En ole koskaan kuullut Leppäsen puhuvan uskosta ja Jeesuksesta! Onko joku muu?
4 tykkäystä
Äkkiseltään ajatellen nerokas tapa ainakin yrittää pitää enemmän kirkollisveroa maksavat jäseninä.
Missä määrin kirkkorakennuksen tulisi olla “pyhä” sanan laajassa merkityksessä, sellainen erikoinen paikka mihin mennään harvoin erikoistilanteessa kun ei ole arki? Kääntäen, miten arkista pitäisi olla se, että mennään kirkkoon kun siellä kokoontuu partio tai järjestetään olympiakatsomo tai vastaavaa?
Tämäkin alkaa olla ymmärrettävä vain silloin, kun kansankirkko laitetaan sellaiseen “yleinen palveluntuottaja” -lokeroon, jossa se tosiasiallisesti on. Samaan tapaan kuin Kela tekee toimintaansa tunnettavaksi jollain tempauksella niin evl-seurakunta voi tehdä, ei siinä ole mitään tarvetta sekoittaa uskontoa tähän kuvioon.
1 tykkäys
Otin tämän haasteena ja rupesin googlettamaan. Tässä haastattelu, jossa Mari Leppänen mainitsee Jeesuksen ja esittää muutenkin hyvän oloisia pointteja:
Hiljentymisen taidot eivät ei saa olla kirkkoon tulon mittari.
”Jeesus ei sanonut, että sallikaa hiljaisten ja mielellään paikallaan istuvien lasten tulla minun luokseni.”
2 tykkäystä
Tuo määritelmä on vähän hankala. Kirkossa käymisen pitäisi olla erityistä, mutta ei harvinaista.
3 tykkäystä
Kommenttina Leppäsen muutoksiin sanoisin, että en toivo että onnistuu ja maailmaa ja sen hälinää ei pidä tuoda kirkkoon. Museon ei kirkkorakennuksen tarvitse olla, vaikka se ja pyhyyden tunto tuo kyllä myös väkeä kirkkoon niin kuin kirkko musiikkikin monia.
Syytä myös muistaa, että Jumala palvelee meitä uskoon vain Sanan ja Sakramenttien välityksellä.
Voi olla, että olen muutosvastainen ikäni takia vain, mutta todellakin ei kirkko voi toisena maailmana voittaa puolelleen kuin entisessä maailmassa epäonnistuneita yms.
Ymmärrän toki piispan halun jättää puumerkkinsä historiaan ja vaikuttaa. En siis hyväksy.ollenkaan.
1 tykkäys
Leppäsellä oli hyvä pointti siinä, että sunnuntai aamuna ihmisillä on muutakin mielessä kuin vääntäytyminen medduun jäykistelemään silmä kourassa. Ei kai sunnuntai aamu ole mikään luovuttamaton kynnyskysymys.
Myös messun sisältöön ja kestoon voisi kiinnittää huomiota. Saarna ja ehtoollinen ovat ne keskeiset peruskivet, muu on vähemmän tarpeellista krumeluuria.
No joo, olen miettinyt tätä monesti itsekin että eikö ole ihan yhtä hengellistä, Jumalaa kunnioittavaa ja vilpitöntä käydä kirkossa jonain muuna päivänä kuin jos kävisi sunnuntaina. Minulle itselleni tosin kirkonmenot sunnuntaina käyvät paljon paremmin kuin muina päivinä.
Kuitenkin minulla on vaikeuksia tavoittaa Leppäsen logiikkaa. Hän sanoo että jumalanpalveluksessa ollaan Jumalan palveltavana, mutta kuitenkin hän suunnittelee palveluksen muotoa sen mukaan miten ihmiset haluaisivat itseään palveltavan.
Jos Jumala palvelee minua jumalanpalveluksessa haluan että Jumala saa itse päättää mitä hän minulle antaa.
"Jumalanpalvelus synnyttää monissa vierautta. Omaa hengellisyyttä eletään todeksi toisin”, Leppänen sanoo.
Jos minulle on tarjolla Jumalan antamaa palvelua, haluanko minä sen mitä Jumala antaa vai otanko mieluummin omaa hengellisyyttäni.
Kristillisen jakamattoman kirkon perinteen mukaisen messun osat ovat säilyneet häkellyttävän koskemattomina meidän päiviimme. Uskon että sen rakenteen kautta Jumala haluaa palvella meitä.
Itse sanoisin että Jumalan sanan lukeminen ja ehtoollinen ovat ne peruskivet. Saarna on ihmisen sanaa jota ilman voi olla. En siis halua olla sitä ilmankaan, mutta jos olisi valittava, Raamatun luku vai saarna, valintani kohdistuisi lukemiseen.
Messun rakenteen koristelu on sitten enemmän makukysymys. Kyllähän sen rakenteen saa esille ilman pönöttämistä ja tietynlaisia krumeluureja. Harmi kyllä, yleensä kun lähdetään muuttamaan messua, muutetaan rakennetta eikä krumeluureja. Kiinnytään vääriin asioihin.
Leppänen kuitenkin tuntuu hakevan tässä ihmisten oman mielen mukaista viihdykettä enemmän kuin ihmisten avoimuutta sille että Jumala haluaa palvella ihmistä oman visionsa mukaisesti. Ei kai Jumala meidän palvelijamme kuitenkaan ole, vaikka hänen palveltavanaan olemmekin messussa.
Perinteisesti on kutsuttu kristittyjä Jumalan palvelijoiksi, onko uusi suuntaus se, että Jumala onkin palvelija.
2 tykkäystä
Nämä ovat ehdottomasti ne peruskivet, joille messu rakentuu. Ja jos saarna on, sen on ehdottomasti noustava päivän Raamatun teksteistä.
1 tykkäys
Rock-muusikko Jyrki69:n polku teologian maisteriksi reilusti yli puolenvälin, kertoo voivansa olla pappina parin vuoden päästä. Jokin otsikko muistuu mieleen, että olisi jo opiskeluaikanaan saarnannut Helsingissä ja media noteerasi saarnan.
Uutinen siitäkin syystä ettei ole jättänyt bändiään, vähän harvinaisemmasta ammatista nouseva tuo tuleva pappi.
Foorumilla on toisinaan mietitty sopivaa saarnan pituutta. Itse olen enemmän ja enemmän kallistumassa siihen että saarnan olisi hyvä kestää vähemmän aikaa kuin Raamatun lukeminen. Eli, jos pappi haluaisi saarnata 15 minuuttia, olisi luettava Raamattua vähintään 15 ja puoli minuuttia. Mukava suhdeluku olisi noin 2:1,5 esim. 6 minuuttia Raamatun lukua ja 4 ja puoli minuuttia saarnaa. Tämän jälkeen voisi olla melkein saarnan mittainen aika hiljaisuutta jonka aikana voisi miettiä kuulemaansa tai vaikka lukea Raamatusta lukukappaleet toiseen kertaan.
Usein nimittäin Raamatun lukukappaletta avaisi saarnaa verrattomasti paremmin Raamatusta itsestään luettuna lukukappaletta edeltävä sopiva pätkä ja sen jälkeen tuleva pätkä. Nykylukukappaleet ovat irrallisia heittoja sieltä täältä ja ilman tarinaa johon se kuuluu on vaikeaa ymmärtääkään.
1 tykkäys
Minusta on ihan hyvä käytäntö se, että ensin luetaan evankeliumiteksti sen pituisena kuin se on määrätty ja saarnassa sitten voidaan selittää, mitä sitä ennen ja sen jälkeen tapahtui. Monella papilla tämä onnistuukin oikein hyvin. Voihan sitten toki selitettäessä tekstiä edeltävää kohtaa vaikka lukeakin joitain kohtia suoraan Raamatusta.
1 tykkäys
Hiukan reduktiivinen käsitys liturgiasta, joka on kirkon historian kautta muotoutunut korostamaan Jumalan läsnäoloa messussa ja on itsessään täynnä Jumalan sanaa.
1 tykkäys
Eikös sellaista noin 12 minuutin pituista saarnaa aikanaan suositeltu? Kauan, kauan sitten kun kävin Helsingin Kansanlähetyksen messuissa siellä kokeiltiin noita lyhyempiä saarnoja. Sitten taisi käydä niin että vierailijoille ei muistettu sanoa suosituksesta ja vierailevien saarnaajien saarnat venähtivät ja koko kokeilusta luovuttiin. Näin ainakin väitettiin.
En muista lyhyempiä, mutta keskimäärin noin 25-40 minuuttisia saarnoja muistan kyllä yli kymmenen vuoden takaa ja vielä myöhemminkin. Ne olivat enemmänkin Raamattua opettavia raamattutunteja, mutta arvostin niitä paljon.
Nyt käytännöstä on luovuttu ja saarnan pituus on jossain 15-20 minuutin välillä ja se pohjautuu päivän tekstiin. Aiemmin niissä käytiin läpi jotain Raamatun teemaa. Muistan paljon hyviä vierailevia opettajia saarnavuorossa aina Pirkko Valkamaa ja Liisi Jokirantaa myöten.
2 tykkäystä
Oma ehdotukseni oli lähinnä omista tarpeistani lähtevä heitto. Tiedän, että moni muu kaipaa pitempää saarnaa. Itse kaipaisin Raamatun lukemista, lyhyttä opastusta luetun sisältöön ja hetken hiljaisuutta miettiä kuulemaansa. Jossain raamattupiirissä tällaista voisi tehdä. Tai joskus harvoin kokeilla myös messussa.
Itse asiassa olisi kiva että tiettyinä sunnuntaina olisi tavallista pitempi saarna ja tiettyinä sunnuntaina olisi tavallista enemmän Raamatun lukua ja hieman hiljaisuutta miettimiseen.
Olisi hyvä välillä korostaa sitä että Raamatun luku nimenomaan on se toinen kulmakivi messussa.
Tämä olisi minulle sitä omaa hengellisyyttä messussa, mistä Leppänen puhuu. Messun tulee kuitenkin tukea kaikkien hengellisyyttä tasapuolisesti ja viime kädessä se on Jumalan meille opettamaa hengellisyyttä ja se on tärkeintä. Pitkä Raamatun luku kuvastaisi sitä että Jumala palvelee meitä Sanallaan.
Itse sanoisin samoin sillä erotuksella, että pidän myös saarnaa tärkeänä silloinkin kun se ei ole täydellistä dogmatiikalla hakkaamista. Oma pastorini sanoi hyvin, että älkää vaatiko saarnalta täydellisyyttä kunhan siinä vain Kristus vähänkin kirkastuu. Myös @Nolonso n kanssa samaa mieltä siinä mielessä, että liturgia jos sen noudattamisen ymmärtämistä vaaditaan niin se yhdessä liiallisen saarnan täydellisyyden vaatimuksen kanssa murtaa yhteisöllisyyden, koska kaikki eivät ole niin opillisesti suuntautuneita, eikä kaikkia kiinnosta oikean liturgian noudattamisen vaatimus. Meillä Sleyssä aina joskus toimitettava riemumessu on hieno yhteisöllisyyttä korostava tapahtuma, vaikka Lhpkn ja Stlkn väellä siitä ehkä nousisivatkin hiukset pystyyn.
Todellisuudessahan jumalanpalveluksessa luettavat raamatuntekstit ovat aika lyhyitä; yksi lukukappale menee helpostikin minuutissa. Jos saarna pitäisi tällä kaavalla mahduttaa muutamaan minuuttiin, siinä ei ehtisi opettaa juuri mitään.
1 tykkäys
Porukkaa siirtyy paikallisseurakunnista herätysliikkeisiin ja muualle, mutta samalla evlutin jumalanpalvelusten kävijämäärä kasvaa. Jännästi siis kasvua on niin konservatiiveilla kuin liberaaleillakin, on vanhoilla kirkkokunnilla ja vapaasuuntaisillakin. Kaikki kristinuskon versiot kasvussa siis, mun tuntuman ja käsityksen mukaan. Hieno ilmiö!
6 tykkäystä
Pastoraalinen piispan visitaatio Suomeen. Ukrainan Kreikkalais-katolisen Kirkon Saksan ja Pohjoismaiden eksarkki, piispa Bogdan tekee pastoraalisen vierailun Suomen ukranalaisten kreikkalais-katolisten yhteisöjen pariin helmi- ja maaliskuun vaihteessa. Piispa toimittaa rukous palveluksen Lahdessa ja pyhän liturgian Tampereella ja Helsingissä. Kirkolla on yksi ukrainalainen pappi, isä Vitalii Khomen palvelemassa Suomen kreikkalais-katolista yhteisöä. Isä Vitalii operoi Helsingistä käsin. Lauttasaaren Pyhän Jaakobin kirkko on ukrainalaisten kotikirkko Stadissa. Pyhä liturgia toimitetaan siellä joka sunnuntai. Moni aktiviteetti on löytänyt paikkansa tässä rakennuksessa. Slava Ukraini!