Tuosta ortodoksipapin elinkautistuomiosta julkaistu tänään lisää uutisia ja yksityiskohtia. Tapaus on äärimmäisen järkyttävä. Äärimmäisen, korostan.
Koskettaa tunnetasolla myös Keski-Suomea missä murhaaja toiminut aikoinaan pappina.
Tuosta ortodoksipapin elinkautistuomiosta julkaistu tänään lisää uutisia ja yksityiskohtia. Tapaus on äärimmäisen järkyttävä. Äärimmäisen, korostan.
Koskettaa tunnetasolla myös Keski-Suomea missä murhaaja toiminut aikoinaan pappina.
Toivottavasti järkyttyneitä on muitakin. Syitä tai motiiveja ei tietenkään tarvitse puida ja analysoida, mutta itsellä ainakin tuli pysyvä kolaus kun pappi syyllistyy tällaisen. Kolaus pappien muiden elämää kunnioitavaan toimintaan.
Luotan siihen, että pidät foorumin ajan tasalla jos ja kun kyseisestä aiheesta vielä jotain uutta uutisointia löytyy.
Noin on tosiaan tapahtunut. Varhaiskasvatuksen osalta taustalla on erityisesti suomenkielisen väestön syntyvyyden lasku ja esikoulun sekä päiväkotihoidon yleistyminen. Suomen lapsista yhä useampi on maahanmuuttajataustainen, ja maahanmuuttajista harva on evankelisluterilaisen kirkon jäsen. Esikoulun pakollisuus on aiempaan verrattuna poistanut vanhimman kouluikää edeltävän kerhoikäluokan kokonaan seurakuntien varhaiskasvatuksesta, eikä esikouluikäisille ole seurakunnissa enää usein mitään toimintaa. Seurakunnan tiloissa tapahtuvaan päiväaikaiseen varhaiskasvatukseen osallistuvat ovat yleensä joko kotikasvatuksessa tai perhepäivähoidossa olevia lapsia.
Jotta päiväkodissa tai eskarissa käyviä lapsia saisi seurakuntien kerhoihin, pitäisi kerhoja järjestää päiväkerhon lisäksi myös iltapäivinä tai viikonloppuisin, jos haluttaisiin tavoittaa paremmin myös sellaisia lapsia, jotka eivät päiväaikaan kerhoon pääse. Seurakunnat eivät ole vielä juurikaan alkaneet joustaa siihen suuntaan. Taustalla on ilmeisesti muun muassa seurakuntien jo vuosikymmeniä sitten vanhentuneet työehtosopimusten pohjatekstit, jotka tuntevat lastenohjaajille säännöllisenä työaikana vain päivätyön. Kun allekouluikäisistä lapsista nykyään pääosa viettää päiväaikaan aikaansa esikoulussa tai päiväkodissa kodin tai perhepäivähoidon sijaan, Suomessa on paljon hienoja entisiä seurakuntien kerhotiloja vajailla käyttöasteilla, joista puuttuu lapset niinä ajankohtina kun seurakunta kerhoja olisi valmis järjestämään - jos seurakunta enää ylipäätään edes järjestää alle kouluikäisille kerhoja. Seurakunnat eivät yleensä järjestä alle kouluikäisille kerhoja iltaisin, viikonloppuisin tai yleisinä loma-aikoina, vaan yleensä lähinnä vain koulujen lukuvuosien aikaan sellaisena kellonaikana, jolloin lapsista pääosa on päivähoidossa.
Itse asiassa tiedän kyllä sellaistakin tapahtuneen, että lastenohjaajan nimikkeellä työskentelevä henkilö vetää illalla järjestettävää toimintaa. Mutta yksi iso kysymys iltakerhojen kohdalla on, olisiko niille kysyntää? Ne eivät vastaisi samaan tarpeeseen kuin päiväkerhot, eli toimisi lastenhoitopalveluna, vaan sellaiseen mentäisiin harrastustyyppisesti jonkin mielenkiintoisen aiheen perässä. Alle kouluikäisten harrastaminen päiväkotipäivän jälkeen on tyypillisesti aika pienimuotoista ja monet kyseenalaistavat, onko sellainen ylipäätään lapsille hyväksi tai tarpeen.
Kysyntää ei ainakaan pääse ilmaantumaan niin kauan kuin ei ole tarjontaa. Ilta-, viikonloppu-, tai loma-ajan kerho voisi vastata ainakin johonkin sellaiseen epäsuoraan tarpeeseen vanhemman kannalta, että jos tämä on työssä käyvä, hän voisi itse kerhon aikana osallistua vaikka johonkin samanaikaiseen seurakunnan tilaisuuteen, käydä kaupassa tai vaikka kuntosalilla. Moni vanhempi kyllä kaipaa jotain hetkeä itselleenkin. Suorempi tarve toki on se, että vanhempi voi haluta lapsen kerhoon saadakseen lapsen kristillisen kasvatuksen piiriin. Nykyään seurakunnan kerhoon lapsen laittaminen on usein myös tietoinen ratkaisu haluta saattaa lapsi nimenomaan kristillisen kasvatuksen piiriin - kun erilaisia edullisia tai joissain tilanteissa jopa maksuttomiakin lastenhoitopalveluita on aiempaa laajemmin myös saatavilla, joista kristillisen kasvatuksen elementti kuitenkin puuttuu.
Näin kävi, tarkkaan ottaen luopui paikan tavoittelusta tai jättäytyi pois valintaprosessista. Antturi sai kokemusta eri maakunnassa työskentelystä Ypäjä-vaiheessa.
Kotimaa uutisoi kirkolliskokouksen maallikkoedustajile tehdystä tutkimuksesta, jossa puolet mahdollistaisi vihkimisen myös samaa sukupuolta oleville pareille. Onko joku lukenut tätä paperilehdestä kun ikävästi maksumuuri. Eli kysyttiinkö muutakin?
Noin puolet maallikkoedustajista mahdollistaisi vihkimisen myös samaa sukupuolta oleville pareille
Pari uskontoaiheista tarinaa mediasta:
HS:n toimittaja kävi perusseurakunnan perusmessussa. Kertoo kokemuksiaan ja myös muiden kävijöiden kommentteja. Asiallisesti tehty juttu. Omana poimintana haastatelluista seurakuntalaisista löytynyt aito tapakristitty: sunnuntaiaamu lähtee hyvin käyntiin kirkonmenoilla, arvostaa luterilaista kulttuuria ja kultaisen säännön etiikkaa, ja uskoo “johonkin vahvempaan voimaan”. Luulin, että tällainen kirkossakävijä on helluntailaisten olkiukko, eikä kukaan oikeasti jaksa vaivautua yhtään säännöllisemmin paikalle ilman jonkinlaista henkilökohtaista uskoa.
Yle taas teki (ärsyttävän kännykkävideopläjäysmuotoisen) jutun äitiammalaisesta kommuunista ja sen asukkaasta, joka on “erittäin kristillisestä perheestä”. Uskonnonvapaus on jees ja yhteisö vaikuttaa ihan harmittomalta porukalta, mutta yksilön kannalta kyllä surullinen tilanne, että uskovasta perheestä on hypätty tuollaiseen.
Luin molemmat jutut jo aamulla. Ensimmäisen kirkon jumalanpalveluksissa käydään toisinaan, tosin osa papeista aika pihalla. Esim tuossa artikkelissa hän sanoo lopuksi, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Tosin minulla ei ole henkilökohtaisesti pahaa sanottavaa hänestä, ei esimerkiksi ole ärsyttävä, vaan asiallinen.
Jälkimmäinen Ylen juttu oli järkyttävä ja sen näki jo henkilön silmistä, että hän oli hurahtanut intialaisen gurun opetuksiin. Tiedän tapauksia enemmänkin. Ja väitti että ihan samaa kristillisyyttä kuin kotona ennenkin.
Jari Jolkkosen kolumni:
Yliopisto perui jumalanpalveluksen ja se herättää kysymyksiä
“Itä-Suomen yliopisto eli UEF on ilmoittanut luopuvansa promootiojumalanpalveluksesta ”ajan hengen mukaisesti”.”
Rrrraivostuttavaa sokeutta!
Veikkaan että ei-kristittyjä loukkaa enemmän uskonnoton kuin kristillinen promootio. Aivan älytöntä siivota uskonto joka paikasta, kun sitä tuskin toivoo muut kuin maallistuneet kristityt.
Minulla tuli heti ensimmäiseksi mieleen, että Mikkelin hiippakunnassa on vaihtunut piispa ja laitoin jo mielessäni tämänkin hänen syykseen. No, hänellähän ei välttämättä ole mitään tekemistä asian kanssa. Eikö Itä-Suomen yliopistossa opiskella teologiaakin ja olen ymmärtänyt, että ei olisi niin liberaali meininki kuin Helsingin yliopistossa. Myönnän, että minulla on näistä asioista aika hatara käsitys, joten voisiko joku paremmin asiasta tietävä kommentoida.
Todella asiallinen kirjoitus Jari Jolkkoselta.
Eri instanssi eli eiköhän tämä ole yliopiston puolelta tullut.
Oppilaalle korvattiin 2500€ kärsimyksistä.
On erittäin valitettavaa, että kunnat ovat alkaneet suostua Yhdenvertaisvaltuutetun toimiston niille esittämiin uhkavaatimuksiin, ja “sovittelemaan” erilaisia tapauksia asianosaisten kanssa sen sijaan, että asiat annettaisiin käsiteltäviksi oikeuteen, ja haettaisiin linjauksia laillisuuden rajoihin virallisista tuomioistuimista. Ongelma asia on sen takia, että yhdenvertaisuusvaltuutettu on kapean erikoisalan viranomainen, jolla on valtuutus antaa kannanottoja asioihin pelkästään yhdenvertaisuuslainsäädännön näkökulmasta, jolloin ei tarkastella tarkemmin samassa yhteydessä esimerkiksi uskonnonvapauteen liittyviä, perustuslaissa (2 luvun 11 §:ssä) myöskin säädettyä oikeuksia, ja sen tyyppisiä asioita. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistolla ei ole toimivaltaa eikä osaamista huomioida perustuslain kokonaisuutta eikä muuta voimassa olevaa lainsäädäntöä. Ei ole mitenkään automaattista, että tuomioistuin, jonka pitäisi huomioida myös muu voimassa olevan lainsäädäntö, katsoisi asioita aina samoin.
Lisäksi käytäntöön liittyy sellainen yksityiskohta, että “sovintosopimuksessa” Yhdenvertaisvaltuutetun toimisto käytännössä edellyttää sitä, että kunnan edustajat eivät saa julkisuudessa kritisoida sovintosopimuksen sisältöä, eivätkä puolustaa julkisesti toimintaansa - vaikka perusteita olisikin.
Pari huomioita.
Uutisoinnin mukaan ongelma oli nyt se, että seurakunnan aamunavauksessa on ollut “uskonnollisia elementtejä” ja että nämä ovat olleet tunnustuksellisia. Ratkaisu on sitten se, että seurakunnan aamunavaukset ovat jatkossa “yleishumanistisia”. Ongelmaksi olisi kuitenkin parempi tarkentaa poisjäännin mahdollisuuden puute seurakunnan aamunavauksesta. Kuinka seurakunta edes voisi järjestää tunnustuksetonta aamunavausta? Täyttä tunnustuksettomuutta on mahdoton taata. Vaikka pappi ottaisi liperit pois koulun eteisessä, hän olisi silti pappi, seurakunnan työntekijä ja edustaja.
Toinen huomio on se, että onpas aamunavaukset kovin kalliita, olkoonkin, että negatiivisessa mielessä, mutta kuitenkin! Nyt siis sen kärsimyksen määrä, mitä tämä lukiolainen joutui kärsimään aamunavauspakostaan on tuo 2 500€! Montakohan kärsittyä aamunavausta, virttä, rukousta yms. tähän kärsimykseen mahtui? Olisi mielenkiintoista nähdä, jos on jo jonkinlainen… hinnasto alkanut muodostua tästä. Esimerkiksi: virsi 200€, rukous 300€ veroinen kärsimys. Tätä voisi sitten verrata vaikkapa pahoinpitelystä tmv. maksettavaan korvaukseen.
Nuo tuhannet eurot perustuvat yleensä Yhdenvertaisvaltuutetun toimiston esitykseen, jossa ehdotettavat “sovinnon” taloudelliset vaatimukset kai yleensä ovat nimenomaan tuhansia euroja, mikäli euroja esitetään. Asia, jota Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto ei tapaa kunnille mainita uhkavaatimusasiakirjoissaan, on se, että jos yhdelle korvataan, niin tuollaisissa asioissa samaan korvaukseen pitäisi lähtökohtaisesti lain mukaan olla yhdenvertaisesti oikeutettu joka ainoa oppilas - jos vain vaatii, mikäli kaupunki toimii tasapuolisesti eri kuntalaisia kohtaan.
Olisi mielenkiintoinen ennakkotapaus, jos Kauhajoella moni muukin oppilas esittäisi nyt pyynnön Yhdenvertaisuusvaltuutetulle hoitaa heidän puolestaan 2500 euron korvausvaatimusasiat myös. Todennäköisesti kaupunki kieltäytyisi enemmistä korvausvaatimuksista, ja sanoisi, että viekää asia oikeuteen, jos olette eri mieltä. Veikkaan lisäksi, että Yhdenvertaisuusvaltuutettu ei ehkä edes voisi aktiivisesti edistää muiden osalta enää asian viemistä tuomioistuimen käsiteltäväksi, koska sovintosopimuksessa lienee tuossakin tapauksessa sovittu, että kaupunki tekee julkisen anteeksipyynnön, jossa kertoo yhtyvänsä kaikessa Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston linjauksiin, ja Yhdenvertaisuusvaltuutettu vastaavasti sitoutuu pidättäytymään muista toimista. Jos Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto puolestaan kieltäytyisi muiden asian edistämisestä vastaavasti kuin on toimittu jonkun toisen kohdalla, sen jälkeen muut koulun oppilaat voisivat viedä Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston epäyhdenvertaisuuden laillisuuden eteenpäin käsiteltäväksi, mikäli se ei yhdenvertaisesti edistäisi heidän korvausvaatimuksiaan vastaavasti… siitä tulisi oikeudellisesti hyvin mielenkiintoinen sotku.
Mutta lähtökohtaisesti tilanne on se, että jos kaupunki maksaa yhdelle oppilaalle korvauksia asiasta, johon muutkin oppilaat ovat osallistuneet, korvaus tulisi maksaa kaikille - ellei ole erityistä näyttöä siitä, että vain yksi oppilas on ollut jotenkin muita enemmän korvaukseen oikeutettu - ja että se yksi oppilas on nimenomaan se oppilas, jolle korvaus on maksettu.
Itse oletan, että oikeudessa korvauksia ei olisi tullut maksettavaksi lainkaan, ja että kaupunki ylireagoi Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston edustajan uhkailun edessä nykyisen lain vaatimuksiin nähden. Ongelmana on se, että kun asiaa uutisoidaan medioissa, moni luulee nyt Yhdenvertaisuusvaltuutun toimiston linjan olevan sen, minkä mukaan kuntien olisi ikään kuin pakko toimia. Josta kuitenkaan ei ole kyse.
No, näyttöhän on tietenkin se, onko kristitty vai ei. Eli kirkkoon kuuluville kristillinen aamunavaus ei aiheuta korvauksia. Pitää sitten vain ilmoittaa, kun seurakunnan aamunavaus tulee ja infota, mitä ja missä tapahtuu heille, joille ko. aamunavaus ei kuulu.
Seurakunta voisi tuossa tapauksessa kommentoida laskun suuruutta. Korvaushinta voisi vaihdella esimerkiksi aamunavauksen pituuden tai laadun mukaan. 1 min - 100€, Raamatunluku 50€ korvaus (paitsi Paavali 100€).
Mikäli vitsit laitetaan hetkeksi sikseen, voi todeta noiden summien olevan juuri sellaisia, että koulut varmaan varmuuden vuoksi jättävät tunnustukselliset aamunavaukset järjestämättä mahdollisten sanktioiden pelossa. Seurakuntien täytyy sitten tehdä hankala päätös pidetäänkö aamunavauksia ollenkaan vai pidetäänkö ne ilman Jumalaa, yleishumanistisina - mitä se sitten tarkoittaakaan.
Ei kirkkoon kuuluvillakaan ole pakkoa osallistua koulun uskonnollisiin tilaisuuksiin, joihin siis luetaan myös uskonnolliset päivänavaukset.
Voisiko korvausta saada myös yleisluontoisista löpinöistä, joiden kuuntelu ainakin minua loukkaa sangen suuresti? En tosin ole enää koulussa.