Joh. 3:5: Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
sillä, seuraava jae kertoo tilan missä pääsemme taivaaseen ja mikä meistä jää maahan:
“Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.”
Ihminen syntyy vain kerran lihasta, tähän maailmaan ja vain kerran Pyhästä Hengestä, eli uudestisyntyy.
Uudestisyntyminen ja uskoontulo on sama asia. Siihen viittaa Apt. 19:2:
“Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?”
Edellisen vahvistaa Joh. 6:29:
Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt”.
Toisessa ketjussa kosketeltiin uskoa ja miten ihminen itse voi sitä harjoittaa tai vaikuttaa.
Kun Jeesus selitti Nikodemukselle, mitä Hes. 36:25-27 tarkoittaa hän käytti vaikuttavaa ilmaisua “syntyä uudesti”. Saman asian Hesekiel profetoi “ … Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen”.
Kaikki alkaa, kun ihminen syntyy uudesti eli syntyy Taivaan Valtakunnan kansalaiseksi. Vasta sen jälkeen alkaa Raamattuun kirjoitetut asiat koskea häntä. Raamattu on kirjoitettu vain uskoville, uskoontulleille.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ihmisen tulee syntyä uudesti ylhäältä jne…
Tästä olen kuitenkin kanssasi erimieltä:
.[quote=“oka, post:1, topic:698”]
Raamattu on kirjoitettu vain uskoville, uskoontulleille.
[/quote]
Samaa mieltä @batos kanssa siitä, että Raamattu on myös ei-uskoville. Sen kauttahan monesti uskoontulo tapahtuu.
Otsikon kysymyksestä, sanoisin että uudestisyntyminen ja uskoontulo ovat eri asioita. Uudestisyntyminen tapahtuu kerran, ja useimmilla länsimaisilla nykykristityillä se on tapahtunut vauvana kasteessa, jolloin Pyhä Henki on tullut asumaan ihmiseen. Kasteessa saatu uskon siemen ei kuitenkaan välttämättä pääse kehittymään varsinaiseksi uskoksi opetuksen puutteessa, tai ihminen luopuu jossain vaiheessa uskosta. Tällöin tarvitaan uskoon tuloa, joka on siis uudestisyntymisestä erillinen tapahtuma. Ihminen voi myös tulla uskoon useamman kerran elämänsä aikana.
Siitä meidän ei kannata hirveästi kiistellä, syntyykö ihminen uudesti vain kerran, vai vielä uudestaan, jos on välillä langennut ja menettänyt Pyhän Hengen.
Kun Paavali kirjoittaa galatalaisille, hän toivoo voivansa heidät synnyttää evankeliumin sanalla uudestaan, jotta Kristus saisi muodon heissä. Jotain hyvin radikaalia, Kristuksesta pois lankeamista on tapahtunut.
Kysymyshän ei ole mistään menetelmä-juridiikasta, vaan siitä, mitä ihmisen ja Jumalan välillä tapahtuu.
Tie taivaaseen kulkee ahtaan oven kautta, ja elämä todistaa, että sama ahdas ovi - usko Kristukseen yksin - voi tulla eteen uudenkin kerran.
Se on muuten jännä juttu, että Jeesuksen mukaan vain harvat sen löytävät.
Minä luulen, että ongelma on siinä, että luonnostaan niin monella on aivan liian paljon matkatavaraa - omaa kuviteltua pyhyyttä, hyveitä itsekehuun asti - joten siitä ei mahdu.
Varsinkin vapaiden suuntien piirissä löytyy paljon ihmisiä, jokta uskovat jättäneensä synnin tekemisen ihan tyystin ja kokonaan.
Haluan vähän pidentää lainaustasi.
Kohdistus muuttuu osaan: “Vasta sen jälkeen alkaa Raamattuun kirjoitetut asiat koskea häntä.”
Uskomaton, uudestisyntymätön ihminen on niitä “ulkopuolisia”, niitä, joista 1.Kor.5 mainitsee:
12 Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella?
13 Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. “Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.”
Ihmisen on oltava uskossa, jotta Sana häntä hyödyttäisi:
Hebr. 4:2, “… mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.”
Toinen asia on ne ihmiset, jotka ovat “Isän vedossa”. Tällainen ihminen löytää etsimänsä, pelastuksen. Näitä tunnen paljon, lähinnä katolisessa ympäritössä.
Tunnen ihmisiä, jotka ovat koko aikuisikänsä säilyttäneet mielessään jotain kuulemaansa Raamatun lausetta, joka on alkanut itää vasta vanhuudessa sairauden yllättäessä.
Kuullessaan he ovat suuttuneet ja ikään kuin halunneet sulkea korvansa.
Elämän muuttuessa tämä sana onkin alkanut elää ja tuottaa satoa.
Itse he varmaankin ovat katsoneet hyötyvänsä juuri näistä sanosita.
Niinkin tuossa edellisessä kommentissäni batokselle sanoin, niin “etsivä löytää” pelastussanoman Raamattua lukemalla. Sen sisältö muuttuu hänelle elämäksi vasta uskoontultuaan. Muuten se on kuollut kirja.
On totta, että tämä on yleinen opetus ja oppi, että kaste uudestisynnyttää. Perusta siihen löytyy kuitenkin piuhotuksista, joita myös hermeneutiikaksi kutsutaan.
Siksi rohkenen kysyä sinulta viitettä Raamatusta, mikä tukee kasteessa saatua uskon siementä.
Löydän Raamatusta vain kohtia uskoontuloista, joilla ei ole eri merkitystä uudestisyntymisen kanssa.
Uskosta luopumisesta puhutaan paljon, mutta luopio voi uudistua. Tässä on kuitenkin tehtävä ero uskovan lankeamuksista ja ja uskosta pois lankeamisesta. Jälkimmäinen on prosessi.
Ajattelin, että alotukseni selventäisi tarkoitukseni, eli:
onko uskoontulo eri asia kuin uudestisyntyminen. Tähän mennessä näyttää, että nämä käsitetään kahdeksi eri asiaksi. Mielestäni ne on sama asia. Tämä selviää vain Raamatusta. Raamattua selittävät kirjat ovat eri mieltä.
Ok. Aloituksesi kuulosti omaan korvaani saarnalta eikä keskustelulta, mutta kyllähän tuostakin aiheesta voi tosiaan keskustella.
Itse tosin en ymmärrä asetelmaa. Uskoontulo ei ole raamatullinen käsite; tarkoittaen ettei sitä löydy Raamatusta. Siksi käsitteen raamatullisuuden arviointi ja vertailu uudestisyntymiseen vaatii isompaa ajatusta, mitä käsitteellä tarkoitetaan.
Tarkoitukseni osoittaa, että niinkuin Jeesus sanoi Nikodemukselle, että:
Siis ei puhuta tässä eikä muuallakaan Raamatussa mahdollisuuksista kokea nämä kaksi syntymää toistuvasti, tarpeen mukaan.
Uskosta pois lankeaminen on selkeä opetus ja langennut voi nousta jälleen.
Muutama paikka uudestisynnyttävästä uskoontulosta:
Apt. 15:5,7
17:4, 18:27, 19:2
Room. 13:11
1.Kor.15:11
Hebr. 4:3
Kyllä se on todella raamatullinen käsite ja se löytyy varsinaisesti Apostolien teoista ja sen jälkeen. Uskoontulo, eli uudestisyntyminen oli Jeesuksen ilmoitus ja, että se tapahtuu Pyhästä Hengestä, Ylhäältä, niille jotka ovat ensin syntyneet lihasta. Eli ihmisessä asuu kuollut henki, jonka on uudestisynnyttävä, tultava uskoon.
Pari virhettä, joita ei ole syytä jättää tähän yhteyteen elämään:
Paavali ei sano toivovansa synnyttää heidät evankeliumin sanalla uudestaan.
Pyhä Henki uudestisynnyttää, ei Paavali.
Paavali käyttää sanaa “odino”, joka tarkoittaa kivuliasta vaivannäköä. Tätä sanaa käytetään muunmuassa kun kuvataan synnytystuskia.
En nyt tarkoittanut, että konsepti olisi väärä, vaan että termiä ei löydy Raamatusta. -92sta kylläkin näyttää löytyvän, liekkö käännöstavan mutkien vetäminen suoraksi syynä.
Kyllä, kyllä, mutta jätin tarkoituksella pois tuon alun lainauksestasi, perustellen sitä seuraavasti;
Matt. 24:14. Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille…
Evankeliumi kuuluu siis kaikille, “Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta” ja “Kaikille jotka ottivat Sanan vastaan Hän antaa voiman tulla Jumalan lapsiksi”.
Miksei kuitenkaan näin ole, sitä emme voi tietää tai miksei Jumala vedä kaikkia (vai vetääkö sittenkin?), tämän Jumala yksin tietää.
Raamatun mukaan Jumala kutsuu kaikkia “jopa kolmesti”…
Tiedän evlut/RKK (katol) perustelut kasteen autuuttavaan vaikutukseen. Kummankin kirkon tarkistettu ja virallinen kanta on, että ei ole mitään autuuttavaa ennen eikä jälkeen kasteen.
Tunnustuskirja-vapaat herätysliikkeet ja yhdentymät, eli ne seurakunnat, joiden ainoa “tunnustuskirja” on Raamattu, eivät voi tällaiseen pelastureititykseen yhtyä.
Eli jos näihin kahteen väittämään, Anskutin ja cymbuksen, on viite Raamattuun, niin en pidä liioitteluna pyytää sitä tuomaan esille. Toisaalta asia voidaan jättää tähänkin.