Meillä ei ole ehtoollisyhteyttä Venäjän kirkon kanssa. Kirill suuttui Konstantinopolin patriarkalle ja julisti ehtoolliskiellon kaikille hänen alaisilleen kirkoille. En siis usko, että MPn papit kastaisivat meikäläisten lapsia. Ehtoolliskiellon noudattamisesta meillä Suomessa toimivissa MP:n seurakunnissa en ole varma. Meillä Suomessa toimivat MP:n papit vastustavat Ukrainan sotaa ja osa heistä on ukrainalaisia.
Tilanne olisi jossain määrin verrattavissa ev.-lut.fi:n ja Inkerin kirkon tapaukseen. Mutta kai teillä on ehtoollisyhteys Inkerin kirkkoon? .Välit eivät kai ole aivan poikki?
On, välit eivät ole poikki. Mutta ehkä tässä ollaan vähän sellaisilla rajaseuduilla nyt kuin Moskovan ja Konstantinopolin väleissä ennen kuin varsinainen välirikko syntyi. Vastaavia äänenpainojahan on jo kuultu, vaikkei sentään vielä piispojen suusta. Muistan kuinka ennen tuota välirikkoa Moskovaa lähellä ollut YouTube-kanava maalaili ekumeenisesta patriarkasta harhaoppista. Tiettyä rinnasteisuutta on, sillä vihkimysmessun YouTube-videon kuvauksessa (onko hän vastannut videon kuvaamisesta, en tiedä) mainittu toinen henkilö on vastaavia vihjauksia esittänyt Facebookissa kirkkomme piispoista.
Toki erojakin on. Inkerin kirkko ei ole mikään Moskovan patriarkaatti, välimme ovat olleet veljellisen lämpimät ja LML:n puitteissa on sopua saatu hierottua ennenkin liberaalin pohjoisen kirkon ja konservatiivisemman välille. Mutta on tähän silti syytä suhtautua vakavasti. Epäilykset siitä että rahoittamamme ja tukemamme sisarkirkko ei pitäisi kirkkomme piispoja oikeauskoisina ovat huolestuttavia. Niihin on tartuttava heti, ennen kuin kriisi syvenee.
Tässäpä mielenkiintoinen artikkeli Jouni Turtiaisesta, joka on jäänyt juuri eläkkeelle Espoonlahden seurakunnan kirkkoherran virasta.
Pappisvihkimyksen Turtiainen sai Lähetysyhdistys Kylväjän työhön. Sen jälkeen pappia vietiin esimerkiksi Opkoon, Pitäjänmäen seurakuntaan, pariin seurakuntaan Vantaalla, Israeliin Kylväjän lähettinä, Kansan Raamattuseuraan, kirkkohallitukseen, Korsoon, Lappeenrantaan ja lopulta Espoonlahden seurakunnan kirkkoherraksi. Sitä virkaa Turtiainen hoiti viimeiset 13 vuotta.
– Sain soiton piispa Mikko Heikalta. Hän sanoi kuulleensa, että olen antamassa tiloja Sleylle. Sanoin, että olet kuullut ihan oikein. Sley on kirkon virallinen lähetysjärjestö. – Hän sanoi, että minä olen tästä jo antanut lausunnon medialle. Sanoin, että et kai ole tosissasi, että olet antanut keskeneräisestä asiasta lausunnon.
Kirkkolain mukaan seurakunnan tilojen käyttö ei kuulu piispan vaan kirkkoherran vastuulle.
– Se teki särön väleihimme pitkäksi aikaa. Kun Heikka oli jäämässä eläkkeelle, hän pyysi minut keskusteluun ja kysyi, olenko katkera hänelle. Sanoin, että miten voisin olla katkera miehelle, jonka puolesta joka päivä rukoilen. Hän meni aika hiljaiseksi ja ehkä vähän liikuttuikin.
Pari hyvää keinoa kriisin syventymisen estämiseen: ensiksikin kehitetään keinot siihen, miten perinteistä virkakäsitystä edustavat papit voisivat saada omaatuntoaan loukkaamatta pappisvihkimyksiä sekä virkoja Suomen ev.lut. kirkossa Englannin kirkon tapaan. Toiseksi puututaan kovalla kädellä täysin anarkistiseksi äityneeseen samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen Suomen ev.lut. kirkossa. Vihkiville papeille oikeita sanktioita, samoin seurakunnille, jotka vihkimisen ovat hyväksyneet.
Muuten ei näet ole kovin ihmeellistä, jos perinteistä virkakäsitystä sekä avioliittokäsitystä edustava sisarkirkko alkaa asettaa kysymysmerkkejä kirkkomme oikeaoppisuudesta.
Henkilökohtaisesti muuten voisin vanhavirkakantaisena sietää tai ainakin ymmärtää tiukkaa linjaa meitä kohtaan, jos linja olisi samalla johdonmukaisen tiukka noita avioliittoanarkisteja kohtaan.
Hedelmistään puu tunnetaan on ruukattu sanoa. Ja evl.fi piispojen lausunnot ja käytänteet antavat kyllä aihetta kyseenalaistaa tämän oikeaoppisuutensa.
" Olen ollut 15-vuotias, ja tämä pastori on alkanut soitella yhdeltätoista-kahdeltatoista yöllä, että tuletko huomenna tapaamiseen, yksi haastateltavista kertoo. "
Vähintäänkin tuossa on syyllistytty harhaanjohtavaan markkinointiin. Kyllä tiedottamisesta pitää näkyä, minkä luonteisesta toiminnasta on kysymys, ja viimeistään järjestävän tahon nimen googlettamisella pitää järjestäjän tausta olla helposti löydettävissä. Sellaista tarinaa en ole ikinä kuullut, että kukaan tietämättään jumalanpalvelukseen tullut henkilö olisi tullut uskoon tilaisuudessa.
Kyseessä on kultti. Hyvin saman tapainen kuin moonilaisuus.
He etsivät Suomessakin rikkinäisiä nuoria ja harhauttamalla saivat esimerkiksi NMKY:n luovuttamaan logoa myöten tilat käyttöönsä. Kunnes totuus paljastui.
Surullista on eri toten tuo perinteinen love bombing. Nuoret luulevat saavansa osakseen aitoa välittämistä mutta käännytyshän liikkeen jäseneksi on motiivina.
“Tahdomme toimia yhdessä. Tarvitsemme tässä ajassa sitä, että tulemme yhteen ja teemme yhdessä. Se, mikä meitä yhdistää, on paljon suurempi asia kuin se, mikä meitä erottaa. Jakaantunut maailmantilanne tarvitsee yhtenäistä kirkkoa, toimikunnan jäsenet miettivät.”
Hauskasti minun aikoinani kukaan ei edes muistanut ortodoksien olemassaoloa. Maantiede vaikuttanee, kun en vaikuttanut Itä-Suomessa. Ja maailmalta tuleva materiaalikin oli lännestä.
Voi olla, että nykyään hellaritkin ovat vähän ekumeenisimpia kuin aikoinaan. Kun valtavirta liberalisoituu seksuaalieettisissä kysymyksissä, niin vanhat vihamielisyydet laitetaan arkistoon ja tartutaan enemmän niihin tekijöihin, mitkä edelleen yhdistävät.
Tosin nyt kun erikseen miettii, niin antikatolisuuteenkin törmäsin vain Chickin traktaateissa ja joskus vastaan tulleissa Jukka Rokan kaseteissa ja ehkä satunnaisissa kirjoissa. Lopun ajan skenaariot olivat aika arkitodellisuudesta irrallisia. Enemmän oli sellaista yleisluontoista luterilaisten leipäpappien haukkumista, koska oletusarvoisesti kukaan luterilainen pappi ei oikeasti usko Jeesukseen.
Mormoni kertoi minulle, että katolinen kirkko ja ortodoksinen kirkko ovat “suuri ja iljettävä kirkko”. Sympaattista sinänsä ettei hän nähnyt suurta skismaa tapahtuneen ollenkaan