaavailtiin. Sinne se sitten tulikin…
Myöhemmin poikkesin siellä muutaman kerran messussa ja ihastuin kauniiseen kappeliin.
Mitähän tiloille nyt tapahtuu?!? Löytyisikö jostain toinen sääntökunta Suomeen?
Hyvin epätodennäköistä, kun ottaa huomioon naissääntökuntien yleisen tilanteen maailmalla ja sen, ettei mikään sääntökunta birgittalaisia lukuun ottamatta ole saanut täältä yhtään kutsumusta vuosikymmeniin.
Afganistanissa ei tätä nykyä monikulttuurisuus ole kovin korkeassa kurssissa. Islam sen sijaan on - ja erityisesti sen virtaviivaistettu pastustanilainen tulkinta. Hämeen-Anttilan mukaan Talibanien joukosta ei juuri korkeasti oppineita imaameja löydy vaan he ovat vetäneet mutkia suoriksi monin paikoin ja kehiteleet Sharia-laista ihan ikiomia tulkintojaan, joille ei löydy vastinetta/perusteita muualta islamilaisesta maailmasta.
Noinhan se tuppaa olemaan uskonnon “uudistajien” joukossa jossain muuallakin. On joku oma, yleensä poliittinen, aate ja vallanhimoa sen nostamiseksi hallitsevaksi. Sitten poimitaan pari sopivaa ja mukavan tulkinnanvaraista lausetta pyhästä kirjasta sloganiksi, millä perustella oma pol… ei kun uskonnollinen uudistus julistetaan ainoaksi oikeaksi ja kaikkien pahaaksi.
Pyhäkoulu ajautui sivuraiteille, kun seurakuntien kasvatus ammattimaistui ja pyhäkoulu jäi hyväntahtoisten vapaaehtoisten harteille. Se alkoi toteutua liian satunnaisesti ja liian usein vain messun aikana, jolloin kävijäjoukko rajautui kirkollisesti aktiivien lapsiin
Ilman suhdetta oman uskonnon perinteeseen, kertomuksiin, lauluihin ja rukouksiin, vieraantuminen kirkosta alkaa jo lapsena. Siksi hiipuvaksi mainittu pyhäkoulu voi olla uuden tarinan alku.
Ei välttämättä niin uskonnollinen uutinen, vaikka kyseessä onkin kirkkoherran edesottamuksia.
Kari Kanalan tempaisuun piispakin otti kantaa, tosin Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin piispa Teemu Laajasalo suhtautui tilanteeseen lempeästi.
– Kirkkoherra Kari Kanala on kirkkomme näkyvä kasvo, joka on monin tavoin vuosien aikana tuonut kirkkoa ja sen sanomaa ihmisten lähelle, piispa kiitteli Kanalaa.
Nyt Kanala on jälleen esillä, sillä on osallistunut Helsingin Sanomien Sielu ja ruumis -artikkelisarjaan. Sarjassa esiinnytään alasti ja siinä käydään läpi suhdetta omaan vartaloon.
Jutun yhteydessä hän myös muistuttaa hengellisyydestä. – Kun Paavali nimitti ruumista Pyhän Hengen temppeliksi, siinä oli pointtinsa.
Minä kuvittelin, ettei se pointti ihan tuota tarkoittanut. Eipä sitä nykyään tarvitse ihmetellä enää mitään.
Radiojumalanpalvelukset täyttävät tänä syksynä 95 vuotta. Merkkipäivää juhlistetaan sunnuntaina 12.9. Taivas välittää -juhlamessulla. Tuon radiojumalanpalveluksen jälkeen lähetys Yle Radio 1:llä jatkuu suorana keskusteluohjelmana, jonka teemana on Toivoa aalloilla 95 vuotta. Keskusteluohjelmaa varten keräämme kuuntelijoiden muistoja radiojumalanpalveluksista.
Millaisia muistoja sinulla on radiojumalanpalveluksista? Klikkaa alla olevaa lomaketta ja vastaa. Vastausaikaa on keskiviikkoon 8.9. saakka.
Tulee nyt monta päivitystä peräkanaa, mutta en keksi parempaakaan paikkaa näille.
Jopa minä olin hetken, että mitä aktuaalista v***ua, kun seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen nousi Helsingin Paavalinkirkon saarnastuoliin mainostamaan ohjelmaa Ensitreffit alttarilla, jossa luomakunnan kruunut tapaavat toisensa ensimmäisen kerran naimisiin mennessään voidakseen vuoden kuluttua ilmoittaa, että liitto ei toiminut, en millään ymmärrä.
Aika rohkeasti on Jyrki Lehtola ottanut kantaa asioihin.
Ihminen kiintyy rukousnauhaan, jonka kanssa hän on rukoillut paljon. Ajattelen symbolisesti, että kun tiettyä rukousnauhaa käyttää paljon, rukous jää sen helmiin.
Onhan se hyvä, että evankelis-luterilaisetkin uskovat nykyään aineen pyhittymiseen.
Seurakuntalainen päätti sitten potkia Tapio Puolimatkan pysyvästi pois blogistiensa joukosta. Syynä tämän koronarokotusvastainen blogi. Näin Seurakuntalainen.fi osoitti olevansa Joe Bidenin ja kumppaneiden käsikassara aivan kuten Hesari tai Kotimaa.
“Kun päätoimittaja Sari Savela ilmoitti blogin poistosta Tapio Puolimatkalle, tämä vastasi ystävällisesti ymmärtävänsä ratkaisun. Se, miten Puolimatka myöhemmin nosti asian esille sosiaalisessa mediassa ja miten hän esti hänen argumenttiensa kommentoinnin, viesti kuitenkin muusta kuin ymmärryksestä. Puolimatkalla ei ole tästä syystä jatkossa edellytyksiä toimia Seurakuntalaisen blogistina.”