Behavioristisessa systematisoinnissa, josta minä kirjoitin, on kyse juuri tästä. Systematisoinnin kohde ei siinä ole filosofiset käsitteet joiden avulla oppi esitetään vaan käyttäytyminen, reagointi tilanteissa ja käyttäytymismallien muodostuminen ja tavoitteet.
Kristityt ovat luultavasti hyvin varhaisista ajoista lähtien yhdistäneet metafyysiseen ja teologiseen kristinuskon analysointiin ja systematisointiin käyttäytymistieteen keinot.
Liturgisen rukouksen kehityksen hyödyntämät pedagogiset keinot on täysin luokiteltavissa kristilliseksi behavioristiseksi systematisoinniksi. Toinen systematisoinnin muoto missä ortodoksit ovat vertaansa vailla on konseptuaalinen systematisointi, ilman skolastiikalle ominaista rationalisointia.
Loistavin esimerkki on varhaisen liturgian, teologian ja Bysantin keisarillisen hovin tapojen ei-niin-pyhä kolminaisuus, jossa on pyritty systematisoimaan kristinuskon totuudet, antiikin filosofien kerman perintö osana hellenististä kulttuuriperintöä, keisarillinen tapakulttuuri sekä ajan taideosaamisen huippu selkeään järjestykseen toistensa suhteen.
Varsinkaan tätä loistavinta esimerkkiä en missään nimessä tuomitse enkä vastusta, mutta vastustan sitä että ihmisten systematisoinnin tulosta aletaan pitää jumalallisena ilmoituksena.