Hääjuhlissa soitettiin musiikkia: Taleban ampui kaksi hengiltä ja haavoitti kymmentä.
1 tykkäys
Eikö minareetista kuuluva rukouskutsu ole musiikkia? Siltä se minusta ainakin kuulostaa, vaikken kovin kummoisia fiiliksiä siitä saakaan.
1 tykkäys
Kyllähän se on musiikkia. Sävelasteikot mikrointervalleineen eroavat vain länsimaisesta musiikista. Se on toisaalta aika mielenkiintoisen kuuloista. Turkissa olen noita paljon kuullut.
1 tykkäys
Suoraan sanoen itse koen samoin? Toisaalta joissakin islamilaisissa maissakin on musiikkiperinteitä, ja eikö qawwali ole peräti hengellistä musiikkia. Youtube:ssa on vielä lajin edesmenneen mestarin Nusrat Fateh Ali Khan:in esityksiä.
" Is qawwali religious?
Qawwali music was originally performed at Sufi shrines, and traditionally as part of a ‘mehfil-e sama’, a gathering for spiritual listening which often takes place on the anniversary of the death of shrine’s saint. It is still very religious music today."
2 tykkäystä
Onpa tosi hyvä uutinen.
– Liian harvoin kirkolliskokous osoittaa kantavansa huolta evankeliumin levittämisestä, vaikka se on kirkon ehdoton perustehtävä. Odotan innostunutta keskustelua ja laajaa tukea aloitteelle. Näen suoran yhteyden kirkon evankelioimisnäyn ja lähetysnäyn välillä. Evankelioiva seurakunta on lähetystyötä tekevä seurakunta, Arto Antturi sanoo.
Jos tämä ei mene läpi kirkolliskokouksessa, niin tämä pitää ottaa esiin yhä uudelleen.
3 tykkäystä
Sinänsä loppuunkaluttu aihe,mutta meneepä mielenkiintoiseksi. Veikkaan silti, ettei tästä tule kummallekaan piispalle mitään rangaistusta. Saavat porskuttaa eteenpäin kuten tähänkin saakka.
Syyskuussa espoolainen lakimies Esko Nurminen antoi liberaalien maistaa omaa lääkettään. Hän teki harhaoppisuuskantelun itse arkkipiispa Tapio Luomasta tuomiokapitulille.
Nurminen teki heti perään vielä toisenkin kantelun, nimittäin piispa Mari Leppäsestä, joka on arkkihiippakunnan piispa. Syy oli sama: myös Leppänen kannattaa samaa sukupuolta olevien avioliittoja.
Toisessa kantelussa on kysymys myös juridiikan hienouksista. Piispa Mari Leppänen olisi nimittäin normitilanteessa johtanut puhetta Tuomiokapitulin käsitellessä kantelua Tapio Luomasta.
3 tykkäystä
Seurakuntayhtymän viestinnän todennäköisesti laatimassa tapahtuman perumistiedotteessa vedottiin siihen, että tilaisuuden rauhallista toteutumista ei olisi voitu taata. Se oli kriisiviestinnän taidonnäyte, jossa pyrittiin perääntymään tapatuman järjestämisestä vedoten epämääräisesti muotoiltuun ulkopuoliseen syyhyn. Monelle muulle kuin kriisiviestinnän ammattilaisille sellaiset tiedotteet voivat mennä kuin uutisesta, vaikka tuollaisilla tiedotteilla on usein myös asioiden parhain päin selittelyyn liittyviä tavoitteita, eikä välttämättä pyrkimystä kertoa koko totuutta. Aamulehden toimitus ei tyytynyt epämääräiseen tiedotteeseen, vaan teki tapahtuman perumisen jälkeen seurakuntayhtymän johdolle haastattelun, jossa toimittaja tiedusteli, oliko jotain turvallisuusuhkia ollut tiedossa tapahtumaan liittyen ja raportoi, että “mitään varsinaista turvallisuusuhkaa tai väkivallanuhkaa tapahtumaan ei kohdistunut.”
Ongelmaksi ja tapahtuman perumisen varsinaiseksi syyksi nostettiin se, että oli syntynyt kärjistynyttä keskustelua, jossa ihmiset olivat eri mieltä ja ilmaisivat myös ääneen olevansa eri mieltä: “Tavoittelimme rauhallista ja hyvää tilaa, jossa olisi voinut keskustella ilman kärjistynyttä keskustelua, mutta katsoimme, että tämä ei ollut mahdollista”
Toimittajan olisi ollut vielä mahdollista kysyä, mihin keskustelutavoitteella tapahtuman osalta täsmällisemmin viitattiin, koska tapahtuman alkuperäisessä tiedoteessa ei sanottu tavoitteena olevan keskustelun herättämisen, vaan tapahtuman piti olla hiljaisuuden tapahtuma: “Lajien surusaatto tapahtuu hiljaisuudessa”. Sellaista kysymystä Aamulehden jutussa ei kuitenkaan esitetty, vaan toimittaja tyytyi sen tiedon saamiseen irti, että konkreettista väkivallan ja häirinnän uhkaa ei ollut tiedossa. Sillä, että seurakunta ei voinut taata tilaisuuden rauhallista järjestämistä tarkoitettiin ilmeisesti sitä, että tapahtuman fyysisen tapahtumapaikan ulkopuolella netissä esiintyi sanallista kritiikkiä seurakuntayhtymän toimintaa kohtaan asiassa, mikä oli alkanut vaikuttaa myös kirkosta eroamisiin paikallisesti. Sillä ei tarkoitettu sitä, että joku olisi uhannut häiriköidä fyysisellä tapahtumapaikalla tapahtumaa ääntä pitäen tai muutenkaan, tai että olisi pelätty jonkun olevan fyysisesti väkivaltainen.
3 tykkäystä
Sansan sivulta löysin tallenteen kirkolliskokouksesta
Aloitteen käsittely alkaa kohdasta kesto 1:20:45
Pekka Simojoki
Olin palaamassa keikkareissulta ja pysähdyin kahville. Yhtäkkiä pöytääni istui joku nuorehko mies rakennushaalareissa. En yhtään kaivannut juttuseuraa, mutta minkäs teit, kun hän aloitti:
”Kuule, kun näin sinut, oli ihan pakko tulla kertomaan yksi juttu! Lähdin vaimon ylipuhumana sinne teidän tapahtumaan Urheilutalolle ja tiedätkö mitä: Mun elämä muuttui siellä! Mä tulin uskoon!”
Silloin meni kahvit väärään kurkkuun, en mitään tuollaista odottanut. Se kaveri kertoikin saman tien koko elämäntarinansa. Elämän arvot olivat menneet täysin uusiksi. Lähtiessään taas työmaalleen hän vielä huikkasi:
”Mullakin on nyt oma lähetyskenttä: Meidän firman äijät!”
Sinne se kaveri meni ja tajusin taas, miksi tätä työtä teen. Kaikkein hienointa on nähdä, miten Jumala toimii ja kuinka evankeliumissa on voima yhä tänäänkin! Ennen kaikkea tajusin sen, mikä on kirkon kaikkein tärkein tehtävä: Pyrkiä kaikin tavoin toimimaan niin, että pieni ihminen ja Kristus kohtaavat! Millä lailla se tapahtuu, sillä ei ole väliä.
Olen ollut tien päällä jo yli 40 vuotta, enkä ole voinut olla huomaamatta, kuinka vaikeaa meidän on kirkossa puhua evankelioinnista, mitä nimeä siitä käytetäänkin. Tiedän, että erityisesti tuohon sanaan liittyy monelle jotain traumaattisia muistoja, käännyttämistä tai lakihenkisyyttä. Se on varmaan totta, virheitä on tehty. Haluan tässä kuitenkin painottaa sitä, että evankelioimisella tarkoitan paljon laajempaa toimintaa kuin vain julistusta tai jotain kampanjoita, joiden ehkä koetaan edustavan ‘amerikkalaista’ tai ‘helluntailaista’ kristillisyyttä. Oleellista on missionaarinen työnäky, joka kattaa kaiken, mitä me teemme, oli se puhetta tai palvelemista. Suomen tunnetuin evankelista Kalevi Lehtinen määritteli aikanaan evankelioimistoiminnan näin:
”Kyse on siitä, että kerjäläinen kertoo toiselle kerjäläiselle, mistä saa leipää!”
Olen kuullut sanottavan, että tässä maassa riittää, kun kirkonkellot soivat sunnuntaisin. Hyvät ystävät, jos se on joskus riittänyt, se ei enää riitä! Täällä on jo yli miljoona suomalaista, jotka eivät enää kuulu mihinkään seurakuntaan ja määrä vain lisääntyy! Samaan aikaan on tutkimustenkin mukaan myös kristillisen tiedon määrä vähentynyt rajusti erityisesti nuorten parissa. Pelkkä perinne ei enää kanna. Nyt tarvitaan sitä paljon puhuttua kokonaisvaltaista lähetystyötä myös meidän maassamme! Diakonian ja muun tärkeän työn rinnalla kirkon on vahvistettava ja uudistettava evankelioimistoimintaansa ja sillä on kiire!
Jo liian kauan tässä salissa istuneena uskallan väittää, että jos mietintöjen, strategioiden ja linjausten määrä ratkaisisi, meidän kirkkomme olisi yksi maailman tehokkaimmista. Tuskin mistään löytyy tällaisia resursseja tai näin paljon palkattuja työntekijöitä kuin meillä. Silti jäsenkato jatkuu, väki messuissa vähenee eivätkä edes kaikki kirkon jäsenet anna kastaa lapsiaan. Mikä on ongelma! Eräs ystäväni vertasi kirkkoa putkistoon, jonka pitäisi viedä vettä janoisille. Onko nyt käynyt niin, että me rakastamme putkiamme niin paljon, että emme edes huomaa veden olevan ehtymässä?
Olen vieraillut useissa Afrikan kirkoissa ja nähnyt, kuinka ne kasvavat voimakkaasti, vaikka niiden resurssit ovat olemattomat. Mikä on heidän strategiansa? Eräs tansanialainen piispa sen paljasti:
”Meillä jokainen kirkon jäsen on lähetystyöntekijä. Hän vie evankeliumin omaan kyläänsä, kotiinsa ja työpaikkaansa! Siinä on meidän strategiamme!”
Ja se toimii! Kirkko kasvaa, kun on missionaarinen työnäky! Siitä kertoo myös se valtava määrä evankelistoja, jotka kulkevat jalan, fillareilla tai mopoilla kylästä kylään. Löytyykö meiltä edes yhtä?
Euroopastakin löytyy rohkaisevia esimerkkejä kasvavista seurakunnista mm. anglikaanikirkon piiristä. Moni meistä tuntee myös Tukholman Sankta Klara -seurakunnan, jossa evankelioimistyö ja diakonia kulkevat käsi kädessä. Tyhjästä kirkosta lähdettiin liikkeelle Tukholman kaduille ja tänään messu on täynnä joka sunnuntai. Hekin saivat inspiraationsa Tansanian kirkosta, mikä kertoo, että seurakunnan kasvun periaatteet toimivat yli kulttuurirajojen. Eikö se voisi toimia meilläkin?
Tässä aloitteessa ilmaisemme huolemme siitä, että kirkon oma identiteetti rapautuu, jos se laiminlyö evankelioimistoiminnan. Kirkon kasvu ei tapahdu rahoituspohjaa laajentamalla tai hallinnollisia rakenteita korjaamalla, vaan evankeliumin julistamisen innolla ja Pyhän Hengen johdatusta rukoillen. Tiedän, että kirkossamme on meneillään suuria talouden sopeutustoimia, mutta ellemme nyt lähde liikkeelle, eivät myöskään ne talouden sopeutustoimet lopu koskaan!
Jo lähes 90 vuotta sitten kansainvälinen ekumeeninen liike totesi: ”Let the church be the church”, olkoon kirkko kirkko. Kirkolla on yksi yhteinen tehtävä, joka koskee jokaista kristittyä: Jeesuksesta todistaminen sanoin ja teoin. Missionaarisuuden pitäisi olla yksi kirkon keskeisiä tuntomerkkejä, ja evankelioimistoiminnan sen olennainen osa. Haluamme vahvistaa kirkon identiteettiä ja auttaa sitä olemaan kirkko. Oleellista on se, elääkö seurakunta todeksi Jeesuksen lähetyskäskyä vai puuhasteleeko se jotain muuta.
Tässä aloitteessa on nostettu esille myös piispa Teemu Laajasalon johtama uusi evankelioimisen ja hengellisen elämän kysymysten neuvottelukunta. Se on askel oikeaan suuntaan. Nyt ei kuitenkaan riitä vain uudet selvitykset, joita neuvottelukunta on laatimassa, nyt on myös toimittava. Meillä on edessämme sen kokoluokan asia, että tarvitaan nopeasti yhteisiä toimintaperiaatteita, jotka rohkaisevat seurakuntia uudella tavalla ryhtymään evankelioimistoimintaan. Nyt tarvitaan piispojen vahvaa otetta, sillä on kyse kirkon tulevaisuudesta. Siksi olemmekin osoittaneet tämän aloitteen piispainkokoukselle.
Olimme vuosia sitten piispa Matti Revon kanssa keskustelutilaisuudessa Vapaa-ajattelijoiden kanssa. Muistan, kun jossain vaiheessa yksi heistä oikein huusi:
”Miksi te kirkossa puuhastelette kaikkea mahdollista. Eikö teidän homma ole julistaa evankeliumia!!”
Niinpä. Kirkkomme uusi strategia sanoo saman asian näin:
”Kirkon elämä on missionaarista. Siksi on lähdettävä liikkeelle julistamaan ja palvelemaan.”
Kirkon lähetyksen peruslinjaus toteaa näin:
”Kirkko ja jokainen seurakunta toteuttavat kolmiyhteisen Jumalan lähetystä, johon kaikki kristityt on kutsuttu.”
Hienoja ja tärkeitä sanoja. Nyt on kiireesti ryhdyttävä sanoista tekoihin. Pyydämme, että nämä strategiat ja linjaukset pannaan täytäntöön. Siitä tässä aloitteessa on kyse. Muuten meillä on taas vain lisää kauniita sanoja, jotka eivät vie ketään Kristuksen luo.
Olimme vuosia sitten piispa Matti Revon kanssa keskustelutilaisuudessa Vapaa-ajattelijoiden kanssa. Muistan, kun jossain vaiheessa yksi heistä oikein huusi:
”Miksi te kirkossa puuhastelette kaikkea mahdollista. Eikö teidän homma ole julistaa evankeliumia!!”
4 tykkäystä
Kyllä Pekalla on taito sanoa ja innostaa, muutenkin kuin lauluillaan. Itse asiassa muistin taas tuosta “liikkeelle lähtemisestä” sen että kyllä PS antoi minullekin eräällä tarinallaan sysäyksen noin 20 vuotta sitten, kun vieraili silloisessa kotiseurakunnassani. Jotain on myös tullut tehtyä toisin ja enemmän siitä lähtien…
Evankelioimisesta ei toki synny tässä kirkossa konsensusta. Sen sisältö on kovin erilaista ihmisistä riippuen. Jotkut jättäisivät väliin kokonaan… Tuo kuitenkin saattaa antaa sysäyksen monelle yksilölle, että asia sanotaan ääneen ja se on esillä.
2 tykkäystä
Onko mikään muu uskonnollinen yhdyskunta tehnyt tällaista linjausta.
Itse toivon ettei muut teekään.
Ne kirkot ja uskonnolliset yhteisöt, joilla on ollut omanuskonnon opetusta, haluavat pitää siitä kiinni. Helluntailaista opetusta ei minun tietääkseni ole maamme kouluissa, ei ainakaan täällä Helsingissä, jossa on vaikka minkä sortin opetusta.
2 tykkäystä
Sedät jaksaa heilua… The Roadin 40v taitelijajuhla T:reen Pakkahuoneella 30.1.2022 - jos AVI ja Kristanaattori suovat.
"– Tämän takia puollamme kaikille yhteisen aineen perustamista, jossa helluntailaisuutta ja sen globaalia merkitystä käsiteltäisiin riittävän kattavasti. Seurakuntien lapsi- ja nuorisotyön tehtäväksi jäisi puolestaan oppilaiden oman uskonelämän ja helluntailaisen identiteetin tukeminen, Orava toteaa. "
Tämä on loppuoasa RV:sta lainatusta artikkelista.
Globaalin merkityksen esilletuonti ei inhimillisesti näyttäisi olevan ongelma nk. helluntailiikkeelle. Eli se olisi inhimillisesti katsoen edullista. Eli sen “menestyksen” toteaminen veisi samaan “syntiin” kuin mihin Daavidkin lankesi, kun halusi virallisesti todeta ja sitten tiedottaa kuinka paljon sotilaita ja väkeä hänellä oli.
Jos olisi yhteinen katsomustieto, helluntailaisuutta käsiteltäisiin tuskin juurikaan, koska helluntailaisten osuus Suomen väestöstä on niin pieni. Siltä osin kuin asioita katsottaisiin globaalista näkökulmasta, todennäköisesti kristinuskosta nostettaisiin esiin katolinen kirkko, ortodoksinen kirkko ja protestantismi käsiteltäisiin ehkä aika lailla yhtenä könttänä. Tuskin sitä käytäisiin kovin laajalti läpi, mitä erityispiirteitä ja miksi on sellaisissa uskontokunnan pääsuuntien alasuuntien liikkeissä, jotka eivät Suomessa ole kovin isoja. Jos kristinuskon asioita käsiteltäisiin esim. 20 prosentin laajuudella uuden oppiaineen sisällöstä, niin niistä vaikkapa 5 % käsittelisi kristinuskon suuntauksia, josta vaikkapa 2 % protestantismia, josta vaikkapa puolet (eli 1 %) suurinta protestanttista liikettä Suomessa eli luterilaisuutta, ja esim. yhteensä 1 % kaikkia muita protestanttisia liikkeitä (helluntailaisuus, vapaakirkot, adventismi, baptismi, anglikaaninen kirkko, kalvinismi jne.). Opetuksen laajuus siltä osin voisi olla yhteensä vaikkapa puoli oppituntia vuodessa. Ei siinä niistä paljoa ehtisi opettaa nimien lisäksi. Asiaa niistä asioista keskitettäisiin ehkä yhden, kahden tai kolmen vuosikurssin opetussisältöön, ja muilla vuosikursseilla kirkkokuntien eroja ei välttämättä edes juuri käsiteltäisi.
Itse pidän erittäin todennäköisenä, että jos jonkinlainen yleinen katsomusaine tulisi, se ei sisältäisi paljoakaan raamattutietoutta - ainakaan sellaisin sisällöin, mitä moni hengellinen yhteisö toivoisi. Ateistin maailmankatsomustiedon opettajan opettaessa raamattutietoutta saattaisi raamattutietouden sisältö ja näkökulma myös olla aika erilaista kuin kirkoissa. Toisaalta tilanne voi olla joissain tapauksissa sellainen jo nytkin, jos uskonnonopettajaksi oppilaalle osuu sellainen ateisti, joka haluaa opetuksessaan kritisoida kristinuskoa jatkuvasti oppilaiden kuullen. Mutta yleisen maailmankatsomustiedon opetuksen kohdalla sellainen saattaisi olla yleisempää. Suomessa opettajilla on aika isot vapaudet toteuttaa opetuksensa niin kuin itse haluavat.
2 tykkäystä
Sivuhuomiona kuitenkin se, että helluntailaiset ovat Suomessa suurempi ryhmä kuin katolilaiset. Helluntailaisia on noin prosentti Suomen väestöstä, n. 50 000, kun taas katolilaisia vajaa kolmannes tästä, ehkä 15 000. Lisäksi vapaakirkollisia on suunnilleen saman verran. Suomessa suurimmat uskonnolliset yhdyskunnat ovat luterilaisten 67,8% lisäksi ortodoksit 1,1 %, muslimit saman verran tai enemmän, helluntailaiset vajaa prosentti, vapaakirkko ja katolilaiset n. 0,3% kumpikin.
Maailmanlaajuisesti katolisia on kristityistä noin puolet kaikista, n. miljardi jäsentä, mutta helluntailaiskarismaattisuus voimakkaassa nousussa ollen yli puolet tästä 530 miljoonaa. Ortodokseja on n. 220 miljoonaa, anglikaaneja 70 miljoonaa. Daavidin synti, johon Oka viittasi oli lähteä laskemaan määriä ja ottamaan niistä kunniaa itselleen. En tiedä miten sitä tähän soveltaisi, mutta kaikki kristinuskon menestyminen on aina Jumalan työtä ja jos helluntailaisuus on suurimpia kasvavia ryhmiä tällä hetkellä maailmalla, etenkin Etelä-Amerikassa ja Afrikassa, on senkin ansio yksin Jumalan.
Kuka näistä kirkkokunnista kuitenkaan opettaa kristinuskon mukaisesti, joka oppi tiivistetysti kuuluu näin:
Gal. 3: 13. Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: “Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu”
Kristuksen ei ainoastaan havaittu elävän rikollisten joukossa, vaan hän on itse vapaaehtoisesti Isän tahdosta tahtonut olla syntisten kumppani. Hän otti kantaakseen niiden lihan ja veren, jotka ovat syntisiä, rikollisia ja kaikkiin synteihin vajonneita. Kun laki tapasi hänet rikollisten joukosta, se tuomitsi ja teloitti hänet rikollisena. Suloista ja lohdullista on oppia tuntemaan Kristus juuri tällaisena: hänet on kirottu meidän puolestamme, jotta hän lunastaisi meidät lain kirouksesta…
…Uskon tunnustuksessa me tunnustamme rukoillen, että Jumalan Poika on ristiinnaulittu ja kärsinyt syntien rangaistuksen, kuoleman, eikä se ole yhtään vähemmän kuin sanoa mieletöntä kuin sanoa häntä syntiseksi ja kirotuksi. Mutta jos on mielekästä tunnustaa ja uskoa, että Kristus on lyöty ristiin kahden ryövärin keskelle, ei ole mieletöntä sanoa häntä kirotuksi ja syntisistä suurimmaksi. Eivät nämä Paavalin sanat ole ollenkaan tyhjää puhetta: ”Kristus on tullut kiroukseksi meidän sijastamme.” ”Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden” (2. Kor. 5:21)…
…Mitä syntejä minä, sinä ja me kaikki olemmekin tehneet tai tulemme tekemään, ne ovat Kristuksen omia, aivan niin kuin hän itse olisi ne tehnyt. Meidän syntimme täytyy tulla Kristuksen omaksi synniksi, muutoin me joudumme ikuiseen perikatoon.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, SLEY 2003, s. 310-311.
On siten karkea harha riisua synnit Kristuksen harteilta ja vapauttaa hänet niistä, vaikka Kristus omassa persoonassaan onkin viaton ja tehdä Kristus viattomaksi meidän synteihimme, kasaten sillä tavoin synnit omaan niskaamme. Jos Kristus ottaa synnit pois, ei meistä ole siihen.
Tästä seuraa:
Jumala rakastaa ja tulee aina rakastamaan jokaista ihmistä samalla rakkaudella, jolla Jumalan persoonat rakastavat toisiaan, eli täydellisellä rakkaudella. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä yhtä paljon, täydellisesti. Jumalan rakkaus ei riipu siitä, miten ihminen suhtautuu Jumalaan tai millaisia tekoja ihminen on elämänsä aikana tehnyt.
Jorma Kantola, Tietämättömän täytyy uskoa, SLEY 2021, 154-155.
Muslimit eivät ainakaan. En nyt oppiin ottanut mitään kantaa, vaan määriin.
1 tykkäys
Nuo pilakuvat ovat piirroksina ihan hyviä, mutta niistä välittyvä asennoituminen karahtaa usein pahasti kiville. Rannalla on taipumus ottaa esim todellinen ongelmakohta toiselle puolelle ja sitten rakentaa olkiukko ja sen avulla sitten yrittää tehdä ongelmakohtien esillenostajat naurettaviksi.
Eli hyvin harvoin nuo pilakuvat osuvat kohteeseensa. Yleensä pilakuvat ovat perinteisesti olleet hieman erityyppisiä ideoiltaan ja ne ovat sen vuoksi saattaneet jopa aidosti naurattaa.
Rannan kuvat eivät saa usein edes hymyilemään, kun se olkiukko paistaa selvästi läpi.
Krista Kiuruakin Ranta pilkkasi. Ja kuinkas sitten kävikään.
3 tykkäystä
Vähän tuommoista olen minäkin ollut huomaavinani.
2 tykkäystä
Uusia pyhiä. Vatikaanista tiedotetaan Helsingin hiippakunnan Fides-lehden mukaan, että Pyhä Kirkko julistaa pyhiksi 6 autuasta ensi keväänä.
Nimet eivät sanoneet minulle mitään - paitsi yksi: autuas Charles de Foucauld (1858-1916) Hänen spiritualiteettinsa olen tutustunut jonkin verran. Sen pohjalle on perustettu useita sääntökuntia ja maallikko järjestöjä. Suomessakin Tampereella vaikuttavat Jeesuksen Pikkusisaret.
1 tykkäys