Uudestisyntyä ja/vai tulla uskoon

Oppi
,
227

Tähän kontekstiin liittyen, Paavali käsittääkseni viittaa Efesolaiskirjeen toisessa luvussa enemmänkin Juutalaisten lakiin (ympärileikkaus jne.), osoittaen että tämä ei teitä enää pelasta.

Jaakobin kirjeessä selvennetään, että usko ilman tekoja ei riitä. Jeesus antoi tästä esimerkkejä (mm. nuo mitä yllä lainasin).

Itse koen, että Jumalan armon ansiosta meillä on ylipäätään mahdollisuus pelastua (ilman tätä armolahjaa se ei keneltäkään onnistuisi). Meiltä se vaatii uskon, ja vielä sellaisen uskon mikä johtaa ja näkyy tekoina, ajatuksina, käytöksenä (uudestisyntyminen).

Pidän myös sitä mahdollisena, että henkilölle riitää pelastumiseen viimeisenä päivänä kuolinvuoteella tehty parannus, vaikka koko siihenastinen elämä olisi ollut Jumalan tahdon vastaista (poislukien synti Pyhää Henkeä vastaan). Mutta ei sitä loogisestikaan ajateltuna kannata noin viimetippaan jättää :grinning:

2 tykkäystä
228

Minä en ole ikinä myöskään käsittänyt tähän aiheeseen (usko vs. teot) liittyvää ristiriitaa.
Totta kai kuolinvuoteella voi pelastua, jos siinä vaiheessa katuu oikeasti aikaisemman elämän syntejä ja “huutaa Jeesusta avuksi”. Mutta jos uskoo jo aikaisemmin, niin silloin pitää haluta seurata Jumalan antamia käskyjä (ymmärtäen että ne ovat hyviä ja uskonelämälle rakennukseksi!). Silloin pitää mennä kasteelle, koska se on määrätty, ja ehtoolliselle, koska niinkin on määrätty, ja rakastaa ja palvella lähimmäistä. Jos ajatusmalli on se, että “mikä on minimimäärä mitä tulee tehdä että pysyy pelastettuna”, niin silloin on metsässä, koska pelastettuna meidät on vapautettu elämään uskoamme todeksi. Ottamatta painetta siitä, että missä kohtaan se todeksi eläminen pelastaisi, koska pelastus on tapahtunut jo siinä vaiheessa kun alkaa pohtia koko kysymystä siitä, mitä todeksi eläminen tarkoittaa käytännössä. Joko orientaatio on kohti Jumalaa, jolloin varmasti on pelastettu, tai pois Jumalasta.

2 tykkäystä
229

Hebr. 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

Jumalan olemassaolo on myönnettävä, jotta Hän voisi palkita ne, jotka häntä etsivät. Eli ihmisen usko ei saa mitään aikaan, mutta antaa Jumalalle mahdollisuuden palkita hänet Jumalan uskolla, mikä ei ole tästä maailmasta.

Tämä riitti ryövärille ja niille jotka eivät välittömästi kuole uskoontultuaan alkaa vaellus ajassa, mutta Uskossa. Yhdyn senjälkeiseen järjestykseen, niinkuin esität.

1 tykkäys
230

Tuo on vaan aika lähellä sitä, että pelastutaan oman itsen kautta.

“Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta.” (Ef 2:8)

231

Se tarkoittaa vain että pelastus on konkreettinen asia joka oikeasti tapahtuu niin että siitä seuraa asioita, jotka Jumala tahtoo ja vaikuttaa. Ihmisille on vaikeaa nähdä se että uskoon tulleiden lähtötaso on niin erilainen, että uskoontuloa väistämättä seuraavia asioita ei voi asettaa samalle viivalle. On siedettävä erilaisuutta.

Tästä on se Jeesuksen vertauskin työntekijöistä jotka saavat saman palkan vaikka osa aloitti työt aamulla, osa illalla. Samaa työtä kaikki kuitenkin tekivät, aika vaihteli.

Uskoontulleiden mielenmuutos näkyy todella erilaisina ilmentyminä heidän elintavoissaan. Kaikki ovat kuitenkin pelastuneita. Jotain kuitenkin jokaisen uskoontulleen ja uudestisyntyneen elämässä Jumala saa tapahtumaan uudella tavalla ja ihminen armosta suostuu siihen vaikka se ei varsinkaan alkuun olisi helppoa.

Tasapäistäminen ja kaikilta samaa vaatiminen ei näyttäisi olevan Jumalasta. Eikä passiivinen suhtautuminen armon vaikuttamiseen itsessä.

1 tykkäys
232

Tuo on tärkeää. Oppia voi testata kysymyksellä: jos joku tulee uskoon ja on siis ottanut evankeliumin sanan vastaan, onko hän, mitä pelastusoppiin tulee, siinä ja sellaisenaan Jumalan hyväksymä?

233

Olen aika laajasti tutustunut useammissa maissa kaikenlaiseen kristillisyyteen enkä ole vielä törmännyt porukkaan johon ei saisi tulla sellaisena kuin on. (Lisäys, tajusin juuri että ilmeisesti joku saattaa kokea vaatimuksena/sellaisenaan kelpaamattomuutena sen että jäädäkseen tulijan tulee vakuuttaa sitoutumistaan kristilliseen uskoon ja motivoitumisensa elää kristittynä. Itse en näe tätä vaatimuksena vaan ihan luonnollisena asiana kun halutaan elää vakaumusta todeksi selkeässä missiossa, ryhmässä.) Ydinkysymys on mikä on henkilön suhde kristittynä ja uskossa elämiseen.

Kärjistäen sanoisin että tullessaan kaikki ovat hyväksyttyjä, jäädessämme meiltä odotetaan kykyä arvioida tekojamme ja ajatuksiamme ja tehdä parannusta joka hetki. Jumala ei kuitenkaan odota jokaiselta samaa eikä aseta odotuksia kenenkään kohdalla korkeiksi ilman että auttaa kaikessa.

1 tykkäys
234

Kuinka niin? Pelastumme totta kai täysin Jumalan kautta. Mutta kuten @Plautilla sanoi, pelastuksemme myös aikaansaa muutoksia meissä itsessämme. Ei se tarkoita että pelastuisimme itsemme kautta (ja muutenkin mitä edes tarkottaa että hyvät teot tulisivat “itsemme kautta”? Koska kaikki hyvä meissä on luotuisuudemme ansiota, eli Jumalasta. Pakanatkin tekevät hyviä tekoja, ja ne johtuvat siitä että pakanatkin ovat luotuja, ja kyllä ne teot ovat hyviä, vaikka eivät johdakaan pelastukseen, koska pakana yhä elää synnille eikä Jumalalle).

Itse asiassa juuri tuon edellisen kommenttini kirjoitettuani, avasin sattumalta (tai “sattumalta”) Raamatusta Roomalaiskirjeen luvut 6-7, jotka kirkastivat itselleni jälleen sitä ajatusmallia, mitä koitin tuossa kommentissani tähdentää:

“Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa. Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi! Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi!” Room 6:11-13

“Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti.” Room 7:18-20

Eli ihmisen turmeltuneessa luonnossa ei ole kykyä luopua synnistä ja tehdä vain hyvää. Mutta siitä huolimatta meitä kutsutaan elämään Jumalalle mutta ei synnille! Oleellista on siis se kenelle me elämme. Synnissä elävinä emme edes etsi Jumalaa emmekä vihaa syntiä, emmekä itse asiassa edes huomaa syntisyyttämme.

“Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia.” Room 7:24-25

Jos elämme Jumalalle, olemme pelastetut Jeesuksen kristuksen tähden! Ja siinä tilassa sisimmässämme haluamme tehdä hyvää emmekä syntiä. Syntiä tulemme aina tekemään tässä maailmassa, mutta niin kauan kun suuntaamme elämämme Jumalaa kohti, Henki vaikuttaa meissä halun hyvään. Ja sisimpämme pyhyyden ja luontomme turmeltuneisuuden kamppailu vielä maailmassa eläessämme on sitä kilvoittelua ja kaidan polun kulkemista.

Tuo on tärkeää. Oppia voi testata kysymyksellä: jos joku tulee uskoon ja on siis ottanut evankeliumin sanan vastaan, onko hän, mitä pelastusoppiin tulee, siinä ja sellaisenaan Jumalan hyväksymä?

Niinpä, ja kyllä hän on!

1 tykkäys
235

Vastauksesi oli hyvä, ja toki olen samaa mieltä siitä, että armo kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden jne ja että emme omalla onnistumisellamme ja hurskaalla elämällämme osta pelastusta. Tuo alkuperäinen ilmaisusi vain väkisinkin viittaa tai ainakin luo mielikuvaa kirjaimen, käskyjen, lain palvelemiseen:

Mutta jos sitä ei tarkoiteta, minäkin yhdyn siihen, että kristityn PITÄÄ seurata rakkauden lakia. Ei sitä käskyä ole turhaan annettu, ja siinä yhdessä käskysanassa on kaikki tarvittava.

“Nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.” (Room 7:6)

“Joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.” (2.Kor 3:6)

Toki ymmärrämme, että täydellinen onnistuminen rakkauden lain täyttämisessä on meille tavallisille ihmisille täysin mahdotonta. Mutta silti sitä lakia ja ohjenuoraa ei kristityn ole lupa hylätä. Se on samalla sekä “vapauden laki” että “kuninkaallinen laki”. (Jaak 2:8, 12)

1 tykkäys
236

Jumala loi, ja loi tarkoitusta varten. Jokaiselle ei lankea jokainen hyvä työ omaksi tehtäväksi mutta jokunen kuitenkin.

Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. Ef. 2:10

237

Jumalan suunnitelmat jokaista ihmistä varten on vain hyvät. Niihin pääsemme “käsiksi” vain uudestisynnyttyämme, uskoon tultuamme. - Koskee mm. Pyhän Hengen kastetta uudestisynnyttyämme, uskoontultuamme , niinkuin kreik. alkumuoto sanoo, – tämä on vain yksi esimerkki ja tässä kreikan tahallinen väärinymmärtäminen kääntää mm. suomeksi, “… kun tulitte uskoon”, mikä ei ole oikein käännetty, vaan “uskoontultuanne” / pisteuo, mikä on verbin tapaluokka, engl. “participle”, eli jonkin jälkeinen, eli uskoontulon/uudestisyntymisen jälkeinen akti Ylhäältä.

1 tykkäys
238

Juuri näin! Onhan aivan varmaa, että syntimme ovat annetut anteeksi Kristuksen työssä ja näin syntien anteeksiantamus on meihin nähden jo takanapäin, tapahtunut tosiasia.

2Kor 5:19: “Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.”

Tähän todellisuuteen meidät Jumala vihkii kasteessa, joka on tien avaaminen tähän todellisuuteen, Uuden liiton astumista voimaan, niin että meillä on kaikki turva takanamme, jotta meidän ei tarvitse etsiä sitä edestäpäin, omista teoistamme, ei edes
uskon teoista. Kasteessa Pyhä Henki avaa tämän tien meille Jumalan vaikuttaman uskon kautta.

Hes 36:25-27: “Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.”

3 tykkäystä