Helsingissä kastettiin viime vuonna 28,3 prosenttia lapsista.
Vaikea olla eri mieltä seuraavista katkelmista:
Ehkä kirkossa olisi hyvä vielä nykyistä enemmän antaa isosti vapaus perustaa erilaisia jumalanpalvelusyhteisöjä pääkaupunkiseudulle esimerkiksi herätysliikkeille ja muille asiassa harrastuneisuutta osoittaneille tahoille.
Käytännössä jo nyt hengellinen elämä pitkälti nivoutuu suurilla paikkakunnilla jumalanpalvelusyhteisöjen ympärille olivat nämä sitten evankelisluterilaisen kirkon sisällä tai sen ulkopuolella. Erilaiset jumalanpalvelusyhteisöt näyttävät säilyttävän evankelisluterilaisen kirkon romahtaessa kristinuskon niin kuin luostarit säilyttivät sen Rooman valtakunnan romahtaessa.
Helsinkiä tulisi myös oikeasti alkaa pitämään lähetyskenttänä.
Muoks: toki kristinusko kyllä säilyy muuallakin kuin erilaisissa luterilaisissa jumalanpalvelusyhteisöissä, ja suomalaisen kristillisyyden luterilainen leima liudentuu ajan mittaan väkisinkin perusteellisesti.
Suomalaista yhtenäisyyttä ei ole luotu pakottamalla yksimielisyyteen tai painamalla alas ”väärät” mielipiteet. Olemme uskoneet eri tavoin ja osanneet olla myös eri mieltä asioista. Meillä on ollut kykyä kriittiseen keskusteluun ja erilaisista poliittisista näkökulmista on rakentunut yhteiskunta, jossa kunnioitamme toisiamme ja olemme sitoutuneet pitämään huolta toisistamme ja maailmasta.
Juuri toisinpäin. Suomi on aina ollut yhden totuuden maa, jossa muita mielipiteitä ei ole siedetty. Yhtenäisyys on luotu sille pohjalle.
Kristillisesti tietysti näin ei pitäisi olla, ja on aina ollut pieni osajoukko, joille noin ei ole ollut.
Ehkä molemmat näkökulmat ovat osaltaan oikeassa. Ajattelen tässä esim. sitä, miten Suomessa sisällissodan jälkeen ei jääty kiinni vastakkainasetteluihin, vaan viimeistään talvisotaan mennessä oltiin yksi yhtenäinen kansa.
Itse olen siinä käsityksessä, että sisällissodan jälkeen jäätiin pitkäksi aikaa kiinni vastakkainasetteluihin. Jos sisällissodassa oli ollut itse kidutuksen kohteena tai loukkaantunut tai jos läheisiä ystäviä tai sukulaisia oli tapettu, ei kipeä menneisyys ollut niin vain kadotettavissa. Jotkut asiat ja muistot eivät katoa ennen kuin asianosaiset ovat itse kuolleet. Sisällissodan tapahtumia omakohtaisesti muistaneita eli aika paljon noin 1980-luvulle asti (kun huomioidaan ihmisten keskimääräinen elinikä sekä ikä sisällissota-aikaan). Suomi ei ollut yhtenäinen kansa talvisotaan mennessä. Ammattimaisella sotapropagandalla yhdistettiin kyllä kansaa niin sotaa ennen kuin sen aikanakin. Armeijalla oli tehokas propagandaverkosto, johon värvättiin aikansa parhaita mediaosaajia, kuten Mika Waltari. Propagandan tehtävänä oli luoda kansalle uskoa siihen, että suomalaiset muodostavat yhtenäisen kansan, joka koostuu sankareista - ja vastaavasti antaa kielteinen kuva todennäköisistä vihollisista, jotta kansalle saadaan tarvittaessa taistelutahto taistella vihollisia vastaan ilman näkyviä protesteja. Propagandaa tehtiin niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa hyvin ammattitaitoisesti.
Tosiasiassa suomalaiset eivät olleet yhtenäinen joukko Talvisodan alkaessa. Mediatila ja tiedotus oli otettu jo hyvissä ajoin ennen Talvisotaa ammattilaisten ohjaaviin käsiin, ja vielä tehokkaammin se otettiin haltuun sodan alettua. Toisenlaisten näkökulmien levittämismahdollisuus joukkotiedostusvälineiden kautta vaiennettiin tehokkaasti. Myös jälkikäteiset kertomukset Talvisodasta olivat pitkään poliittisesti ohjattuja, mikä heijastuu puheisiin siitä yhä. Talvisodan aikanakin tapahtui varmaan kansan yhdistymistä jonkin verran, mutta köyhemmän kansan taistellessa joka päiväisestä leivästä (tai pettuleivästä), ja varakkaamman väestön saadessa parempaa ruokaa ja paremmin lääkkeitä, ja köyhien ollessa myös Talvisodan rintamalla huonommin varusteltuja vaatetusta myöten, kansan yhtenäisyyttä ja tasavertaisuutta ei aina välttämättä arjessa huomannut. Jatkosodassa sotilaille riitti paremmin jo vaatetusta ja muita varusteita armeijankin puolesta. Kansan yhdistämistä tehtiin etenkin sodan jälkeen kertomuksilla sota-ajasta. Oma mielenkiintoinen yksityiskohtansa on se, kuinka vuonna 1954 julkaistu Tuntematon sotilas -teos sai aikanaan niin suuren näkyvyyden osin siksi, että sen katsottiin kuvanneen sota-aikaa poikkeuksellisen realistisesti. Kansaa kun oli totutettu siihen, että tiedotusvälineiden kautta sotakuvauksina oli tarjolla lähinnä sodan käyneiden omiin kokemuksiin nähden epärealistista propagandaa vielä pitkään sotien jälkeenkin.
Ainakin itse havaitsen aivan selvästi, että vastakkainasettelu on edelleen ja aika vahvasti ilmapiirissä. Luulin että se olisi jokseenkin kokonaan häipynyt viime vuosisadan lopun vuosikymmeninä, mutta nyt se on vahvistunut ja ilmenee suoranaisena vihana - hieman muuntautuneena ja eri kontekstissa. Kristityillä voisi olla parantajan rooli tässä kuviossa rakastamalla ehjäksi, lieneekö siihen mitään muutakaan keinoa… Toki maassamme vallitseva erittäin vahva antikristillinen henki saattaa ajaa kristinuskoa yhä vain heikommaksi toimijaksi yhteiskunnassa.
Omaan korvaani pitkälti asiallista pohdiskelua, mutta mielestäni pitäisi olla esillä, että papit eivät ole tieteentekijöitä, eli heillä ei ole oikeaa kyvykkyyttä väittää mikä teoria luonnontieteessä oikein, tai ei ole. Korkeintaan voi sanoa, luin kirjan x ja ajattelen niin kuin siinä esitetään.
Jolkkonen vertaa ilmastotutkijoita Vanhan testamentin profeettoihin. Kummatkin joutuvat kertomaan kansalle totuuksia, jotka tuntuvat epämiellyttäviltä ja jotka siksi mieluummin torjuttaisiin
Tästä en tykännyt. Ihan jo lähtien siitä, että on ilmiselvää että ilmastotutkijat puhuvat rahasta, joka pitää siirtää sinne ja tänne tai tuho tulee. En ihan lähtisi Jumalan sanomaa vertaamaan tuollaiseen.
Vai väitetäänkö, että ilmatieteen laitoksella rukoillaan päivät ja yöt, jotta saataisiin julistettua totuutta kansalle
Kristinuskoonhan tämä ei liity, mutta mielenkiintoinen juttu erilaisesta elämäntavasta. En tiennytkään, että teosofia on Suomessa noinkin vahvasti vanhojen ihmisten juttu.
Tämän päivän painettu Kotimaa-lehti kertoi myös asiasta ja sen, että toiminta alkoi häiritä yliopiston toimintaa ja se jouduttiin lopettamaan. Artikkeli maksumuurin takana, alkuosan voi lukea linkistä. Kuvakaappaus löytyy ja sen saa halutessaan minulta.
Piispainkokous järjestää 3.–4.4. seminaarin kirkollisten toimitusten teologiasta. Seminaari on lähtölaukaus kirkollisten toimitusten kirjan uudistamiselle ja se on avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille. Seminaari järjestetään Kirkon koulutuskeskuksessa Järvenpäässä, mutta sitä on myös mahdollista seurata etänä. Lisätietoa löytyy oheisen linkin takaa.
Odotan tätä mielenkiinnolla. Tähän asti kirkollisten toimitusten kirja on toiminut kirkollisen opetuksen eksplikoijana esim. avioliittokysymyksessä. Toki myös virsikirja ja Tunnustuskirjat samoin. Ja ehkäpä jopa Raamattu joskus.
Saa nähdä miten tulevaa toimitusten kirjaa muotoillaan toimituksia koskevien teologisten selvitysten perusteella.
Hetkipalvelus (liturgia horarum) on oleellinen osa katolista liturgiaa ja hengellistä elämää. Helsingin hiippakunnan äänenkannattaja Fides tietää kertoa, että nyt se on saatu julkaistua kokonaisuudessaan suomeksi. Kyse ei ole kirjasta, vaan kirjastosta, sillä hetkipalvelus käsittää präntättynä 15 kirjaa ja kaksi vihkosta - yhteensä n. 5000 (5 t) sivua…
Ruotsissa vastaava opus eli Timmarnas liturgi julkaistiin hieman aikaisemmin - 2021. Se on mahdutettu neljään kirjaan.
Jopas. Vaikka olenkin vanhoillinen, minusta toisen joukon logon yliraksittaminen on huonoa viestintää. En tiedä lähtisinkö moista kieltämään, onhan noita saatanallisia ristejä esim. myös bändipaidoissa.
Jutun mukaan koulu on kovan paineen alla. Miksi? Vaikean isän takia? Mediakohun? Molempien kai.
Sääliksi käy tosiaan alakoululaista. Uutinen on poikkeuksellinen kertoessaan oppilaan vanhemman vakaumuksesta tietolähteenään koulun eräälle viranomaiselle lähettämä kirje. Asian julkisessa käsittelyssä on voitu rikkoa Suomen lakia ja ehkä kansainvälisiä sopimuksiakin, joihin Suomi on valtiona sitoutunut, mikäli lehdistön nyt julkaisemat tiedot on saatu viranomaisilta. Lehdistö on nyt saanut jostakin käsiinsä ja sisällöiltään julkaistavaksi kahden viranomaisen välisen viestin, jossa kerrotaan tietoja mm. vanhemman vakaumuksesta. Sellaiset asiakirjat ovat kyllä pääosiltaan julkisia, mutta tietyiltä osin tietojen luovuttaminen on laissa ehdottomasti kielletty. Viranomaiset eivät voimassa olevan lain mukaan saa luovuttaa tiedotusvälineille eivätkä muillekaan sivullisille sellaista tekstiä, josta jonkun yksilön vakaumus on käytännössä tosiasiassa tunnistettavissa. Viranomainen ei saa lain mukaan myöskään jakaa tietoa siitä, että joku tunnistettavissa oleva kansalainen katsoo olevansa Kristuksen verellä lunastettu mies (vakaumuksen sisällön kuvaus) - kuten ei tietoakaan siitä, että joku katsoo olevansa ateisti. Vakaumuksen paljastavat tiedot viranomaisen pitäisi voimassa olevan lain mukaan salata luovutettavista asiakirjoista. Tapauksessa on käytännössä paljastettu yksittäisen vanhemman sekä yksittäisen alakoululaisen lapsen vakaumus joukkotiedotusvälineiden kautta yli miljoonalle lukijalle - kysymättä ainakaan lapselta, haluaako hän vakaumustaan koko kansan tietoon vai ei.
En itsekään pidä tuota kassijuttua asiallisena, mutta jos tuo oikeusoppinut ystäväsi on todella noin sanonut ja jos hänen näkemyksensä edustaa millään tapaa valtavirtaa niin pitkällepä tämä antikristillinen luomisjärjestyksen sekoittaminen ja totuuden vääristäminen on mennyt. On nimittäin todella paksu rinnastus.
On kyllä ikävä keissi tämä. Lauseen “sukupuolia on vain kaksi” ei pitäisi mielipiteenä olla ollenkaan noin raflaava kuin millaiseksi se tässä on tulkittu, mutta sateenkaarilipun rastittaminen on tosiaan vähän ilkeilevää. Erikoista on myös se, että kaikista maailman aiheista joita käsityötunnin kassikuvitukseen voisi laittaa, pitää ehdottomasti saada kantaaottava slogan ylipäätään. (Paitsi jos tehtävänantona oli tehdä omaa maailmankatsomusta ja mielipiteitä edustava kassi. Tuskin oli.) Jos olisin tuon lapsen vanhempi, keskustelisin hänen kanssaan siitä, että sinänsä oikean ja toden asian sanominen ei välttämättä ole aina oikein ja hyvää, jos tilanteen konteksti ja asian esittämisen tyyli muuttavat sisällön ei-rakentavaksi.
Se on oikein toimiva vertaus. Hän antoi myös muita vastaavia:
" Äänioikeus pois naisilta!"
" Rotujen välillä on älykkyyseroja!"
" Uskonnot on kiellettävä!"
On hämmästyttävää tietämättömyys siitä, että julkisin varoin toimiva koulu ei lain mukaan voi toimia syrjinnän mahdollistajana. Vielä enemmän hämmästyttää se, että kaikille ihmisille, tässä tapauksessa lapsille, ei tahdota turvata turvallista ympäristöä.
Huomasin juuri Kansalliskirjaston luettelosta, että olisi tulossa uusi painos msgr Carlingin Rukouskirjasta, Gregoriusyhdistyksen kustantamana. Ilmestyminen oli vuodelle 2022. Onko tällainen kulttuuriteko ja hengellinen teko todella tulossa ja jos on niin mistä saisin tilattua? Tämä on minulle ollut niin rakas ja merkittävä teos.
Kyseessä on alakouluikäinen lapsi joten vahvasti vaikuttaa siltä, etteivät nämä ole lapsen omia ideoita. Kotoa on tuotu jo aikaisemminkin tussitöitä joissa luki " homous on synti", ja " abortit on kiellettävä".
