Ortodoksikrkon arkkipiispa myöntää suoraan Ylelle kirkkonsa olevan vaihtelevien Venäjä-suhteidensa takia riitaisa ja suhtautuminen venäläisyyteen on aiheuttanut riitoja myös seurakunnissa, myös rikosilmoituksiin johtaneita.
Matti Wallgrénin haastattelusta:
Seurakuntalaisten lisäksi hyökkäyssota on jakanut kirkon johtoa, papistoa sekä muita kirkon työntekijöitä.
Heidän kirkolliskokouksestaan keskusteltiin täällä jonkin verran, mutta siihen näyttää liittyneen myös paikan päällä paikalla kiertänyt tekstiviesti, jossa esitettiin kyseenalainen väite yhden ehdokkaan yksityiselämästä. Aikuiset ihmiset!
Tavalliselle seurakuntalaiselle nämä mainitut riidat eivät tietenkään näy paitsi ehkä noissa eräissä nimeltä mainituissa seurakunnissa paikallisesti. Itse en ole uutisoinnin perusteella (Kirkon tiedotusvälineet) oikein edes ymmärtänyt mistä niissäkään on kysymys. Siitä olen kuullut, että jotku suomalaiset olisivat luulleet kirkkoslaavia venäjäksi ja ihmetelleet, miksi on venäjänkielisiä rukouksia, mutta nämä kyllä ovat ihan tavallisia olleet jo vuosia, sillä monesti jumalanpalveluksemme ovat monikielisiä. Näistä toki saa juoruiltua paljon, mutta eivätpä ne paljon henkilökohtaiseen hartauteen vaikuta.
Suomen ortodoksikirkon kähmäily Kremlin kanssa on kyllä ikävä juttu. SUPO-viittaukset luovat aina ikävää valoa instanssiin kuin instansiiin. Hybridiä roikkuu ilmassa.
Suomen ortodoksinen kirkko on katkaissut kaikki suhteensa Venäjän ortodoksiseen kirkkoon ja ylipäätänsä Venäjään ja venäläisiin. Suomessa kuitenkin asuu venäläisiä, joista jotkut ovat liittyneet meidän kirkkomme seurakuntiin. Suurin osa Suomen venäjänkielisistä ei kuulu kirkkoomme, koska venäläisistä aniharvat ovat kristittyjä. Se, että arkkipiispa on yhteydessä Supoon, ei minusta ole hyvä asia. Ei piispojen sovi politikoida eikä ilmiantaa hiippakuntalaisiaan.
Inkerin kirkon ja SLEYn ja Kansanlähetyksen piirileikin yhteydessä puhuttiin Kremlin hybridivaikuttamisesta. Tämä piirileikki Venäjän ortokirkon tai sen jäsenten kanssa ei eroa tästä juurikaan. On jokin suuri ja paha joka jotenkin pääsee luikertelemaan jonnekin.
Patriarkka Kirillkin pitää yhteyttä oman maansa valtiolliseen poliisiin ja presidenttiin ja muuhun esivaltaan. Myös sillä puolella rukoillaan heidän isänmaansa puolesta ja voittoa sodassa. Miksi meillä pitäisi olla samat toimintatavat? Voimme rukoilla Suomelle varjelusta ja rauhaa koko maailmalle, mutta ei meidän pidä politikoida. Ap Elialle jäitä hattuun!
Rukoilemme Suomelle varjelusta ja rauhaa maailmaan unohtamatta, että Ukraina ( jonka kohtalosta riippuu Suomenkin kohtalo) on brutaalisen hyökkäyssodan uhri. Kirkon oppi ei tunnusta hyökkäyssotaa saati sen siunaamista kuten Moskovan ex-patriarkaatti tekee.
Kirill on ollut KGB-agentti. Arkkipiispa Elia pitää normaalina yhteistyötä Supon kanssa. On siinä jotain yhtäläisyyttä. Suomi ei tietysti hyökkää kenenkään kimppuun. Sellaista tilannetta ei tule.
Luuletkos sitten, että minulla olisi? Ei tässä ole kysymys meistä sinusta ja minusta. Ei edes meidän seurakunnastakaan. Lehtijutuissa on puhuttu, että Kaakkois Suomen seurakunnassa olisi jotain ongelmia, koska siihen kuuluu paljon venäläisiä. En tiedä asiasta, mutta toivon, ettei kirkon piirissä politikoitaisi.
Mulla ei tietääkseni ole mitään pelättävää Supon taholta. Vierastan silti sellaista meininkiä, jossa kristillinen taho tekee näin aktiivista ja oma-aloitteista yhteistyötä tiedustelupalvelun kanssa. Siinä on jotain outoa. Enkä halua, että joku ilmoittaa Supon rekisteröitäväksi mun käymiä keskusteluja harmittomistakaan aiheista. Valta voi nimittäin vaihtua, eivätkä ne mielipiteet välttämättä ole tulevaisuudessa harmittomia.