@9x, @Fratres ja @Eutykus. Pyrkimyksenäni on nyt vastata teille viimeisen kerran ja jättää tämä sitten.
Keskustelu alkoi kun yritin kysellä (Taavi Kassilaa löyhästi myötäillen) että eikö olisi tavoiteltavaa että kaikkien uskontojen edustajat voisivat yhdessä toimia rauhan ja ystävyyden hyväksi. Tämä tyrmättiin täysin monin eri tavoin. Muut uskonnot ovat pahoja, niissä on terrorismia, maailma on synnin vallassa jne. Näin teistä yksi sun toinen koitti todistaa että minkäänlainen hyvään pyrkiminen, varsinkin muiden kun oikein uskovien toimesta, on turhaa tässä maailmassa. Yritin vedota jopa Jeesuksen sanoihin, mutta ei niitä tainnut kukaan sen kummemmin noteerata.
Eli tässä 9X pysyy edelleen samassa ajattelussa joten kaikki hyvään pyrkiminen on turhaa jos ei ensin usko oikein.
Tässä Fratres on kaiketi ensimmäistä kertaa hieman myöntyväisempi kun toteaa että rauhanpyrkimykset voivat olla tärkeitä. Hyvä. Kiitos tuosta. Toki tuon varjolla jäin ihmettelemään lainauksen alkua jossa toteat että lähtökohta on täysin vastakkainen. Siis sillä tavoin että en usko kuten te vai että minun rauhanpyrkimykseni ovat erilaiset kuin teidän?
Euykus taas näytti takertuvan lillukan varsiin eikä ota mitään kantaa itse rauhanpyrkimyksiin mutta kylläkin siihen että minä olen väärässä tulkinnoissani. Kuinka voisin jotakin hänen kannanotostaan löytää kun hän ei mitään kantaa ilmaise muuta kuin että “se johtuu synnistä”.
Edelleenkin jään mietimään että mitähän Jeesus mahtoi tarkoittaa puhuessaan autuaista rauhantekijöistä. Oliko kyse vain sisäisestä rauhasta vai ihan ihmisten välisestä rauhasta ja sovusta. Omasta mielestäni molemmat vaaditaan, mutta sellainen joka puhuu vain sisäisestä rauhasta mutta ei hyväksy ulkoista rauhantyötä tai pitää sitä turhana, ei ole vielä itse löytänyt sitä sisäistä rauhaakaan. Kun sisäinen rauha löytyy niin silloin ihminen ei voi olla enää ulkoisenkaan rauhan vastustaja tai mitätöijä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Lopetan tähän. Kiitokset ja anteeksi että sotkin taas keskinäiset keskustelunne.
Näin. Kyllähän maailmassa on Jumalan armosta paljon hyvääkin. Niin paljon, että maailma ja ihmiskunta saatiin Jumalan johdatuksessa siihen pisteeseen että siitä pystyi syntymään Jumalan Pojan ihmisruumis.
Itse uskon että oli kyse Kristuksen rauhasta joka ilmenee kaikenlaisena rauhana. Tuntematta Kristusta ei rauhassa ole sen potentiaalista täyteyttä, mutta Kristuksen rauhan vaikutukset leviävät kaikkialle.
Onhan tuota @Origi-Naali n peräänkuuluttamaa yhdessä kaikkien erilaisten ihmisten ja maiden yhteen kokoontumista jo kauan tehty. Yhdistyneet Kansakunnat eli YK on juuri sitä. Ja YK on saanut varmasti hyvääkin aikaan. Mutta vajaaksi jäävät tavoitteet vaikkapa maailman rauhasta.
Tämä maailmamme on, mikä on eli pahan vallassa raamatullisestikin. O-N:n pohdinnat ja kysymykset ovat hyviä ja oikeutettuja varsinkin agnostikon mielessä, hän on kuitenkin se, joka ei nyt ymmärrä vastauksia, jotka eivät ole täydellisiä, mutta ohjaavia näkemään totuutta asioissa.
Kristityn tulee pyrkiä rakentamaan rauhaa ja rakkautta ja kaikkea hyvää, mutta totuus on, että se on liian vaikeaa itse kullekin. Ei meidän pyrkimyksemme kestä totuuden valoa ja Hengen hedelmä on vajaata tai lähes olematonta kristityissä, niin kuin teot muissakin ihmisissä. @Origi-Naali taistelee siis tuulimyllyjä vastaan eikä voi pysyä totuudessa eikä edes näkemisessä ja siksihän Jumala uskomme mukaan lähetti Poikansa, että… Jumala yksin omaa Hengen Hedelmän täydellisenä ja kaikki onkin perimmältään Kaikkivaltiaan hallussa, vaikka emme useinkaan näe (koskaan), mutta uskomme ja toivomme on siis Hänessä. Emmehän me edes pysty Jumalaa rakastamaan emmekä siis lähimmäistäkään. Syntisiä ja pahoja olemme kaikki kristittyinäkin ja ihmisten kesken on eroja meidän silmin, muttei Jumalan. On inhimillisesti ‘hyviä’ ja miellyttäviä ei kristittyjä ja kamalan ilkeitä ja häiriintyneitä, rikkinäisiä kristittyjä ja myös toisinpäin taas. Meillä ei ole paljon kykyjä hengellisiin asioihin, vaikka teknisesti yms. on ihmeellisen lahjakkaita ihmisiä. (Minulla taas on ajatusmaailmassa paljon enemmän ajatuksia kuin osaan kirjallisesti ilmaista.)
(Ei ole myöskään kovin fiksua keskustelussa, jos ei kestä erimielisyyttä, vaan ottaa nokkiinsa ja häipyy, ilman että on tahallaan loukattu tai mitätöity, rikottu. Se on ylpeyden syntiä.)
Kaikkien kannattaisi osata ja ymmärtää paitsi Roomalaiskirje, myös Galatalaiskirje.
(Gal. 5)
“Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.”
Vastaan vain tähän jos tuolla tarkoitat minua. En toki ottanut nokkiini, mutta en koe mielekkäänä jatkaa enempää koska sain jo vastauksia joita kaipasin. Toki myönnän että mainitsemaasi ylpeyden ”syntiä” poden kaikessa elämässäni ja löydän itseni valehtelemasta, vähättelemästä, laiskuudesta ja saamattomuudesta sekä aidosta tyhmyydestä lähes päivittäin. Oppilaita tässä ollaan eikä minulla ole varaa kenellekään sanoa että olen oikeassa ja tiedän kaiken. Jotakin yritän kuitenkin aina matkan varrella oppia ja saattaa olla että jotain olen myös ehkä oppinut. Niinhän me kaikki kaiken aikaa..
Jos oikeasti (vähintään syvästi järjen tasolla, jos ei niinkään tunteen tasolla) oltaisiin vakuuttuneita siitä, ettei olla omasta ansiosta toisia ihmisiä parempia, ja siitä syystä myös ajateltaisiin tai oltaisiin vakuuttautuneita siitä, että oltaisiin toisen kengissä (erilaisella perimällä syntyneinä ja tietynlaisiin olosuhteisiin, kasvatukseen, koulutukseen, uskonnolliseen kulttuuriin ja niin edes päin joutuneina) samanlaisia tai ei ainakaan parempia, voisi olla helpompi rakentaa rauhaa ja siltoja.
Ei ole mielestäni esim. kristilliseen kulttuuriin syntyneenä syytä onnitella ja kehua itseään siitä syystä, että ei esim. usko mihinkään norsujumalaan tai ole täynnä tappamishalua vääräuskoisia kohtaan sen tähden, ettei ole lapsesta asti koulutettu vihaamaan toisin uskovia niin kuin jossain muualla maailmassa tehdään lapsille. Tiedän vakaumuksellisen kristityn, joka osittain omista kamalista kokemuksistaan johtuen luonnostaan vihaa tiettyjä toisinajattelijoita ja uskovia ja haluaisi mielihyvin tappaa heidät kaikki
Lapsesta saakka kouluttautuminen ei aina auta ollenkaan ja ei riitä koskaan. Hlökohtainen usko ja omien syntiensä näkeminen tarvitaan. Kukaan ei voi pelastua omilla teoillaan eikä kukaan roisto ole ilman mahdollisuutta armoon Kristuksessa J. uskon kautta, mikä ei ole oma teko. Evankeliumi täytyy kuulla ja Lahja ottaa vastaan hlökohtaisesti. Vain epäusko kadottaa, ei edes epäilykset eikä synti, jos on annettu Jeesuksen puhdistaa uskon kautta. “KAIKKI ovat syntiä tehneet, mutta saavat LAHJAKSI…” (Room. 3.)
Se kohta, missä kirjoitin lapsesta asti kouluttamisesta, viittasi sellaiseen ei-kristilliseen ja kokonaan kristinuskon ulkopuolella tapahtuvaan kouluttamiseen, missä toisin uskovia opetetaan vihaamaan ja tappamaan.
Onneksi sekään ei aina onnistu, vaikka helpommin, koska luonnostaan olemme kaikki pahoja. Mustavalkoinen ei maailmamme kuitenkaan ole myöskään, mutta ‘hyvyytemme’ ei riitä täydellisyyttä vaativalle Jumalalle, mutta auttaa maailmassa hyvinkin paljon, teki sitä ‘hyvää’ kuka tahansa.
Esim. jos rikas antaa 1000 euroa avustukseen ja köyhä saman summan ja se on kaikki mitä hänellä on, niin tässä maailmassa se vaikuttaa saman, mutta Jumalan edessä uskossa tehty on ainoa kelpaava hyvä työ, muttei voi pelastaa taivaaseen sinänsä, vaan se oikea usko Kristuksen Tekoon yksin riittää,
Olen samaa mieltä, että maailmamme ei ole mustavalkoinen.
Sellaisesta mustavalkoisesta asetelmasta, jossa johonkin uskovina tai uskomattomina ollaan valkoisia ja suhteessa mustiin ihmisiin, rauhaa on vaikea rakentaa.
Mielestäni luterilaisten perisyntioppi voi kenties olla avain siihen, että ei ole syytä pitää vihamiehinä niitä, joihin kuitenkin perisynti yhdistää. Luterilainen on saanut perisynnin vain anteeksi. Hän ei ole vielä vapautunut siitä. Jos on itse vielä perisyntinen, miksi vihata muita perisyntisiä? Iustus-osa simul iustus et peccator -uskonkäsityksessä ei ole lutherilaiselle sellainen, jonka itse on ansainnut tai jonka vuoksi voisi siksi kiittää itseään ja nostaa itsensä muiden perisyntisten yläpuolelle.
Toisaalta itäisen kristinuskon käsitys, kun sitä sovelletaan ei-kristittyihin, voi kenties johtaa vielä vähemmän vihamieliseen asenteeseen, koska idän kirkon käsityksen mukaan Adamin jälkeläiset tulevat osallisiksi hänen syntiinlankeemuksen seurauksista, kuten kuolemasta ja taipumuksesta pahaan, mutta eivät syyllisyydestä. Jos läntisen ajattelun perisyntipohjalta ei-kristittyjen usko ja uskomattomuus on sekin Adamin lankeemuksen seurausta, mutta (toisin kuin idässä) perisynti nähdään rangaistuksena, ei-kristillisesti uskovat nähdään rangaistuksensa ansainneina, itsessään pahoina ja syyllisinä. Jos heidät puolestaan idän kristinuskon tavoin nähdään enemmän syntiinlankeemuksen seurausten aiheuttaman sairaustilan uhreina kuin syyllisinä siihen tilaan, mihin syntyvät, heihin voi olla helpompi suhtautua armollisesti ja rauhaa rakentavasti, helpompi kuin siltä lännen perisyntipohjalta, jossa kaikki ihmiset nähdään läpimätinä syntisinä, jotka ovat itse ansainneet (Adamissa mystisesti) itselleen tilansa ja siksi elävät täysin ansaitusti ja syyllisinä pimeydessä.
Niin luterilaisuuteen ja Raamattuun ei kuulu tavoitella ensimmäisiä sijoja eikä olla muita parempi Jumalan edessä eikä mennä ohi Kristuksen Teon puolestamme. Perisynti ei muutu ajassa ja tekosynteihin lankeamisen vaara on ilmeinen, mutta tulee panna pois ja palata J: n turviin heti ja nousta taas.
Juuri näin ja tämä suo upean mahdollisuuden kohdata lähimmäisenämme jokaisen, koska olemme kohtalotovereita. Jokainen on syntiinlankeemuksen seurauksesta osallinen, ja se ilmenee monin eri tavoin. Katsoin hiljattain ohjelman jossa alkoholisti kuoli maksakirroosiin ja hänen ympärillään olevat ihmiset paheksuivat hänen käyttäytymistään ja syyllistivät häntä, eivätkä voineet asettua hänen rinnalleen, eivät siis nähneet itseään samassa veneessä olevina, vaikka olivat yhtä syyllisiä. Tämä toisen ihmisen kohtaaminen samanlaisena ihmisenä kuin itsekin on, kun sen vain näkisi tarjoaisi hienon mahdollisuuden sielunhoitoon evankeliumin pohjalta.
Helsingin seurakuntayhtymä lähetti 80 työntekijää ja vapaaehtoista Lontooseen kristilliseen johtajuuskonferenssiin. Nyt “tiktok-pastorina” tunnettu tyyppi kritisoi konferenssin konservatiivisuutta ja rukoustyyliä.
Pari pointtia aiheesta:
Ensinnäkin, jos on kyseessä jollain tavalla ekumeeninen tai yhteiskristillinen tapahtuma, niin sellaisessa on riskinä törmätä itselle vieraaseen hengellisyyteen. Meininki voi olla liian konservatiivista, liian liberaalia, liian liturgista tai liian karismaattista. Tällaisiin pitääkin lähteä sellaisella asenteella, että vastaan voi tulla monenlaista, eikä siitä kannata pöyristyä - eikä toisaalta myöskään kritiikittömästi imuroida kaikkia vaikutteita.
Toisekseen, on Helsingin seurakuntayhtymältä aika erikoista toimintaa lähettää noinkin iso delegaatio tapahtumaan, jonka sisältö tulee niin yhtymän johdolle kuin ainakin joillekin osallistujillekin yllätyksenä. 80 hengen reissu Lontooseen ilmeisesti useammaksi päiväksi maksaa monta rahaa, vaikka ehkä koko yhtymän vuosibudjetin mittakaavassa pieneltä tuntuukin. Varmasti ainakin diakoniatyössä olisi lisärahalle käyttöä. Tähän nähden on ihmeen löysää meininkiä yhteisten rahojen kanssa, että noin massiivinen ja kallis reissu järjestetään ilmeisesti hyvinkin pienellä syynäämisellä tapahtuman sisällön suhteen. Sisältöön tutustuminen olisi kuitenkin perusteltua ihan jo siltä kannalta, että voidaan määritellä, onko osallistumisesta työn kannalta hyötyä ja kenelle.
Saatiinhan ainakin aikaiseksi lehtijuttu jossa voitiin kauhistella konservatiivikristittyjen arvoja.
Yhden osallistujan kokemuksia en vielä pitäisi tyhjentävänä arviona tapahtuman tunnelmasta, en kyllä ihmettelisikään jos jotain epäasiallisuutta on todella esiintynyt.
Tämä on pitkälti myös metodistikirkon näkemys. Tässä keskustelussa on vahvasti ollut läsnä läntisen augustinolaisen teologian kannattajat, joilla on äärimmäisen negatiivinen ihmiskuva. Näin ei kuitenkaan kaikki kristityt ajattele, vaan että ihminen riippumatta uskostaan on kykenevä hyvään ja tuo hyvä on Jumalan silmissä yhtä arvokasta ja hyvää kuin mikä tahansa muukin hyvä. Kaikkein äärimmilläänhän augustinolainen teologia menee niin pitkälle, että kaikki teot, hyvätkin, ovat lopulta pahoja ja syntisiä, jos niiden tekijä ei ole uskova ja niiden vaikuttajana ei ole Jumala.
Tästä oli jo somessa kannanottoja, ei Facebookissa, siihen en koske, joissa TikTok-pastorin haastattelun väitteet mm. naispuhjien puuttumisesta konferenssissa on kumottu.
Taitaa TikTok-pastori vain olla kauhistunut kuinka LGBT-aate ym. ei ollutkaan konferenssissa esillä.
No Etiopiassa on kirkko, jossa väitetysti säilytetään liitonarkkia. Sitä vaan vartioidaan visusti, jotta ulkopuoliset eivät pääse asiaa tarkistamaan. Ja Kashmirissa on temppeli, jossa näytetään Issan eli Jeesuksen hautaa.
