Kyllä “Varpunen jouluaamuna” on ihan paras ja hengellisin joululaulu! Riemullisin on “Hei tonttu-ukot hyppikää!”.
Olen muuten useammassa tilanteessa pohtinut tuota Marian köyhyyttä. Käsittääkseni Maria oli tavallinen nainen, ei rikas eikä köyhä. Keskiluokkainen olisi varmaan oikea sana. Majatalosta ei löytynyt tilaa, koska majatalosta ei Raamatussa edes puhuta. Jeesuksen syntymäuutisessa mainittu καταλύματι (Luuk. 2) tarkoittaa vierashuonetta. Esim. Jeesus vietti viimeistä ehtoollista vierashuoneessa.
Ei kukaan oikeasti halua olla köyhä, vaan tulla riittävästi toimeen. Jeesuksen ystävällinen suhtautuminen köyhiin ei tarkoittanut köyhyyden ylistämistä, kuten ei positiivinen suhtautuminen syntisiin naisiinkaan tarkoittanut syntisyyden ylistämistä.
Kohtu ja synnytystuskat joululauluista kyllä puuttuvat.
Eli about 20 ortodoksia on Suomessa vapaaehtoisesti köyhiä. Toki köyhyys on suhteellista, sillä eivät ainakaan munkit missään puutteessa elä. Asuntolan katolla on telkkariantennikin.
Minä olen kuullut sellaisista tapauksista. Ei ole sen kummempi asia järjestää kuin moni muukaan vanhempien erityistoive. Kuten sanoin, on vanhemmilla monia erikoisempiakin toiveita, joita myös toteutetaan. Lapsen hoitopaikka on lapsen koti päivän ajan, ja toki vanhemmat voivat esittää toiveita siitä, miten lapsen kanssa toimitaan. Erityisesti yksityiset hoitopaikat kuuntelevat vanhempien toiveita, sillä vaihtoehtona voi olla se, että vanhemmat valitsevat lapselleen jonkun muun hoitopaikan, ja että hoitopaikka jää vaille sitä hoitomaksutuloa, jonka erityistoiveet toteuttamalla saisi. Mutta kyllä julkisen sektorin hoitopaikatkin voivat vanhempien toiveita kuunnella ja toteuttaa - ilman mitään ylätason päätöksiäkin, jos asiasta sovitaan esimerkiksi juuri osana hoidossa olevan lapsen omaa varhaiskasvatussuunnitelmaa .
Itse tiedän tapauksen että lapselle ei saa päiväkodissakaan antaa kuin kasvisruokaa. Mistään terveydellisestä asiasta ei ole kyse, vaan vanhempien valinnasta.
Tässä tulee kuitenkin vastaan myös päiväkodin työntekijän oma uskonnonvapaus. Ei-kristittyä varhaiskasvattajaa ei voine vaatia rukoilemaan tietyn lapsen kanssa?
Kaikenlaista löytyy. Joku taas kieltää puhumasta lapsestaan sukupuolitermejä käyttäen. Joku kieltää tietynlaisen ajankäytön lapsensa osalta hoitopaikassa, ja toinen voi pyytää tietynlaisia leikkejä. Joku voi vaatia käyttämään kasvomaskia. Ja on vaikka ja mitä. Ruokarukoukset eivät todellakaan ole erikoisimmasta päästä sitä toivejoukkoa, joka varhaiskasvastuksen työntekijöille kohdistuu.
Työntekijää itseään ei voi itseään pakottaa rukoilemaan lapsen kanssa. Mutta toisenlaista uskoakin itse tunnustava työntekijä voi tehdä sellaisen työtehtävän, jonka myötä lapsi saa mahdollisuuden ja rauhan ruokarukouksen pitämiseen, ja tiedon, että nyt on ruokarukouksen aika. Asia ei vaadi sitä, että työntekijän itsensä täytyisi rukoilla. Mutta jos on kristitty hoitaja, toki tämä voi itsekin aktiivisesti osallistua rukoukseen.
On myös mahdollista valita hoitopaikka sen mukaan, missä toiveita paremmin toteutetaan. Hoitopaikoissa on ihan eri tavalla valinnanvapautta kuin esimerkiksi kouluissa - varsinkin jos on mahdollisuus käyttää yksityisiä hoitopaikkoja ja jos sopivalla etäisyydellä on runsaasti päivähoitopaikkavaihtoehtoja.
En tiedä, missä päin Suomea on tuollainen mahdollisuus. Pääkaupunkiseudulla/ kasvukeskuksissa on päivähoitoihin jonot ja mahdollista paikkaa tarjotaan hyvinkin kaukaa.
Lurkossa ei ole askeettista teologiaa. Lurkossa on lupa elää vaatimattomasti, mutta pelastuksen edellytys se ei ole, eikä pyhittymisen. Ihmisiä ei tule rasittaa pseudopelagiolaisilla pakoilla.
Tässä uutisessa olikin monta kiinnostavaa pointtia ja mahdollista keskustelunaihetta: Ensinnäkin tietysti se, että kyllä ev.lut. kirkossa on mahdollista menettää pappisvirka, ilman että asia edes liittyy liialliseen konservatiivisuuteen. Toinen asia se, että tieto rikoksista tuli tuomiokapitulille HS:n selvityksen kautta, koska tuomioistuimet eivät noudata ilmoitusvelvollisuuttaan pappien rikoksista - eivätkä pystyisikään noudattamaan, koska papeista ei ole olemassa mitään julkista keskitettyä rekisteriä. Ja kysymyksessä on henkilö, joka on saanut pappisvihkimyksen mutta ei ole koskaan toiminut papin virassa - onko ookoo, että tällainen on mahdollista? Lisäksi voi pohtia myös sitä, miksi HS on uutisessa halunnut korostaa henkilön sukupuolta ja toistuvasti puhua naispastorista.
Naissukupuolen korostaminen tässä tapauksessa journalistisesti perusteltua. Naisten tekeminä tuonkaltaiset rikokset ovat poikkeuksellista.
Pääpointti tulee jutusta hyvin esille ja se on huolestuttavaa ja korjausta vaativaa. Kun pappi saa syytteen pitäisi tuomioistuimen ilmoittaa siitä kirkolle. Näin määrää lut.kirkon ( muista en tiedä) kirkkolaki ja sehän on kirkon itsensä päättämä eikä kansaa edustavan eduskunnan.
Tähän siis korjaus ja pois valtiokirkon rippeistä.
Viime vuosina sosiaalisessa mediassa on hämmästelty uushenkisyydestä ja joogasta ammentaneita vaikuttajia, jotka vastustivat jyrkästi koronarokotteita. Nyt he ovat löytäneet uuden suunnan: kristinuskon.
Miten on mahdollista, että on pappisvihkimys, mutta ei ole koskaan toiminut papin tehtävässä? Ev. lut. kirkko ei vihi pappeja “varastoon”, vaan yhtenä ehtona vihkimyksen saamiselle on pappisvihkimyksen jälkeiselle ajalle ulottuva kutsu vähintään 6 kuukauden päätoimiseen virkaan tai toimeen, tai jos kyse on osa-aikaisesta työstä, niin sitten vähintään 12 kuukaudeksi. Jos vetäytyisi kirkon töistä heti kun on saanut vihkimyksen, niin sitten se voisi olla mahdollista, mutta mahdollista on myös se, että jutussa on virhe.
Pappismatrikkeli on julkinen keskitetty rekisteri, joka on saatavilla kirjastoja myöten. Ei sisällä ihan kaikkia tietoja ja ihan kaikki tiedot eivät ole myöskään ajantasaisia tietoja, mutta valtaosin papiston tiedot löytyvät kyllä sieltä. Hesarissa esitetty väite, ettei papistosta olisi julkista rekisteriä, ei pidä paikkaansa.
“Papiksi voidaan vihkiä tietyin edellytyksin myös henkilö, joka toimii teologisen tieteen opettajana tai uskonnonopettajana.”
Tunnen joitakin. Ovat saattaneet heittää keikkaa tai toimia rippikouluissa opettajina. Pakko ei ole ollut. Esim. Räsästä vastaan syytteitä kerännyt pappi ei ole tainnut tehdä papillisia tehtäviä lainkaan. Pitää varmistaa asia.
Pappismatrikkelista tuntuu aina puuttuvan juuri sen tyypin tiedot jota etsin. Jos haluaa vaikka keskitetysti tietää sotilaspappien ja vankilapappien nimet ja työpaikat, niin ei heistä ole yhtä julkista luetteloa. Kapituleista asia selviää.
Papiston tiedot löytyvät kyllä esim. internetistä, mutta eivät keskitetysti. Olen itse joskus esittänyt virkakorttia (tms) papiksi vihityille, mutta siinä tuli jotain käytännön ongelmia vastaan.