Uskonnon ja politiikan sotkeutuminen

No siinä vaiheessa kun väitän, että Yhdysvaltojen presidentti on ollut kahdeksan vuotta laittomasti vallassa, ja täysin avoimesti puhunut tästä, ja sitten vielä uhkailen lähteiden kysyjää bannilla, palataan asiaan. Useimmiten lähteeksi kyllä olen mielestäni laittanut esim lehtijutun, jos jotain olen väittänyt. Kuten esim tässä keskustelussa. Väitteesi mukaista lähdettä en missään vakavassa keskustelussa ole mielestäni kovin usein käyttänyt.

Mutta tämä keskustelu on ihan turha osaltani. Osoittaa jo taas tuon Alinskyn mukaan ottaminen. Vasemmistolaisten tai radikaalien ajatusten kannattaminen ei tee ihmisestä ei-kristittyä. Usein jopa täysin päin vastoin. Mutta oli miten oli, kyse on puhtaasti politiikasta, ei uskonnosta, eikä tässä keskustelussa ole mitään hyödyllistä, edelleenkään.

1 tykkäys

Se teko, joka Uudessa Seelannissa tehtiin muslimeja vastaan oli hirveä rikos. Ei mitään maata pilaa se, jos muslimeja asuu maassa. Mutta jos muslimien muutto jatkuu tasaiseen tahtiin, niin ongelmaksihan se lopulta koituu. Kehitysmaiden kulttuurit juurtuvat länsimaihin. Ja lopulta terroritekoja tehdään niin äärivalkoisten- kuin äärimuslimienkin toimesta. Ja ketkä siinä kärsivät: syyttömät.

Kyllä keskustelusta aina on hyötyä. Ja monen silmät varmasti avautuvat, kun tapahtumia vain seuraa riittävän pitkään.

Politiikka ja uskonto sekoittuvat aina. Niitä ei voi täysin erottaa toisistaan. Joidenkin maiden aborttivastaisuus kumpuaa uskonnosta samoin kuin naisten pakkohuivitus.

Ja kun uskontojen tietyt erimielisyydet kläshäävät (kas, en keksinyt tähän sopivaa suomen kielen sanaa), niin touhu menee lopulta rumaksi.

Vasemmistolaisten aatteiden kannatus ei tee ihmisestä ei-kristittyä, mutta USA:ssa ei ole yhtään mainittavan kokoista vasemistopuoluetta. Demokraatit ovat oikeistolainen arvoliberaalinen puolue.

Jotenkin tulee mieleen se, että millä perusteella jotkut pitävät poliitikkoa X (esimerkiksi sitten Obama) hyvänä ja luotettavana ja kristittynä ja USA:ssa syntyneenä jne. Ja jotkut eivät.

Jos molempia mielipiteitä esiintyy on todennäköisyys oikeaan osumiseen 50% & 50%.

Mutta jotkut lähtökohtaisesti uskovat tuohon kaikkeen positiiviseen poliitikosta X ? Miksikö? Siksikö jos henkilö X edustaa toiseutta? Sekö pyhittää?

Vaikka kenialaisen muslimi-isän poika saattaisi 50% todennäköisyydellä olla itsekin muslimi, ihan neutraalisti häneen suhtautuenkin voisi näin ajatella.

Poliitikko X:llä on myös kaksi sukulaista, jotka ovat oleskelleet laittomasti Amerikassa, vältellen karkoitusta. Sekin saattaisi (ihan neutraalisti suhtautuen) herättää pohtimaan 50% todennäköisyydellä, olisiko poliitikko X itsekin syhtynyt USA:n ulkopuolella.

Lähde:
https://www.nbcnews.com/news/us-news/obamas-kenyan-born-uncle-allowed-remain-us-flna2D11690121

Mutta jotkut tahtovat vakaasti uskoa mitä poliitikko X sanoo. Miksi?

Minulle on sinänsä samantekevää onko Obama syntynyt Amerikassa vai ei, mutta jos siitä riippuu USA:ssa presidentiksi kelpaavuus, niin asialla on varmaan siellä painoarvoa. Joka tapauksessa presidenttinä entinen.

Osa vasemmiston ajatuksista on ihan hyviä. Mutta miten mahtaisi esimerkiksi Suomen käydä, jos Li Andersson ja kumppanit saisivat vallan? Olisiko heidän politiikkansa täysin vasemmistolaista, jossa erinäiset tuet ja etuudet räjähtäisivät käteen ja vieläpä yritysten toimintaedellytykset heikkenisivät rajusti?

Kohtaisiko Suomea Venezuelan tie (tosin suhteessa Nilsiän vs Venezuelan öljyvarat) vai pysyttäisiinkö kuitenkin vielä sellaisissa rajoissa, joissa ei talous lopulta sakkaisi totaalisesti?

Tämähän pätee vain silloin, jos mielipiteet on muodostettu tismalleen yhtä vahvoin perustein.

2 tykkäystä

Joo mutta pointtini oli se, että mitä em ”eurooppalaisten havahtuminen” merkitsee käytännössä meille kristityille. Yritin provosoituneena kuvata sitä miten epämääräiseltä asian päivittely tuntuu. Ikäänkuin Eurooppa ja tai Suomi olisi oma planeetta.
Politiikka on aina keskustelua ja pohdintaa kun se on järkevää. Populistit ratsastavat ihmisten peloilla ja pettymyksillä. He osoittavat syylliset ja luovat kuvan helpoista ratkaisuista. Kun on aika ottaa vastuu, helppous loppuu. Lopulta ihmiskunnalla ei ole muuta järkevää asennetta kuin sovinnon ja rauhan rakentaminen. Ei ole muuta edes New Yorkin, Pariisin, Lontoon, Madridin, Moskovan jne jälkeen. Emmekä voi tyystin estää sitä että nousee joku Le Pen ja joku Halla-aho ja joku Breivik. Mutta silti on vain rakennettava. Pakoon pallolta ei pääse.

Muistukkeena: jos jaksaisitte olla keskustelematta politiikasta. Näinä viimeisinä aikoina se on toki vaikeaa, mutta silti :slight_smile:

3 tykkäystä

En ole koskaan ymmärtänyt mitä niin kauhean sopimatonta politiikassa on? Saahan täällä keskustella kaikista muistakin asioista maan ja taivaan väliltä.

Uskonto on jo itsessään aika repivä aihe, joka aiheuttaa erimielisyyksiä vaikka kuinka. Politiikka on toinen. Tästä on ajateltu, että ei kannata puhua politiikkaa uskontoa koskevalla foorumilla.

1 tykkäys

Pilkoin ketjun. En oikein osannut löytää sopivaa otsikkoa. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Ei suinkaan ole kyse eri planeetasta. Miksi pitäisikään?

En allekirjoita sellaista väitettä, että olisi mahdotonta ratkaista mitenkään tuollaisia monimutkaisia asioita paljon helpomminkin.

Sitten vasta vaikeita ratkaisuja onkin tiedossa, kun asiat alkavät mennä järjestäin pieleen Euroopassa. Pelkään, että jos yhteiskunnallinen eriytyminen jatkuu nykymenoa, on edessä vielä sisällissota ja se vasta onkin jotain kauheaa. Kyllä ihmiset väistämättä alkavat nähdä syyllisiä vähän joka puolella, jos esimerkiksi hyvinvointivaltiot joudutaan ajamaan alas tms.

Kristityn näkökulmasta se on hyvin vaikea tilanne. Mutta niin on ateistin tai agnostikonkin. Hyvää yhteiskuntaa ei vain yksinkertaisesti voi pitää yllä, jos väestöryhmien väliset jännitteet kasvavat liikaa.

Itse ajattelen nimenomaan kristittynä, että ainoa mahdollisuus on rakentaa rauhaa ja kärsivällisesti etsiä ratkaisuja sulkematta ketään uskonnollisista tai muista syistä ulkopuolelle. Euroopan unioni on ainakin tällä hetkellä se organisaatio, jossa tärkeimmät asiat päätetään. Suomalaisina meidän on hyvä olla siellä läsnä, missä päätökset tehdään.

Kansat ovat oikeutettuja puolustamaan rajojaan, ja säätämään omia lakejaan ym., mutta toisaalta meillä on maapallon asukkaina myös valtavasti yhteisiä etuja ja yhteisiä ongelmia. Tasapaino näiden roolien välillä on tärkeää. Jokaisella on vastuu lähiympäristöstä, mutta kun maailman kokonaisuudesssa kaikki vaikuttaa kaikkeen, sitä ei voi jättää huomiotta. Ei voi laittaa päätä pensaaseen, eikä voi kuvitella oravan lailla että “kaukana kavala maailma”. Siinäpä kivat kliseet !!

Väestöryhmien välinen jännite on keskeinen ongelma monessa maassa. Mutta on myös hyviä kokemuksia siitä, että ihmiset voivat elää rauhassa keskenään uskonnosta ja taustasta riippumatta. Populistien ja ennen kaikkea islamisaatiosta puhuvien tavoite ainakin näyttäisi olevan saada kannatusta puolueilleen ruokkimalla ihmisten ennakkoluuloisuutta ja esittämällä em. mahdollisuuden rauhanomaisesta elämästä mahdottomaksi. Toisin sanoen “puhtaita” kansallisuuksia ihannoivat esittävät syyllisiksi aina muunuskoiset, muualta tulleet ja oikeat ratkaisut ovat heidän mielestä vaihtoehto “valtaapitävien” löperyydelle, haihattelulle tai salaliitoille jne. He eivät ymmärtääkseni esitä todellista vaihtoehtoa mainitsemallesi jännitteen liikakasvulle. Päinvastoin, viha ja ennakkoluulot nimenomaan lisäävät jännitteitä, koska ne ovat omiaan kasvamaan kun niitä ruokitaan.

En ole mikään asiantuntija siinä, mitä näistä asioista maailmalla ja Euroopassa kirjoitetaan, mitä pelätään tai toivotaan. Voin erehtyä, mutta oma järkeni ja omatuntoni sanoo, että Eurooppa ei tätä tilannetta ratkaise ainakaan väkivallalla eikä väistämällä vastuutaan sekä niistä muualta tulleista joita täällä jo on, että niistä asiaan vaikuttavista ongelmista muissa maanosissa.

En minäkään toivo väkivaltaa, mutta pelkään että se on lopputuloksena Euroopassa. Hyvänä näyttönä tästä on Italian ja Itävallan poliittisen painopisteen siirtyminen maahanmuuttokriittiseen suuntaan. Jos tuo painopisteen siirtyminen auttaa vähentämään yhteiskuntiin kohdistuvaa painetta, niin tilanne saattaa pysyä rauhallisena. Mutta jos tilanne edelleen kärjistyy, veikkaan, että yhä radikaalimmat aatteet saavat sijaa. Niin on käynyt ennenkin, kun yhteiskunnallinen tilanne on ollut suurten massojen osalta huono.

Mistä nämä kokemukset löytyvät ja millaisia ne ovat? Ovatko samanlaisia kuin nykymeno esimerkiksi Helsingin lasten ulkomaalaismäärissä (https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006075990.html).

1 tykkäys

Selvennätkö vähän?
Onko vieraskielisten kasvanut osuus siis ilman muuta rauhassa elämiseen negatiivisesti vaikuttavaa?

Tuossa kirjoittamassani kohdassa ajattelin toisaalta ihan omaa kokemusta tuntemieni tai läheltä seuraamieni ihmisten sovinnossa olemisesta, mutta myös esim. ystävien kertomuksia Saksasta. Vaikka kansallisuuksia on paljon enemmän kuin täällä ja tietenkin ongelmiakin, on myös pitkältä ajalta hyvää kerrottavaa.

Hyvä, että Ei väkivallalle - mutta en tiedä, onko tuossa sinulla oikeastaan jotain vahvaa argumenttia että poliittinen painopisteen muutos aiheuttaa kärjistymistä ehkäisevästi. Sinä veikkaat noin, joku muu voi veikata, että kriittinen suhtautuminen ulkomaalaisiin (kaunis sana tuo kriittinen, ja toki asiassa on aste-eroja…) aiheuttaakin lisää kärjistymistä.

Oleellista on käsittääkseni se, miten erilaiset toimijat suhtautuvat itse ihmisiin. Ja tämä on myös se kristillisyyteen liittyvä näkökulma, jota täällä kai tulisi käsitellä. Eikä pelkkää politiikkaa.

Eli minusta ei ole ollenkaan vähäteltävä asia, että mainittu kriittisyys on populistisena ja valtaa eli ääniä tavoiteltaessa varsin värittynyttä ja emotionaalista. Osuessaan sopiviin kohteisiin se on vaarallista. On ero järkevän politiikan ja syyllisiä etsivän demagogian välillä.

Ja tuo sana ‘ulkomaalainen’ ei myöskään kerro koko totuutta. Kriittisyys kohdistuu lähinnä kehitysmaalaisiin maahanmuuttajiin, eikä aivan syyttä. Se informaatio, mitä minulla on, viittaa vahvasti siihen, että erilaisten kulttuurien kohtaaminen johtaa monasti vakaviinkin ongelmiin.

Suuret määrät vaikuttavat negatiivisesti. Tästä on esimerkkejä kaikista Euroopan maista, joissa maahanmuutto on alkanut. Niihin kaikkiin on muodostunut huonon maahanmuoton myötä alueita, joihin poliisi ei mene. Ei ainakaan ilman huolellista valmistautumista. Lähimmät tällaiset alueet löytyvät länsi-naapurista.

Sinä et edes osaa kuvitella, mitä olisi asua alueella, jossa ulkomaalaisia on 40 %, siksi sinulla on varaa toistella tuollaisia sanomalehtisloganeita. Taidatkin olla niin vanha, ettei sinua tämä kysymys henkilökohtaisesti koske. Mitäpä muista suomalaisista, kun on itse saanut nauttia luonnollisen paikallisen kulttuurin eduista: luottamuksesta, turvallisuudesta ja vakaudesta.

Ulkomaalaiskysymys on täysin poliittinen kysymys, sillä se laajuudessaan koskettaa koko yhteiskuntaa ja yhteiskunnan jatkuvuutta. Siksi se vaatii poliittista ratkaisua, eikä kysymystä voi ajatella vain sen kautta miten suhtautuu yksittäisiin ihmisiin, eli itse ihmisiin. Samalla tämä yksittäisiin ihmisiin suhtautuminen osaltaan tapahtuu sen perusteella, minkälainen poliittinen tausta kussakin tilanteessa on.

Arvelinkin, etteivät esimerkkisi olisi mitään painoarvoisia historiallisia tai yhteiskuntia koskevia esimerkkejä. Sen sijaan, en olisi uskonut, että viitsisit esittää ystävien kertomuksia Saksasta esimerkkeinä tai omia kokemuksia joltakin paikkakunnalta, jossa ulkomaalaisia on vähän. Teet sen alkeellisen virheen tässä keskustelussa, että ajattelet kaiken maahanmuuton olevan samanlaista. Kuitenkin maahanmuuttoa on laadullisesti erilaista - on nimittäin eri asia muuttaako Suomeen virolainen tai turkkilainen perhe - ja määrällisesti erilaista - on eri asia muuttaako Suomeen 1000 vai 10000 ihmistä (mikä oli nettomaahanmuutto muutama vuosi sitten, ja mikä tekee sadassa vuodessa miljoona ihmistä, jotta ymmärtäisit suuruusluokan). Selvää on jokaiselle, että yksittäiset ihmiset erilaisista taustoista ja jopa uskonnoista voivat ystävystyä. Mutta kun puhutaan kansojen ja valtioiden kohtaloista on tilanne paljon vaikeampi kuin ystävyyssuhteet tai naapureiden sopu. Sitä paitsi, ystäviäkin voivat sitoa lojaalisuuden siteet tavalla, jotka laittavat ystävät toisiaan vastaan.

Tavanomaisissakin ihmisten välisissä suhteissa pohja sovulle on siinä, että on jokin yhteinen koodi, jonka varassa eletään. Tämä voi olla vain alkuperäis- tai valtaväestön koodi, muu on valloittavaa imperialismia. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa tällaista koodia ei ole, vaan koodit kilpailevat keskenään. Samalla ryhmät alkavat kilpailla keskenään. Tämä johtaa siihen, että ensin myös yksittäisten ihmisten kohdalla, jotka ovat eri ryhmistä, alkaa syntyä enemmän hankausta ja enemmän ristiriitoja.

Voit itse pohtia sitä, miksi eri kulttuurit eri koodit ylipäänsä ovat olemassa? Ja vielä eri alueilla?

Vielä lopuksi: Jos Eurooppa olisi kristillinen, mitään maahanmuutto-kysymystä ei olisi. Muslimien maahanmuutto olisi käytännössä nollassa. Muutenkin maahanmuutto olisi noin kymmenes- tai sadasosa nykyisestä, niin kuin oli ennen maallistumista.

3 tykkäystä

Tässä on niin negatiivinen ja henkilökohtainen sävy että katson parhaaksi olla jatkamatta keskustelua aiheesta kanssasi.

2 tykkäystä