Eilisen Hesarin erittäin symbaattiinen juttu vl-nuorien kansanopistovuodesta. Ei sanaakaan kritiikkiä eikä edes kummastelua. Tilaajille.
- Tim 4:8
Ruumiin harjoittamisesta on vain vähän hyötyä…
Mutta hyötyä kuitenkin! Siispä pyrin muskelikristillisyyteen.
Vuoden kristillistä kirjaa voi äänestää vielä 17 päivän ajan.
Käynpä äänestämässä, vaikka voittajan näköjään valitseekin Samppa Lajunen.
Onko joku lukenut jonkin näistä ehdokaskirjoista?
Itse en ole mitään näistä vielä edes nähnyt enkä lukenut arvosteluja - ainoastaan äsken tuon linkitetyn jutun kuvaukset.
Olen lukenut noista Timo Junkkaalan “Kristinuskon tarina”:n. Se oli varsin mielenkiintoinen katsaus. Pari muutakin noista ehdokaskirjoista voisi kyllä jollain aikataululla lukea.
En ole teologi, mutta kyllä Paavalin tekstejä luetaan katolisessa kirkossa ja niitä pidetään koko Raamatun tapaan Jumalan sanana.
Ehkä ero luterilaisuuteen on siinä, että Paavali ei ole se ainoa teologi ja evankeliumien ja Vanhan testamenin kirjoitusten merkitys on paljon suurempi, kuin luterilaisissa kirkoissa.
Ai jaa, että olisi pitänyt lukeakin. En ole lukenut mitään niistä, mutta äänestin aivan aiheen mukaan. Islamin muureja murtamassa kuulostaa semmoiselta, että sille halusin antaa ääneni. On melkoisen riskialtista kääntyä islamista kristinuskoon, joten täytyy olla rohkea ihminen, joka uskaltaa käännyttää islamilaisia.
Jatkan vielä vähän tuosta Paavalin asemasta. On aika mielenkiintoista, että kaksi paavia valitsivat nimekseen Johannes Paavali. Johanneksen evankeliumi on aika keskeinen evankeliumeista, Johanneksen kirjeet eivät ehkä ole niin teologisesti merkittäviä. Katolisessa kirkossa myös katsotaan, että heprealaiskirje on Paavalin kirjoittama, minkä luterilainen kirkko ilmeisesti kieltää “derridalaisissa” tutkimuksissaan.
Välillä jää sellainen vaikutelma, että Raamattuun vetoaminen tarkoittaa vain ja ainoastaan Paavaliin vetoamista.
no johan pomppas! Ei tuo Eskolan tölväisy nyt ihan näin hulluja vastauksia ansaitse. Vai ottiko niin koville?
Luterilainen kirkko ei ole yhtä kuin eksegetiikka - jos tätä nyt oikeasti joku luuli.
Ja sitten pitäisi olla selvää myös eksegeetit Räisänen ja Riekkinen ovat kristillisyydessään ihan toiselta planeetalta kuin vaikka Thurenit ja Koskenniemet.
Minusta ei sen selvittäminen, ketkä ovat ehkä kirjoittaneet Raamatun kirjoja, vaikuta ratkaisevasti suuntaan tai toiseen. Kyllä ne niin varhain katsottiin jo aidoksi Jumalan sanaksi ja apostoliseksi perinteeksi.
Paavali on useasti lainattu luterilaisuudessa siksi että lut opissa yksin armosta pelastumimen on niin keskeistä. Ei se silti johda siihen ettei kirkko tai aikanaan Luther olisi nähnyt Kristusta koko Raamatussa. Ja myös isiä on luettu ja arvostettu.
Luterilaisessa jumalanpalveluksessa on päivän raamatunteksteinä aina yksi Vanhan testamentin lukukappale, yksi Uuden testamentin kirjeistä ja päivän evankeliumiteksti. Nämä kolme siis yleensä aina luetaan. Kokonaan toinen juttu on, puhutaanko niistä saarnassa enää mitään. Liberalisoituneessa kirkossamme harvemmin ja silloinkin evankeliumitekstiä soveltaen nykyhetken tilanteisiin, tasa-arvoon jne. Ikävä kyllä.
Luterilaiset herätysliikkeet ja muut protestanttiset ryhmät ovat toisenlaisia. Vanhasta testamentista opetetaan hyvin usein ja se on tärkeä. Itsellenikin sen merkitys alkoi avautua vasta vajaa 20 vuotta sitten herätysliikkeiden opetusten kautta ja pidän sitä äärimmäisen kiinnostavana ja tärkeänä, se luo kaiken perustan koko kristinuskolle ollen Jeesuksen ja apostolien ajan koko Raamattu. Uusi testamentti vain täydentää sen ja tuo tärkeimmän asian, uuden liiton ja kristillisen seurakunnan ajan toiminnan ja lähetystyön, evankeliumin.
Paavalin tärkeys liittyy hänen kirkkaasti esilletuomaansa vanhurskautusoppiin, joka ainakin ennen reformaatiota oli jossain päin epäselvä. Se että opetusten korostus vanhurskautusopissa on edelleenkin erilainen protestanteilla kuin vanhemmissa kirkoissa johtunee tästä. Tästä johtui kai koko protestanttien erkaantuminenkin. Se mikä merkitys Paavalille sitten annetaan katolisessa kirkossa on tästä syystä kai kiistanalaista. Jos Paavalin tärkein anti jää jotenkin varjoon, tai on epäselvää, ei voida sanoa, että hänen opetuksensakaan voisi olla kovin keskeisellä paikalla. Tai häntä tulkitaan toisin.
Monet protestantit ajattelevat kirjeen olevan joko Paavalin lähipiirin tai hänen itsensä kirjoittama, tai kirjoittajasta ei olla varmoja. Tutkimukset kai kuitenkin puhuvat, että apostoli ei olisi sitä itse kirjoittanut tyylillisten erojen takia.
Etenkin raamattu-uskolliset tahot opettavat paljon heprealaiskirjeestä, koska se liittyy niin vahvasti Vanhaan testamenttiin ja on tavallaan sen kommentaaria ja soveltamista uuden liiton aikaan. Se juuri todistaa, että kaikki ennakoitiin jo Vanhan liiton aikana ja täyttyi uudessa liitossa. Ei mulla muuta.
Luterilaisuudessa asia on vapaa, itsekukin saa pitää sitä Paavalin kirjoittamana, eikä kukaan voi moittia häntä. Mm. yksi suurista luterilaisista isistä Johann Gerhard on tätä mieltä kirjassaan “Oppi Jumalan sanasta.”
Kyseinen kirjejän tuo evankeliumin hämmästyttävän kirkkaasti ilmi. Esim. 10 luku on tästä huippuesimerkkinä koko Raamatussa osoittaessaan Kristuksen uhrin ainoana sovituksena synneistämme sulkien sen ulkopuolelle kaikki lain teot.
Nytkin sen sanoma puhuttelee minua erityisesti kun Jumala haluaa ihmisten tekevän parannuksen ja luopuvan synneistään sallimalla ehkä tähän mennessä kaikkien aikojen hirmumyrskyn rusikoida Floridaa. Eikä tuo luopuminen synnistä onnistu omaa elämää parantelemalla lakia vastaamaan, vaan turvautumalla yksin uskolla Kristuksen uhriin.
Hepr 10:14-18: “Sillä hän [Jeesus] on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan: “Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan”, sanoo Herra: “Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä”; ja: “heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista”. Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.”
No ei. Kunhan turhaan tölväisin
Katolisessa kirkossakin taitaa olla teologeja, jotka eivät pidä sitä itsestään selvästi Paavalin kirjoittamana. Ainakin englannikielisissä käännöksissä jo 1950-luvun Jerusalem Bible merkitsi muut kirjeet Paavalin nimiin, mutta Hepealaiskirjeen otsikkona on vain “Kirje Heprealaisille”. Vielä Toisen maailmansodan aikana käännetyssä Knox Biblessa se on “Paavalin kirje Heprealaisille” johtuen ehkä siitä, että Knox Bible oli Vulgatan käännös lievin ja ei aina niin lievinkään kirjallisin vapauksin. Uudemmissa käännöksissä taidetaan noudattaa tapaa, jossa on vain kirjeen otsikko ilman tekijän nimeä.
Ei tietenkään pidä lukea. Itsekin olen monena vuonna äänestänyt aiheen ja kuvailun perusteella. Tuskinpa ehdin näistäkään mitään lukea ennen kirjamessuja mutta äänestää aion silti. Pitääkin katsoa, löytyykö näitä kirjastosta - jos ehtisi vähän vilkaista.
Ymmärtääkseni ei ole mitään kirkon vahvistamaa käsitystä kyseisen kirjeen kirjoittajasta.
Megaparantumiset peruttu!
Ei auta kuin jättää takaisinsoittopyyntö terveyskeskukseen.
Vaikka Owuorista olisi mitä mieltä hyvänsä, niin eiköhän oikea kristillinen asenne olisi rukous hänen puolestaan.
D
Tästä nyt uusia, vakavia käänteitä:
Rikosnimikkeet ovat koventuneet poliisin esitutkinnassa: epäiltyjä rikoksia ovat nyt törkeä kirjanpitorikos, törkeä avustuspetos, törkeä petos ja avustuksen väärinkäyttö.
Näköjään arkkipiispa Leosta ja kirkkoherra Markku Salmisesta oli tehty kantelu. Nyt tullut päätös. Onko käsittelyyn todella mennyt melkein 2,5 vuotta.
Asia ja perustelut (PDF):
Ortodiksien tiedote:
Koulutus nopealla googletuksella:
Jos ihminen tekee koulutustaan vastaavaa työtä, onko se soluttautumista? Onko putkimieskin soluttautuja, jos menee putkifirmaan töihin?
Suomessa oikeuslaitos on varsin hidas monista syistä. Keskeisin taitaa olla resurssien puute. Nykyään tuomitaan jotain vuosia sitten tapahtuneita rattijuopumuksia. Tuo on ollut ehkä sellainen juttu, jota ei ole ollut mitään tarvetta priorisoida.