Mitä arvelette, onko tällä muutoksella laajempiakin seurauksia ortodoksien keskuudessa. Suomessahan ortodoksit viettävät jo nykyäänkin joulua samaan aikaan läntisen kristikunnan kanssa.
Tähän on Facebookissa kommentoinut yksi henkilö aika osuvasti:
Nyt on sitten Hesarin märkä uni toteutunut. Hartiavoiminhan se on tehnyt työtä kirkon sanoman ja kristillisen arvopohjan tuhoamiseksi. Hyvää tulitukea HS on saanut Kirkko ja kaupunki -lehdeltä.
Tuota noin. Juttua lukematta otsikko vaikuttaa perin hämmentävältä. Kun eiväthän kirkkoon kuulumattomat mitään ryhmää muodosta, ei siis kuulumattomuutensa perusteella. Muutenhan esimerkiksi kosmiseen jäniskerhoon kuulumattomat muodostaisivat vielä suuremman ryhmän.
Jatkopohdintana kysyn kuinka moni stadilainen kuuluu uushenkiseen kirkkoon, ryhmään, lafkaan?
Ja vaikka ihan uskonnoista puhuttaisiin, eikä kosmisista jäniksistä, niin islamiin kuulumattomat, buddhalaisuuteen kuulumattomat, juutalaisuuteen kuulumattomat jne ovat kaikki suurempia “ryhmiä” kuin kirkkoon kuulumattomat.
Minä kummastelin samaa. Tässä lainaus artikkelista:
“Muihin uskontokuntiin kuuluvien osuus sen sijaan on kasvanut melko hitaasti. Muihin uskontokuntiin kuuluu 4,5 prosenttia helsinkiläisistä, ja osuus on noussut vuosikymmenessä vain puolella prosenttiyksiköllä.”
Samalla perusteltiin mihinkään kirkkoon kuulumattomuutta maahanmuutolla. Luulisin siis, että osa tätä ongelmaa on se etteivät kirkkoihin tai uskontoihin kuuluvat maahanmuuttajat rekisteröidy seurakuntiin tai yhteisöihinsä jäseniksi. Ainakin Suomeen muuttavien ortodoksien piirissä se on ongelma ja heille yritetään aktiivisesti asiasta tiedottaa. Esimerkiksi Venäjällä tai Ukrainassa Suomen mallin mukaista jäsenrekisteriä ei kirkoilla ole.
(Kosminen jäniskerho kuulostaa jännittävältä, voikohan siihen tutustua?)
Suomen islamilaisten seurakuntien virallinen jäsenmäärä ei taida yhteensäkään yltää kymmeneen tuhanteen, joten melko paljon lienee niitä isiäkin, jotka eivät kuulu mihinkään. Tokihan muslimimaista tänne tulleissa on paljon niitäkin, jotka eivät ole muslimeja tai harjoita islamia, ja jotkut voivat jopa aktiivisesti vastustaa.
Erittäin huolestuttava hyökkäys uskonnonvapautta vastaan. En ota tässä kantaa poliitisesti, mutta tuollaiset puheet kansanedustajalta ovat suorastaan pelottavia.
Niin on. Monesta muustakin kirkkokunnasta tai hengelllisestä liikkeestä voisi uutisoida samoin. Sley on toistasataa vuotta vanha yhdistys, eikä siinä koskaan päääasiana ole ollut minkään asioden vastustus.
Ateistien mielestäei tietysti saisi käydä missään uskonnollisissa tlaisuuksissa. Kauhea poru oli aikoinaan ulkoministeri Timo Soinin osallistumisesta hartaustilaisuuteen ulkomaan matkansa vapaahetkenä.
Itse oon sitä mieltä, että Sleyn olisi pitänyt peruuttaa Aaltolan osallistuminen siinä vaiheessa, kun virallinen presidenttiehdokkuus julkistettiin. Ylipäätään suhtaudun kriittisesti sellaiseen toimintaan, jossa haalitaan hengellisten tapahtumien vetonauloiksi erilaisia julkkiksia, vaikka heidän ajattelunsa ei täysin vastaisikaan kyseisen liikkeen opetuksia.
Jälkimmäisestä osin samansuuntaisesti ajattelen, mutta en ymmärrä miksi Sleyn olisi pitänyt tuota perua, kun asia on aikaa sitten sovittu. Näin mainoksen tapahtumasta varmaan jo joskus keväällä/alkukesästä.
Ymmärrän sen, että peruuttaminen olisi voinut olla käytännössä vaikeaa, kun tapahtumaa on markkinoitu tietyn henkilön nimellä ja kuvalla jo pitkään. Ajattelin tässä kuitenkin sitä, että seurakuntaelämä pidettäisiin erillään politiikasta.
Ei kai se käytännössä kauhean vaikeaa ole noin pienissä tapahtumissa muuttaa puhujia. Paikallisissa 140. kertaa järjestettävillä vuosittaisilla Evankeliumijuhlilla kuulijoita lienee tilaisuutta kohti suhteellisen vähän, kuten kymmeniä tai yli sata, mutta ei tuhansia. Eniten kävijöitä tuskin ainakaan yleensä on perjantaina, jolloin tapahtuma alkaa. Paikalliset piirien järjestämät evankeliumijuhlat ovat paljon pienempiä tilaisuuksia kuin valtakunnalliset evankeliumijuhlat. Tosin tuossa ei kai ole kyse ainakaan tapahtumamainonnan perusteella varsinaisesta puhujasta, ja varsinaisesta puheesta, vaan siitä, että “Onko rauha mahdollinen?”-teemainen kolmipäiväinen tapahtuma alkaisi Aaltolan haastattelulla. Haastattelutapauksessa tapahtuman järjestäjällä on paljon mahdollisuuksia ohjata puheenvuorojen teemoja, mukaan lukien linjata myös siitä, mistä ei puhuta. Veikkaan, että jos Aaltolan haastattelu tuolla toteutuu, etukäteen Sleyn suunnasta ohjeistetaan, ettei suoranainen vaalimainonta ole toivottavaa tapahtumassa.