Ruotsin sossut ovat alkaneet ajaa uskonnollisen sisällön kieltämistä täysin kouluista. Se voisi tarkoittaa myös uskonnollisten koulujen kieltoa. Mainittakoon vielä, että Ruotsissa on koulupakko, toisin kuin Suomessa.
Olen todella huolissani naapurimaan uskonnonvapaustilanteesta. Lapset halutaan altistaa ateisitiselle aivopesulle.
Minusta on hyvä, että kouluissa opetaan uskoja. Nimenomaan uskontoja ja tietoutta niistä. Niistä tietäminen kuuluu yleissivistykseen. Sitävastoin uskonnollisuuteen opettaminen kuuluu sitten kodille jos sellaista halutaan harjoittaa.
Vaikka pidän siis uskontojen opettamista oikealla tavalla hyvänä, niin en toisaalta ymmärrä viimeistä lausettasi. Jos koulussa ei opetata uskontoa niin sehän ei tarkoita että koulussa opetettaisiin silloin ateismia tai vielä vähemmän sitä että kyseessä olisi peräti aivopesu.
Valtion pakottaminen lapsia uskonnottomaan ympäristöön on aivan sama kuin pakottaminen uskonnolliseen ympäristöön. Lapsella on oikeus ympäristöön, jossa häneltä ei riistetä keskeistä ihmisoikeutta.
Esimerkiksi työpaikat ovat siinä mielessä yleensä uskonnottomia ympäristöjä, että yhteistä uskonnonharjoittamista ei järjestetä, eikä aiheesta ole tapana keskustella. Kukin saa silti toki tauoillaan rukoilla haluamaansa jumaluutta vapaasti. Työpaikkoja ei ole tällä perusteella yleensä tapana pitää ateistisena aivopesuna. Yhteisen uskonnonharjoittamisen poistaminen koulusta ei siis myöskään tee koulusta ateistista aivopesulaa, koska siellä ollaan vain muutama tunti arkipäivisin, ja vapaa-ajalla saa harjoittaa uskontoa vapaasti. Omatoiminen uskonnonharjoitus pitää toki sallia, ja uskontotietouden opettamatta jättäminen on yksiselitteisesti pöhköä.
Koulu ei kuitenkaan ole lapsen työpaikka, vaikka niin usein sanotaan. Koulussa kasvatetaan. Jos uskonto pakotetaan siirtämään täysin kasvatuksen ulkopuolelle, silloin annetaan ateistista kasvatusta käytännössä.
Jos koulussa opetetaan että Jumalaa ei ole, niin silloin kasvatusta voisi pitää ateistisena. Jos koulussa ei puhuta Jumalasta mitään, niin silloin kasvatus on uskonnotonta, ilman uskontoa olevaa, neutraalia.
Omasta mielestäni pienille koululaisille ei uskonnosta tarvitsisi puhua mitään. Vasta isommille maailmankatsomuksien opetuksen mukana tulisi uskonnoista kertoa, mutta silloinkin niin että lapsi itse saa hahmottaa ja pohtia uskontoja ilman, että joku nostetaan totuudeksi ja toiset valheeksi.
Minä taas kannatan oman uskonnon opetusta peruskoululaisille ja vasta lukioon neutraalia uskontotiedon opetusta. Siihen voisivat osallistua myös peruskoulussa ET-opetusta saaneet.
Kaikkien lasten pakottaminen “uskontoneutraaliin” kouluun on väärin. Ja sinun mallisi rikkoo lapsen oikeutta uskontoon. Kristityn mielestä on valtava vääryys lasta kohtaan, mikäli hänelle ei anneta uskonnollista kasvatusta.
Sinun kannattaisi katsoa, minkälainen ideologia tuollaisen koulun taustalla on.
No minä ajattelen asiaa niin, että jos vaikkapa koulussa opetettaisiin kokoomuksen tai demarien puolueohjelmaa alaluokilta lähtien niin se olisi lapsen maailmankuvan muokkaamista ja väärin. Uskonnon opettamisesta totuutena on aivan samanlaista maailmankuvan muokkaamista.
Kokoomuslainen voisi vedota, että on täysin väärin lasta kohtaan kun hän ei saa kokoomuslaista* kasvatusta heti pienestä lähtien ja hänellä tulee olla oikeus tietää kaikki mahdollinen hyvä kokoomuksen toiminnasta. (Huom. *kokoomuksen tilalle voi vaihtaa aivan minkä puolueen hyvänsä, sillä ei ole väliä). Onneksi näin ei ajatella politiikan suhteen, mutta uskonnolle on annettu tässä kummallinen poikkeus pitkän perinteen vuoksi.
Monenlaisia arvoja kuitenkin opetetaan lapsille. Kasvattaminen on maailmankuvan muokkausta. Maailmankuva kun ei synny itsekseen tyhjästä kun henkilö täyttää 18.
Ymmärrän, että sinusta on hyvä asia kieltää lapsilta uskonto. Minusta se ei ole. Se on väärin ja ihmisoikeusrikkomus. Siksi pidän Ruotsin mallia pahana ja vaarallisena. Neuvostoliitossakin oli uskonnonvapaus suljettujen ovien sisällä ja lasten uskonnollinen kasvatus kielletty.
On monia maita, joissa koti ja kirkko hoitavat lasten uskonnonopetuksen, ei koulu. Tämä malli on käytössä monissa sellaisissakin maissa, joissa asuu paljon kristittyjä. Lapsella on ehdottomasti oikeus saada opetusta omassa uskonnossaan, mutta sen toteuttaminen voidaan hoitaa monella tavalla.
Kuinka moni niistä on tehnyt tästä pakollista? Ja kieltänyt toisenlaiset ratkaisut?
Eihän kukaan kiellä antamasta sitä oman uskonnon kasvatusta kotona tai sen oman uskonnon kirkon toimesta kouluajan ulkopuolella. Tää on aina tää sanamuoto näissä asioissa. Sanotaan että nyt “kielletään”, kun ei olla kieltämässä mitään. Ihme marttyyriasenne !
Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea. (San. 22:6)
Lapsuudessa isän ja äidin tai muiden kasvattajien taholta saatu opetus Jumalasta juurtuu niin syvälle moniin ihmisiin, ettei sitä hevillä saa lähtemään ihmisen mieleen vaikuttamasta, vaikka aikuisen ihmisen ajattelu monessa suhteessa sotisi lapsuudessa ja nuoruudessa saatua opetusta vastaan. Jos uskonnoista annetaan opetusta vasta sitten, kun alttius tai vastaanottavuus kasvattajille ei ole enää niin suuri, niin on helpompi nähdä, ettei ole todellakaan itsestään selvää, että juuri oman isän tai äidin vakaumus on ehdoton totuus metafyysisestä todellisuudesta.
No ollaanhan tässä kieltämässä.
Eikä olla kieltämässä. Ihan miten paljon lystää saa kirkko ja vanhemmat opettaa uskontoa. Sitä ei vaan toteuta valtio enää.
Ollaan siis kieltämässä uskonnollisia yksityiskouluja. Ja Ruotsissa on koulupakko. Eli kaikkien lasten pitää mennä uskontokielteisiin kouluihin.
Niinpä. Eihän ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Uskontoa joka välissä pakkotuputtava koulu. Ja sitten uskontokielteinen koulu. Tärkeintä on jyrkkä vastakkainasettelu.
Uskontokasvatus ei ole mitään pakkotuputtamista.
Usassa uskontoa ei kouluissa ole ollut aikapäiviin, ja kristityt melko huoletta pitävät lapsiaan noissa kouluissa. Uskonnollista kasvatusta pidetään vanhempien ja seurakuntien tehtävänä, ei valtion. Eikä yhteiskunta ole Suomea uskontokielteisempi, päin vastoin.
Toki Usassa on myös uskonnollisia kouluja, mutta läheskään kaikki kristityt eivät näe niitä tarpeellisina itselleen. Myös kotikoulutettuja lapsia on. Mutta yksityiskoulut ovat aidosti yksityisiä, eli vanhemmat maksavat koulujen todelliset kulut.
Minusta koulun uskontoneutraalius ei ole ateismin tuputusta, päin vastoin. Minusta ateismin opettaminen koulussa olisi yhdenlaista uskonnollista kasvatusta, mitä en lapsilleni haluaisi.