Piispan mukaan ei pidä epäillä sambakulkueen kirkkoon tuoneen kirkkoherran vilpittömyyttä. Tuskin kukaan on epäillytkään, että kirkkoherra ihan tarkoituksella haluaisi kirkostaeroamispiikin.
Ihmiset eroavat kirkoista niin kevyillä perusteilla nykyään. Toisaalta onhan se heidän oikeutensa.
Tässä mielipide samban tuomisesta kirkkoon noin viidensadan vuoden takaa.
Lähdemme Beteliin. Minä rakennan sinne alttarin Jumalalle, joka kuuli minua ahdinkoni hetkellä ja oli matkallani minun kanssani.1. Moos. 35:3
Uhraaminen ei ole itse asiassa muuta kuin Jumalan kiittämistä ja ylistämistä siitä, että hän on meidän Jumalamme, joka on luvannut kuulla meitä, olla kanssamme ahdistuksissa ja pelastaa meidät kuolemasta. Uhraaminen on kiitosta siitä, että hän on tähän saakka pitänyt meistä huolen ja varjellut meitä ja että hän huolehtii meistä tulevaisuudessakin, vaikka sitten koettelisikin meitä melkein yli voimiemme. Tätä tarkoitusta varten kirkkoja rakennetaan. Jos nämä oikeat uhrit eivät kuitenkaan ole siellä läsnä, näitä rakennuksia olisi parempi sanoa navetoiksi tai sikaloiksi kuin alttareiksi ja kirkoiksi. Kirkkoon on näet tarkoitus kokoontua siksi, että siellä kerrotaan ihmisille Jumalasta, joka koettelee meitä omaksi parhaaksemme. Tämä on saarnaa uskosta, kärsivällisyydestä, Jumalan armosta ja siitä, kuinka hän johtaa omiaan. Sellaista paikkaa, jossa tätä oppia ei ole, ei tule pitää kirkkona tai alttarina.
Martti Luther, Tienviittoja, s. 381.
Helsingin katolisen hiippakunnan äänenkannattaja Fides tietää kertoa, että emerituspiispa Teemu (Sippo) on tammikuussa muuttamassa Suomesta Pyhän Sydämen pappien veljeskunnan luostariin Saksan Freiburgiin. Hän on aikoinaan opiskellut kaupungissa papiksi. Piispa Teemu toimi kymmenen vuotta hiippakunnan esipaimenena. Eläkkeellä hän on ollut nelisen vuotta. Ja edelleen odotellaan seuraajan nimittämistä…Isä esipaimen on ottanut osaa hiippakunnan toimintaan jaksamisensa mukaan. Hän on toimittanut messuja, jakanut vahvistuksen/ mirhavoitelun sakramenttia sekä vihkinyt kirkolle diakoneja ja pappeja. Monia armorikkaita luostarivuosia isä esipaimen Teemu! Multos Annos!
Onko normaalia, että uusi piispa on nimittämättä noin pitkään? Kuulostaa ihan luvattomalta.
Ikäviä uutisia Euroopassamme riehuvasta tuhovoimasta, mikä ei kaihda kirkkojen tai muidenkaan pyhättöjen tarkoituksellista tuhoamista:
270 religious buildings in 14 regions of Ukraine were wholly destroyed or suffered varying damages from February 24 to September 20, 2022, as a result of Russia’s armed attack.
In particular, churches, mosques, synagogues, Kingdom Halls, and educational and administrative buildings of religious communities of Ukraine were destroyed. State Service of Ukraine for Ethnic Policy and Freedom of Conscience reported.
5 out of 270 buildings damaged by the Russian attack are Muslim, 5 are Jewish, and the remaining 260 are Christian.
30 belong to Protestant communities, 21 – to the Orthodox Church of Ukraine, four – to the Roman Catholic Church (RCC), and three – to the Ukrainian Greek Catholic Church (UGCC). 66 buildings belong to Jehovah’s Witnesses communities.
Keisari Konstantinus teki kristittyjen vainoista lopun ja alkoi suosia kristinuskoa Rooman valtakunnassa. Vuonna 313 kristityille julistettiin uskonvapaus. Kuten tunnettua on.
Keisari Theodosius julisti vuonna 380 kristinuskon ainoaksi sallituksi uskonnoksi Roomassa. Näin sai alkunsa valtiokirkkojärjestelmä.
Tästäkö alkoi kirkon lankeemus?
Olen usein miettinyt mikä on oikea tai paras Raamatun mukainen kirkkomuoto: valtiokirkko vai valtiosta vapaa kirkkomuoto?
Nähdäkseni Raamattu ei anna tähän selvää vastausta.
Franz Pieper Kristillisessä dogmatiikassaan kannattaa valtiosta vapaata kirkkomuotoa.
Hänen mukaansa valtiokirkko on olemassa vain Jumalan sallimuksesta.
Tämä on ymmärrettävää Amerikan olosuhteissa.
Toisaalta esim. Suomessa valtiokirkko/kansankirkko on tuottanut paljon hyvää hedelmää.
Nyt tilanne on täälläkin huononemassa.
Esimerkiksi Saksassa 1930-1940 -luvuilla ja nykyisellä Venäjällä valtion ja kirkon symbioosi muistuttaa Ilmestyskirjan porttoa, joka ratsastaa pedolla (Ilm. 17).
Toivottavasti tämä ei ole Suomen tie…
Minusta ei ole ollenkaan normaalia - mutta Rooman byrokratian vinkkelistä kaiketi on…
Tuo mainitsemasi Ilmestyskirjan 17 luku kuvaa osuvasti lopunajan kirkkoa kutsuen sitä portoksi joka liittoutuu valtiovallan (peto merestä) kanssa. En voi olla näkemättä, että tämä toteutuu myös meidän kansankirkkomme suhteen.
Senpä tähden kirkko, sitten kun veritodistajien aika oli päättynyt, parhaimmalta osaltaan ja melkein kauttaaltaan alkoi kukoistaa. Mutta pian tulivat ristin tilalle ajalliset nautinnot, puutteen tilalle hyvinvointi, häpeän tilalle kunnia, niin että loppujen lopuksi se, mitä maailma nyt nimittää kirkoksi, on niin sanoakseni tullut itse maailmaakin maailmallisemmaksi ja itse lihaakin lihallisemmaksi. Eikä minulla ole sen voimakkaampaa todistusta “porton valtakunnan” vastustamiseksi kuin se, että hän hallitsee ilman ristiä. Hän pyrkii siihen, ettei hänen tarvitsisi mitään kärsiä, vaan että hänellä olisi kaikkea yltäkyllin ja että hän kaikessa olisi etevin; ja hän onkin päässyt pyyteittensä perille: hänellä on kaikki se, mitä hän on halunnut. Uskova seurakunta on muuttunut portoksi ja todella tuon todellisen vastakristuksen valtakunnaksi.
Martti Luther, WA 7, 91 ss. Suomeksi teoksessa Sidottu Ratkaisuvalta, s. 351. Sanan “porton” lisäsin tekstiin.
Vantaankoskelle valitaan uusi kirkkoherra 21.12.2022
4.kysymys koskee lähetystyötä
4. Vantaankosken seurakuntaneuvostossa on käyty keskustelua lähetysmäärärahojen jaosta. Vuonna 2021 seurakuntaneuvosto päätti leikata tukea Kansanlähetykseltä ja Kylväjältä eikä jakanut sitä enää SLEY:lle, koska nämä järjestöt suhtautuvat torjuvasti naisten pappeuteen. Tänä vuonna tukea päätettiin taas jakaa kaikille järjestöille. Miten itse ratkaisisit asian?
Elina Hellqvist:
…Toimiessaan yhteistyössä seurakunnan kanssa järjestöjen tulee noudattaa kirkon päätöksiä, eikä esimerkiksi jumalanpalvelusvuoroja voi järjestellä papin sukupuolen mukaan. …
Teijo Peltola:
… Toimin kirkkomme voimassa olevien päätösten ja yhteisten linjausten mukaisesti sekä kohtelen kaikkia kirkon lähetysjärjestöjä yhdenvertaisesti.
Hans Tuominen:
Lähtisin miettimään yhdessä seurakuntaneuvoston kanssa, onko nykyinen rahanjakomalli paras mahdollinen, koska se aiheuttaa erimielisyyttä ja kiistelyä. Voisiko löytyä joku muu tapa kanavoida määrärahoja lähetyksen hyväksi? …
Lainauksissa vain osa ehdokkaiden vastauksista.
Niko Huttunen avaa hyvin sitä kuinka maamme astuu askel kerrallaan kohti uskonnotonta yhteiskuntaa.
Uskonnonvapaus ( joka on kannatettava länsimainen arvo) ymmärretään valitettavan usein kaiken uskontoihin viittaavan siivoamisella pois. Lakikin taitaa kuitenkin puhua positiivisesta uskonnonvapaudesta: oikeudesta harjoittaa omaa uskontoaan. Esimerkkeinä vaikka kristittyjen joulukirkot ja muslimien mahdollisuus pitää rukoushetkensä.
Kyllä kristittykin tarvitsee myös negatiivista uskonnonvapautta: oikeutta kieltäytyä sellaisesta toiminnasta, joka sisältää tai jonka kokee sisältävän vieraan uskonnon harjoittamista. Ja nimenomaan sillä perusteella, että oma omatunto sanoo tällaisesta olevan kysymys. On olemassa asioita, joiden kohdalla on epäselvää ja jakaa mielipiteitä, onko kyse uskonnonharjoittamisesta vai ei, kuten vaikkapa jooga sellaisena kuin se Suomessa tyypillisesti esiintyy. Jos joku haluaa kieltäytyä vaikkapa koululiikunnan joogatunnista, koska kokee sen vakaumuksensa vastaisena, niin kaivetaanko siihenkin joku dosentti kertomaan, että ei tämä kyllä oikeasti ole mitenkään uskonnollista? Jonkun mielestä ei, jonkun mielestä on.
No, toinen uskonnonvapausjuttu:
En tiedä, millainen uskontojakauma Sotkamossa on. Luultavasti luterilaispainotteisempi kuin isoissa kaupungeissa, joten tällainen voisi jopa onnistua. Etelän kasvukeskuksissa ei-kristittyjen (sisältäen sekä kotimaiset uskonnottomat että muihin uskontoihin kuuluvat maahanmuuttajat) osuus päiväkotilapsista on sen verran iso, että kristillisen ruokarukouksen yhdistäminen päiväkotipäivään olisi varsin haastava toteuttaa. Koen nykyisin suositun ruokalorukäytännön olevan varsin ookoo, mikäli lorun sisältö on aidosti kaikille soveltuva. Jos Sotkamossa käytetään sellaisia ruokaloruja, jotka kristityissä perheissä koetaan taruolentojen palvonnaksi, kannattaisi asiasta ensisijaisesti olla yhteydessä päiväkodin suuntaan. Silti ruokalorussa eräänlaisena ruokarukouksen sekulaarina jäänteenä on myös jotain hassua - eihän kukaan aikuinen sellaista normaalisti harrasta… Onko sillä muuta funktiota kuin täyttää jollain se tila, johon kristillisen yhtenäiskulttuurin aikaan kuului ruokarukous?
Nyt sinulla taisi kokonaan mennä ohi Huttusen ja minun pointit. Ehkäpä Huttusen blogiteksti avaa asiaa paremmin:
Luin sen blogikirjoituksen, ja myös sen pdf-liitteenä olleen Kanava-lehden kirjoituksen.
Hyvä!
Sitten voitkin halutessasi kommentoida Huttusen(kin) huomiota siitä kuinka yleissivistävää opetusta siirretään uskonnonharjoituksen tilaan.
Hyvää neitsytmarttyyri Lucian juhlaa!
Ylläolevaan Niko Huttusen huomioihin liittyen tuli mieleen, että joko tätäkin juhlaa ( jota kouluissakin laajasti vietetään) on vaadittu poistettaviksi tai omantunnonherkkien vanhempien lapsille omaa ei-uskonnollista tapahtumaa? Sen olen kuullut, että jossakin on kruunattu poikiakin lucioiksi.
No kyllähän pojankin päähän marttyyrin kruunu koristeltuna rukouksen kynttilöillä sopii vaikka en itse innostu symboliikan rikkomisesta tämänkään ( enkä etenkään pappien) kohdalla.
Mitä päiväkoteihin tulee, niin ymmärtääkseni lasten vanhemmilla on yhä kuitenkin positiivisen uskonnonvapauden johdosta yksilötasolla oikeus vaatia, että hoitopaikka huolehtii siitä, että lapsi saa ruokarukouksen, kuten kotonakin - vaikka se aiheuttaisikin hiukan lisätyötä hoitopaikalle. Eli voi vaatia päiväkodin työntekijää järjestämään olosuhteet henkilökohtaiselle ruokarukoukselle tai jopa toista vetämään ruokarukouksen omalle lapselleen, ja kirjata ruokarukousasian ylös esimerkiksi osaksi lapsen henkilökohtaisesti räätälöityä varhaiskasvatussuunnitelmaa, johon voi kirjauttaa vaikka päivittäisen ruokarukouksen sisällönkin sanasta sanaan tukemaan lapsen kasvatusta siinä asiassa. Vanhemmilla on mahdollisuus vaikuttaa oman lapsensa varhaiskasvatussuunnitelman sisältöön - jos tietävät, että niin voi tehdä. Varhaiskasvatussuunnitelmissa on nykyään joidenkin lasten osalta monia paljon erikoisempiakin ja työläämpiä toteuttaa olevia toiveita kuin ruokarukoukset. Moni perhe ei tiedä siitä, että hoitopaikalta voi yksilötasolla pyytää myös positiivisen uskonnonvapauden asioiden toteuttamiseen liittyviä asioita, ja että sellaiset pyynnöt voivat myös vaikuttaa varhaiskasvatuksen sisältöön.
Ruokalorut vaikuttavat tosiaan lähinnä substituutilta ruokarukoukselle, joka kristityn lapsen kannalta pahimmillaan voi häiritä rukoilemaan totutetun lapsen mahdollisuutta rukoilla varsinainen ruokarukous. Funktiona voi olla pieneltä osin myös rauhoittaminen, eli jos lapset häseltävät kaikenlaista, yhteen ääneen lausuminen voi ehjä joskus auttaa keskittymään syömiseen siirtymiseen. Mutta ilman lorujakin voi keskittyä, kuten osoittaa sekin, etteivät aikuiset lue loruja työpaikkalounaillaan, samoin kuin sekin, että monessa päiväkodissa ei mitään ruokaloruja ole.
Ruokaloruilla - kuten loruilla yleensäkin- on pedagoginen merkitys: edistää kielen kehitystä.
Ikinä en ole kuullut tapauksista, että vanhemmat voisivat vaatia ruokarukouksia lapsilleen. Melkoinen paletti siitä tulisikin: eri uskonnoilla on omansa.
Tiedän muslimilapsia jotka rukoilevat hiljaa itsekseen ennen ruokaa. Kristityt voivat ohjeistaa lapsiaan samaan ja tekemään tietenkin ristinmerkin.
Oivallinen haastattelu koskien varhaiskristittyjen joulunviettoa ja - lauluja: