Kaikki eivät ole rehellisiä oman uskonvarmuutensa suhteen. Mikä siihen sitten voi olla syynä? Joskus syynä voi olla, että ilmapiiri ei ole tarpeeksi armollinen ja ei uskalla ilmaista epäilyksiään. Joskus syynä voi olla ylpeys, että ei kehtaa myöntää omaa epävarmuuttaan ja pelkää menettävänsä uskottavuutensa. Minusta on hyvä, jos ihmiselle edes kerran elämässään tulee erilaisia uskonvarmuus koetuksia: ateismi, agnostisismi, deismi ja lisäksi että epäilyttää, että olisiko jokin muu maailmanuskonto totuus. Tällä tavoin usko voidaan koetella tulessa niinkuin kulta. Ja lisäksi armollisuus ja ymmärtäväisyys epäilijöitä kohtaan kasvaa. Voisiko jopa olla hyvä rukoilla ihmisille erilaisia uskon koetuksia, jotta he ymmärtäisivät paremmin epäilijöitä? Itse olen välillä rukoillut jonkun puolesta, että Jumala ottaisi pois kaiken kuvitellun, väärän ja näennäisen varmuuden ja jäljelle jäisi vain karu totuus todellisesta uskonvarmuudesta ja sitten ihminen alkaisi aidosti kasvaa tosiasioiden kohtaamisessa. Voi tehdä ihan hyvää, että jonkun uskoa esim. koetellaan ateismin tai agnostisismin helteessä. Mutta pitää varoa sitä, että epäuskosta ei tee hyvettä. Silti parempi rehellinen epäilijä kuin epärehellinen uskoja.
Uskontunnustukseen on valittu sana minä USKON. Ei ole esim. valittu sanaa TIEDÄN. Joskus minua harmittaa kun kysyy joltakin, että oletko varma uskostasi, niin vastaaja ei kerro mitään esimerkkiä omasta epävarmuudesta, vaan antaa ikäänkuin liian varman kuvan itsestään. Minusta oikea uskonvarmuus on yleensä sellaista, jota on epävarmuuden helteessä koeteltu. Sellainen ihminen, joka ikäänkuin on liian varma, niin voi olla hyvinkin epävarma.
Oletko varma uskostasi? Minulla on molempia: sekä uskonvarmuuskokemuksia ja toisaalta epäilyksen kokemuksiakin riittää. On kokemus siitä, että Jeesus on Jumala ja elää ja että syntien sovitus ristillä on tapahtunut ja muunlaistakin kokemusta. Kuitenkin elän uskon enkä näkemisen varassa. Varmuus vaihtelee.
Kenellä on sellainen varmuus, että on 110 % varma kaikesta mitä Raamattuun on kirjoitettu? Kuvaako tässäkin ihmistä paremmin sana uskon kuin tiedän?
Kaikki ajatukset tervetulleita aiheen tiimoilta! 
Niin kuin tuossa Max jo totesi, uskon määrän mittaaminen on sekä mahdotonta että tarpeetonta. Kenen tahansa maailmankuvaan, olipa ateisti tai uskova, sisältyy pohjimmiltaan elementtejä, joita ei voi perustella siinä mielessä kuin “tiedolta” edellytetään perusteita.