No eipä siitä ajasta ole mitään kirjoitettavaakaan, koska Suomea ei silloin ollut olemassakaan. Eikös kristinusko saapunut rajattomalle syrjäiseen harvaanasutulle seudulle noin 800- 1200- luvulla lännestä Ruotsista ja idästä Venäjältä?
Kristillisen perimätiedon mukaan Ruotsin kuningas Eerik Pyhä ja Upsalan piispa Henrik tekivät noin vuonna 1155 ristiretken syrjäiseen harvaanasutulle itäiselle seudulle ruotsalaisilla sotajoukoilla tuettuina. Kuningas Kustaa Vaasan aikana Ruotsin alueeksi nimettiin myös Östland.
Kun Kustaa Vaasa totesi valtionsa kassan tyhjäksi hän sai kuningasidean kuullessaan, miten Saksan alueella joku Martti Luther oli aloittanut protestanttisen uskonpuhdistuksen, jonka oppeihin kuului kirkon alamaisuus kuninkaalle. Silloin hän koki protestanttisen luterilaisen herätyksen määräten katolisen kirkon omaisuuden takavarikoitavaksi Ruotsin kruunulle ja voudit valvomaan verotusta Vesteråsin valtiopäivillä 1527, jolloin yhteys paaviin katkesi.
Myös Turun piispa Mikael Agricola matkusti Saksaan Wittenbergiin Martti Lutherin oppilaaksi ollen näin Suomen uskonpuhdistaja, joka raamatunsuomennoksellaan loi suomen kielen pohjan sekä kirjoitti ja käänsi ensimmäiset suomenkieliset painetut kirjat, joihin kuului myös virsikirja.
Uskonpuhdistuksessa Turun tuomiokirkosta poistettiin pyhimysalttarit, katolisten rukouksien ja virsikirjan virsien tekstit muutettiin katolisesta luterilaiseen muotoon sekä kirkkojen seiniin maalatut katolisten raamatunaiheiset kuvat peitettiin maalaamalla päälle maalikerros. Vuonna 1593 tehdyllä Upsalan kokouksen päätöksellä Ruotsin valtakunnanuskonnoksi vakiintui luterilaisuus.
Kolmikymmenvuotinen sota vuosina 1618-1648 oli uskonsota katolisten ja protestanttisten luterilaisten välillä Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin virittäessä joukkojensa edessä “Jumala ompi linnamme”- virren ennen Lützenin taistelua katolisten Pyhän saksalaisroomalaisen keisarikunnan ratsuväen kenraalin sotamarsalkka Gottfried Pappenheimin joukkojen rynnätessä taisteluasemiin. Martti Lutherin virsi ”Jumala ompi linnamme” on uskonpuhdistuksen taisteluvirsi, jossa Luther tarkoittanee virressään “vanhalla vainoojalla” perkelettä, paavia ja kardinaaleja.
Ruotsin armeijassa palvellut suomalaissyntyinen ratsuväenkenraali Torsten Stålhandske oli suomalaissyntyisten ratsumiesten hakkapeliittojen päällikkö, ja Ruotsin ratsuväki ja hakkapeliitat sen osana käyttivät täysin uutta ratsuväen rynnäkkötaktiikkaa, jonka tuloksena oli erinomainen sotamenestys. Nimi hakkapeliitta tuli suomenkielisestä sotahuudosta “Hakkaa päälle!”
Hakkapeliitat löivät Breitenfeldin taistelussa katolisten Pyhän saksalaisroomalaisen keisarikunnan kreivi Johann Tillyn komentamat joukot. Breitenfeldin taistelu oli luterilaisten ensimmäinen suuri voitto ratsuväenkenraali Torsten Stålhandsken murskatessa Tillyn katolisen armeijan, missä katolisten armeija käytännössä tuhoutui lähes kokonaan. Kuningas Kustaa II Aadolf kiitti Jumalaa voitostaan yhdessä armeijansa kanssa Breitenfeldin taistelun jälkeen.
Nykyisin ” Hakkapeliittain marssi" on kansainvälisesti yksi tunnetuimmista ruotsalaisista/suomalaisista marsseista. Erityisesti hakkapeliittojen kanssa 30-vuotisessa sodassa tekemisissä olleissa Ruotsissa ja Saksassa marssi muistetaan edelleen vielä tänäänkin. Suomessa se on pääesikunnan kunniamarssi.