Miehinen maailmankuva houkuttaa jenkkikpoikia ortodoksisuuteen! Jutusta poimittua:
Meillä on pelottava ongelma suhteessa uusiin ortodoksikäännynnäisiin. Monet uusista tulijoista ovat antisemitistisiä, rasistisia ja/tai naisvihamielisiä. He etsivät uutta kotipesää vihansa ja ennakkoluulojensa oikeutukseksi. Ortodokseista on tulossa uusi viharyhmä USA:ssa.
D
Tätä on kyllä ollut Suomessakin näkyvissä ainakin katolisella puolella ja hieman erilailla ilmenevänä ortodoksien keskuudessa. Liittynee kaiketi uuskonservatiivisuus-ilmiöön.
No joo, erittäin väsynyttä tuo konservatiiveihin ja libaraaleihin jako. Ranskan metropoliitta Demotrius sanoi Suomessa vieraillessaan ettei Jeesuksella ollut seuraajinaan konservatiiveja ja liberaaleja, vaan opetuslapsia.
Väkisinhän sitä jakoa yritetään mutta ihan tuore kotimainen tutkimuskin osoittaa sen käyttökelvottomuuden:
En tarkoittanut tätä vaan maailmanlaajuista neo-con -ilmiötä. On näkynyt Suomenkin oikeistokentällä varmaan kohta 20 vuotta. Siihen liittyy silloin tällöin myös noita Diakoninkin mainitsemia lieveilmiöitä.
Kristinusko kiinnostaa ihmisiä tietysti muistakin syistä kuin neo-konservatismin innoittamana, mutta neo-con -ilmiöön kuuluu kristinuskosta kiinnostuminen.
Toisaalta kuitenkin myös näin:
Nuorissa uskovissa miehissä on sekä konservatiivejä että liberaaleja.
Linkki tutkimuksen tiivistelmään edellisessä viestissäni.
Aivan varmasti nuorten tulossa kirkkoon on kyse monesta asiasta. Tuo Diakonin linkkaama uutinen koski kuitenkin ryhmittymiä joissa tällaisia ikävämpiä lieveilmiöitä on esiintynyt. Itse kommentoin sitä.
Innostuin kirjoittamaan ajatuksiani jutusta. Jutussa ei oikein selviä ainakaan minulle, mistä kuuluisi erityisesti huolestua. Kristinusko on patriarkaalinen uskonto. Ortodoksisessa kirkossa se näkyy hierarkkien titteleitä myöten. Sanoisin, että ortodoksisuus on kristinuskon muodoista miehekkäin, naisellisin, lapsenomaisin ja inhimillisin. Miehiä se vahvistaa mieheydessä ja naisia naiseudessa – ja ihmisiä ylipäänsä heidän ihmisyydessään, jos vain sen opetukset tahdotaan ottaa vastaan.
Ortodoksisessa kirkossa hyvä puoli on se, että vaikka ihminen tulee sinne puutteellisin tiedoin ja vajavaisista lähtökohdista, kuten kaikki tulevat, niin kirkon opetuksen on tarkoitus täydentää se, mikä puutteellista on, ja tehdä ihmisen henki [muokk.: ] otolliseksi elämään Jumalan yhteydessä. Siihen tarvitaan vain osallistumista kirkolliseen elämään, sanan kuulemista, mysteerioihin osallistumista, yksityistä rukouselämää, kilvoittelua ja henkilökohtaisen suhteen vaalimista Jumalaan. Siinä kun käy läpi omia syntejään niin moni asia alkaa saada ihan uudet mittasuhteet.
Tuossa jutussa mainitun pappi Mooseksen videon olen nähnyt minäkin. ”Video is for entertainment purposes only.” Videossa ei puhuta empaattisuudesta vaan myötätunnosta (compassion). I. Mooses käyttää paljon huumoria videoissaan, mikä näkyy nyt vaikka tuossa selkä vs. hauis -puheessa tai ylipäänsä siinä, että samaan kertaan arvioidaan sellaisia hyveitä kuin partaa, nöyryyttä ja hauisten kokoa. No olihan ”muscular” – ei siis ”musical” – Christianitykin juttu.
Muutkin siinä mainitut henkilöt ovat videoista minulle tuttuja. Mainittu Norwegian Nous on ortodoksisen kirkon diakoni ja mielenfilosofiaan erikoistunut filosofi. Brother Augustine on käsittääkseni juutalaisuudesta kääntynyt. Jay Dyer on koomikko, väittelijä ja puheluohjelman pitäjä, “tubettaja”. Lainaamasi lainaus oli yhden papin näkemys Dyerin vaikutuksesta. Varmaan ongelmallista voikin olla, jos hänestä ainoastaan ottaa mallia, mutta näinhän ei kuulu tehdä. Tiedän hänen ohjaavan ottamaan yhteyttä pappeihin.
Outoa on se, että Roosh Valizadehin käsittelyyn käytetään paljon tilaa, vaikka hän ei tietääkseni ole minkäänlainen ortodoksinen vaikuttaja. Hän on irtisanoutunut entisestä elämästään ja ottanut siihen kannustavat kirjansa pois myynnistä. Hän oli todellinen kadonnut lammas. Silti jutussa jotenkin esitetään hänen kääntymyksensä kyseenalaistavaan sävyyn.
Ortodoksisia kirjoittajia ei varsinaisesti ”manosfäärissä” tietääkseni ollut ainakaan mitenkään huomiotaherättävästi. Internetin ”miessfääri” oli kirjoittajien puolesta kai aktiivisimmillaan jotakuinkin 2010-luvun alkupuoliskolla. Siihen kuului kirjava joukko bloggaaja-kirjoittajia: mainittuja ”pelimiehiä” (PUA), miesasia-aktivisteja, onnellisesti avioituneita miehiä, poikamiehiä, protestanttisia ja roomalais-katolisia kristittyjä, ateisteja, agnostikkoja. Yhdistävänä tekijänä oli lähinnä se huomio, että länsimaista valtavirtaa ollut ja oleva feministinen käsitys naisesta ja miehestä sekä heidän suhteestaan oli täysin väärä. Suomessa samaa liikehdintää oli Henry Laasasen tuotanto ja Timo Hännikäisen aikansa ”parisuhde-skenestä” kertova esseekirja Ilman. Jutussa mainittu Tate on tässä porukassa äkkiväärä ja epäilyttävä hahmo.
(Uuskonservatiivisuudesta olen kuullut puhuttavan, mutta en ymmärrä mitä sillä tarkoitetaan. Alkuperäiset Yhdysvaltain neo-konservatiivit olivat kuulemani mukaan entisiä trotskilaisia, jotka menivät republikaani-puolueeseen. Mielestäni kristillisissä yhteyksissä asioista on selkeää puhua kristillisin käsittein.)
Lukaisepa tämä
Neoconservatism | US Foreign Policy, Conservative Ideology & History | Britannica
Itse olen parissa yhteydessä ollut Suomessa todella huolissani tämän ideologian ja siitä inspiroituneiden ihmisten tulokulmista kristinuskoon.
Mutta senkin huolen voi onneksi antaa Herran haltuun.
Joka tapauksessa, minulle tuon uutisen aihe on tuttu omasta elämstäni.
Hieman syrjään uuskonvervatismista, mutta voi olla kiinnostavaa myös tutustua tähän. SARASTUS | Kansallinen ja eurooppalainen, traditionalistinen ja radikaali verkkolehti
Aikoinaan suomalaisten katolisten kirkkomummojen kanssa keskustelimme siitä miten tällainen tausta-aate näkyy nuorissa suomalaisissa katolilaisissa. Nuorisohan on tietysti aina pilalla.
Itse luotan Paavalin sanaan “sanoma Jeesuksesta Kristuksesta, se paljastettu salaisuus”. Ainoa asia jota pidän kirkossa salaisuutena, on Jumalan salattu tahto, Hänen tiensä, jota ihminen ei ymmärrä, mutta joka on kaikkien parhaaksi. Toki jos ajattelee salaisuus=mysteeri=sakramentti, niin silloin kysymys on puhtaasti semantiikasta.
Fakta lienee se, että kun tapahtuu isoja herätyksiä, niin joukossa on aina molempia ääripäitä.
D
Kiitos kommentista. Piti kirjoittaa “totuuksia”, ajatus katkesi kirjoittaessa. Muokkasin viestäni. [Muokkaus: Uudellen tarkasteltuani ilmaisu oli siltikin jotekin epäselvää, muokkasin virkkeen viimeisen lauseen. En vieläkään tiedä, että osasinko sanallistaa asian oikein. Kiitos vielä joka tapauksessa.]
En tarkoittanut tätä vaan maailmanlaajuista neo-con -ilmiötä.
Neokonservatismi on täysin päinvastainen poliittinen kanta, kuin mikä on noiden nuorten konservatiivisten katolisten yhteiskunnallinen näkemys.
Tässä nuoret, irlantilaisperäiset katoliset miehet Notre Damen yliopiston varjossa kertovat musiikin keinoin neokonservatismista:
Oppikeskustelut jatkuvat. Siunausta niille ja toivottavasti saamme lukea raportteja.
Ollaan ihanasti samaa mieltä monesta asiasta. Hymyillään kuvissa, rukoillaan yhdessä, syödään hyvin. Ja mitään ei tapahdu.
Kävin hellarin ja vapislaisen kanssa lounaalla. Kivaa oli, mutta kirkkomme eivät päässet viran tai sakramenttien yhteyteen. Sama juttu näissä virallisissa ekumeenisissa tilaisuuksissa jotka ylittävät uutiskynnyksen.
D
Oivallisia esitelmiä jotka antavat paljon pohdittavaa:
Romanian ortodoksisen kirkon Pyhän Johannes Kastajan seurakunta Savonassa, Italiassa on saanut lahjoituksena kirkkorakennuksen paikalliselta katoliselta yhteisöltä. Ortodoksinen seurakunta paikkakunnalle on perustettu 2014.
Homma on mennyt maailmalla näin: ensin tuli paljon nuoria miehiä, sitten kokonaisia perheitä ja viimeaikoina nuoria naisia. Viime päivinä nuorisomme on esitellyt sosiaalisesta mediasta liittymiskertomuksia nuorilta naisilta.
Käännyttää ei ketään pidä, se on synti, mutta iloinen saa olla jokaisesta kirkon löytäneestä. Tiedän, että ex-muslimeilta se ei aina ole helppoa.
Lehtijutun mukaan Tuomas Enbuske kertoo olevansa hyvä ihminen ja samalla arvioi kaikkien ihmisten olevan yhtä syntisiä. Tässä kohden moni Tuomaan tavoin helposti hairahtuu inhimilliseen järkeilyyn.
On hyvä, jos kristitty ajattelee olevansa olemukseltaan täysin syntinen ja olevansa joka hetki täysin riippuvainen armosta. Kristitty kuitenkin eroaa merkittävästi niistä, jotka tahallaan tekevät vääryyttä ja siis täysin tahallisesti aiheuttavat kärsimystä lähimmäisilleen. Sellaiset ihmiset teoillaan kieltävät uskon:
“He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.” (Tiit 1:16)
Kristityt eivät ole täydellisiä, mutta heillä on oikea tahdon suunta: Jumalan vaikuttama halu hyvään. Kristityt karttavat pahaa, ja heidät on kutsuttu elämään rakkaudessa.
Evankeliumi lupaa Jeesukseen uskoville yliluonnollisen lahjan, ikuisen elämän. Muilla kuten sivistyneillä siivosyntisillä, jotka ehkä ajattelevat olevansa “hyviä ihmisiä” mutta joilta usko puuttuu, ei sellaista toivoa ole.
Minä ajattelen että olemuksellisesti ihminen on luotu. Siinä kaikki. Luotu ihminen tekee välillä pahaa ja välillä hyvää. Tekomme eivät määrittele meitä. Olemme luotuja, teimmepä hyvää tai pahaa. Enbuske on itsensä välillä hyvästi ja välillä pahasti.
D
Vasta heränneiden Enbusken ja Kormilaisen runsaat mielipiteet, joita suoltavat ammatikseen tulevat muuttumaan uskon myötä, jos uskonsa todellista.