Onko tämä olennaista? Kysy vielä seuraavaksi kengännumeroa ja Kekkosen syntymäpäivää 
1 tykkäys
On erittäin oleellista.
Et ilmeisesti pannut merkille, etkä törmännyt asiaa koskevaan keskusteluun.
Kerro toki lisää. Miten se on oleellista, muistanko minä yksityiskohtaa?
1 tykkäys
Muiden patriarkkojen ja muiden kirkkojen johtajien ( nimeltä mainiten) kohdalla toivotettiin “Monia vuosia”.
Moskovan kohdalla pieni tauko ja sitten: “Herra armahda!”
Oikea ja oikein ortodoksinen ratkaisu.
1 tykkäys
Onko jossakin kirkkohistoriassa esimerkkejä, joissa diptyykkien sanamuotojen muutoksella katkaistiin ehtoollisyhteys, julistettiin sakramentit pätemättömiksi jne.?
Ja edelleen mitä väliä sillä on, muistanko minä sanamuotoja? 
1 tykkäys
Kyse ei ollut sanamuodosta vaan ihan toisen merkityksen antamisesta toivotukselle.
Juu, kyllähän se varmasti harmittaa, että ei voi omin luvin poistaa diptyykeistä. Meillä on näitä ikäviä traditioita ja näkyviä kirkkoja.
Tämä on ortodoksisempi ratkaisu kuin poistaminen. Kylllähän saa ja pitää rukoilla, että ex-patriarkaatti palaa yhteiseen uskoon.
No sitten on kyllä varmaan koko Kirkon historian ajan toimittu epäortodoksisesti, kun skismaatikot ja hereetikot on poistettu. Mukavaa että asiaan herättiin näin 2024 vuotta myöhässä.
Pitänee kirjailla eri patriarkaatteihin paimenkirjeitä, että jatkossa molempia pitää muistella. Niitä tuleekin aika pitkä lista.
Paavi Franciscus aikoo vierailla Ukrainassa. Kutsun on esittänyt Ukrainan Kreikkalaiskatolisen Kirkon primas, Kiovan suurarkkipiispa Svajoslav.
3 tykkäystä
Islamisaatio kiihtyy Syyriassa odotetusti. Koulujen opsista poistetaan kaikki viittaukset useisiin jumaliin. Lisäksi Koraanin kohta Allahin suututtaneista tulkitaan yksiselitteisesti viittaavan kristityihin ja juutalaisiin. Tämä viimeistään avaa ovet näihin ryhmiin kohdistetulle fatwalle. Tulee mieleen 80-luku ja Khomeinin Iran.
3 tykkäystä
Mistä tuosta opetussuunnitelmien päivityksestä noin voisi lukea?
1 tykkäys
Enpä osaa äkkiseltään olla eriäkään mieltä. Samat kelat ollut itsellänikin
1 tykkäys
Heh, lienee ko. lehden historian ensimmäinen herätyskristillinen kirjoitus. Tapakristityt eivät ole oikeasti uskossa. 
Jos herätyskristillisyys on uskon elämistä tässä ja nyt, niin hyvä!
Vähän yksipuolinen ajatus on se, että tapa olisi vain mukautumista ja tavattomuus mahdollistaisi elävän uskon. Mistä se ruokailun liittyminen ruoan antajaan tulisi mieleen ihan itsestään jos siihen ei ole opetettu? Ruokarukous ei oikeastaan ole samalla tavalla uskoa “voimaan” ja pyytämistä kuin Isä meidän tai esirukous hädässä olevien puolesta. Se on toki lähtöisin uskosta kaiken hyvän antajaan, mutta samalla symbolinen - se on merkki siitä että tässä kristitty joukko siunaa pöydän antimet, rauhoittuu aterialle, eikä kukin vain käy kiinni sapuskaan kuin sika limppuun.
Sinänsä hieman turhaa on tarttua toiveeseen - eivät ruokarukoukset moniarvoiseen koululaitokseen varmaan palaa. Seurakunnan kerhoissa ja sitten rippikoulussa tapa opetetaan.
Niin, se ripari. Olen monesti rippikoulun ohjaajana miettinyt tapojen merkitystä. “Opeta ihminen ensin rukoilemaan, kyllä uskokin sitten syntyy jos Jumala suo”. Jotenkin tähän tapaan joku vanha sanonta kuuluu. Ulkoläksyt kuuluvat edelleen rippikoulun tavoitteisiin. Ne pitää opetella. Ei elävää uskoa voi puristaa eikä tunnustuksen aitoutta mitata kuin kuumetta mittarilla. Mutta olen vakuuttunut siitä että tämä on oikea systeemi. Kylvämme Jumalan sanaa opettamalla nuoret rukouksien, Raamatun keskeisten lauseiden, virsien ja laulujen, jumalanpalveluksen kaavan jne. kautta siihen mitä kristillinen elämä on sanoitettuna ja mitä siihen kuuluu seurakunnan toistuvana käytäntönä. Ihan varmasti näin opetetut sanat myös tekevät työtään ja ehkä palaavat pitkänkin ajan kuluttua ihmisten mieliin ja toivottavasti myös yhdistyen siihen mihin he elämässä uskovat ja turvaavat.
Rippikoululeirien ruokalaulua ‘Nyt silmäin alla Jeesuksen’ muuten jossain vaiheessa joku keksi virkistää sävelmien vaihtamisella. Sanat jäävät ehkä tehokkaammin mieleen… Suosikkeja ovat nykyisin Saku Sammakko ja We will rock you. Ei kovin harrasta. Mutta kyllä se niinkin käy. Perinteiset virsisävelmätkin ehditään opettaa, ainakin minulla on ollut se tavoite.
Kun kristilliset koulut luultavasti lisääntyvät Suomessa, olisi tärkeää opettaa alakoulussa jo kristillisiä tapoja. Eihän sielläkään vaatimuksena ole mikään oman uskon todistaminen.
Uusimmassa Elämä-lehdessä on kaksi mielenkiintoista haastattelua, toinen on Klaus Häröstä ja toinen Keijo Leppäsestä. Minulle on uusi asia, että Keijo Leppänen on helluntailainen, ollut lapsesta asti ja on edelleen ja vaikuttaa, ettei hänellä ole jäänyt liikkeestä mitään traumoja. Minusta on mukavaa huomata, että on tämmöisiä sympaattisia julkkiksia, jotka ovat tunnustavia kristittyjä.
3 tykkäystä
Kylväjän lähetysjohtajan pallilta potkittu Jukka Kääriäinen on kutsuttu amerikkalaisen North American Lutheran Seminaryn rehtoriksi. Oppilaitos valmistaa erään sortin maistereita - Master of Divinity - taustayhteisönsä palvelukseen.
1 tykkäys
Hyvä että hän sai töitä. Tietämättä yksityiskohtia olen taipuvainen luottamaan niihin jotka perustelivat luottamuksen menettämistä toimintakulttuurilla, siis niin että suomalainen järjestö työntekijöineen ja systeemeineen ei ollut yhteensopiva tälle ulkomailla pitkään toimineelle miehelle.
Kyseisen oppilaitoksen omaava kirkkokunta North American Lutheran Church (NALC) erosi ELCA:sta (suurin luterilainen kirkko Yhdysvalloissa) jälkimmäisen hyväksyttyä homoliitot noin 15 vuotta sitten. Toisin kuin Missouri-synodi NALC hyväksyy naispappeuden. Sikäli siis osuvaa, että kolmatta linjaa Suomessa promonnut päätyi töihin amerikkalaiseen ‘kolmannen linjan’ kirkkoon.
NALC on muuten yrittänyt liittyä Luterilaiseen maailmanliittoon, mutta ELCA on estänyt sen.
2 tykkäystä