Onko täällä ketään joka uskoo, että Kasteessa Adamista syntynyt kuolee ja syntyy uusi luomus joka on puhdas kuin Kristus?
Kyllä on! Minä en tosin ajatele, kasteen vaikuttavan toimitettuna tekona momentaanisesti, vaan että se vaikuttaa siinä saatavan uskon kautta, jolla kasteen lupaus, siis syntien anteeksiantamus otetaan vastaan.
Ei sakramentti, vaan usko sakramenttiin pelastaa.
Augustinus
Meidän on tultava joka päivä uskolla kastetuksi ja upotettava vanha ihminen tekoineen niin kauan kuin elämme täällä ajassa. Usko on Pyhän Hengen vaikuttama uudestisyntyminen ja ilman uskoa ei kaste hyödytä mitään.
1 tykkäys
“Meidän on tultava joka päivä uskolla kastetuksi ja upotettava vanha ihminen tekoineen niin kauan kuin elämme täällä ajassa.”
Mikä on tämän prosessin lopullinen päämäärä?
Kyllä Jumala antaa kaiken jo kasteessa. Ei pitäisi pelata vastakkain mitään Jumalan lahjoja.
Usko ja kaste, kaste ja usko.
Ymmärrän hiukan toisin myos tuon kasteen jokapäiväisen vaikutuksen ja käytön.
1 tykkäys
“Kasteessa Jumala liittää meidät Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jumalan Poika on kuollut puolestamme, ja hänen voittonsa kuolemasta antaa meille osallisuuden uuteen elämään.”
Ei siis pelkkä lupaus, vaan todellinen liitto. Oikeasti Hän ottaa perkeleen valtakunnasta omaansa. Ja se on siinä. Uskossa vain otetaan lahja vastaan. Jokapäiväinen parannus on kasteen armoon uppoamista, uudistuvaa elämää.
Jos toista jalkaa sahaa, seuraa ontuminen. Usko ja kaste tarvitaan. Jumala antaa molemmat, ei niitä kumpaakaan voi vähätellä.
1 tykkäys
Kerrotko kuinka ymmärrät Kasteen jokapäiväisen käytön?
Seuraan Lutherin opetusta tässä tiukasti.
On turhaa vaivaa ja kadotukseen kulkemista etsiä sakramentin vaikutusta muualta kuin lupauksesta ja uskosta.
Martti Luther
Muutoinhan olisi niin, että kaikki kastetut pelastuisivat.
Kuten katekismus:
että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana.
No ei, kaikki eivät usko, vaan hylkäävät lahjan. Siksi ei voida luvata pelastusta kaikille.
Ei tässä paljon eroa ole, mutta en sanoisi että kaste on vain lupaus. Kaste on kertakaikkisen järisyttävä Jumalan teko. Pukeudumme siinä lahjavanhurskauteen. Armoliitto on luja. Voimme kokea elämässä paljon heikon uskon hetkiä. Jos korostetaan uskoa, se voi ahdistaa että onko riittävästi ja varmasti u skossa. Tämä vie itsensä tarkkailuun väärällä tavalla. Kun kehotetaan muistamaan kastetta, se vakuuttaa että vastoin heikkouden tunnettamme saamme luottaa Jumalan uskollisuuteen. Hän on ottanut lapsekseen ja taivaan perilliseksi jo kasteessa.
2 tykkäystä
Ei ole uskovaa, joka ei epäilisi onko uskossa. Tämä johtuu tietenkin vanhasta aatusta joka pyrkii tarkkailemaan itseään lain näkökulmasta. Silloinhan me juuri saamme uskollemme vahvistusta kasteesta, siitä, että me olemme siinä saaneet syntimme anteeksi. Tätä kestää koko elämän, eli kastamme vanhan aatumme joka päivä uskolla, myös siis epäilyksen uskontilastamme. Kastetta ei voi ottaa vastaan muutoin kuin uskolla.
Enkä minäkään ajatele meillä olevan eroa käsityksessämme. Mutta kuten tiedät kasteen armoa käytetään paljon väärin antinomismin tukemiseen. Eero Huovinen on paremmin kuin kukaan selvittänyt tätä dilemmaa.
Sakramentin ulkonainen toimittaminenkaan eli opus operatum ei saa muuttua ihmisen ansiolliseksi teoksi, vaan sen tulee säilyä Jumalan vaikuttamana tekona, jossa ihmiselle lahjoitetaan sakramentaalisesti vanhurskaus ilman hänen omaa disponoitumistaan.
Kun usko näin tulkitaan Jumalan ihmisessä vaikuttamaksi teoksi, silloin on myös loogisesti ymmärrettävää, että Luther saattaa puhua Jumalan lupauksen ja ihmisen uskon välisestä “vuorovaikutuksesta”. Siinä ei ole kysymys Jumalan ja ihmisen yhteistyöstä hereettisen synergismin merkityksessä, vaan siitä, että kasteessa ihmiseen yhdistynyt Kristus vaikuttaa ihmisessä sen uskon, joka toimii “kooperaatiossa” Jumalan lupauksen kanssa. Tämä lupauksen ja uskon välinen “vuorovaikutus” on se konteksti, jossa myös sakramenttien efektiivisyys on Lutherin mielestä “oikea ja mitä varmin”.“Tiedämmehän, että kaikkialla missä on jumalallinen lupaus, siellä vaaditaan uskoa ja että molemmat ovat tarpeellisia niin, ettei kumpikaan voi olla vaikuttava ilman toista. Toisaalta ei -nimittäin ole mahdollista uskoa, ellei lupaus ole läsnä, ja toisaalta lupausta ei vahvisteta (stabilitur), ellei siihen uskota. Mutta kun molemmat ovat vuorovaikutuksessa keskenään (mutuae sint), niin ne saavat aikaan sakramenttien oikean ja mitä varmimman vaikutuksen (faciunt veram et certissimam efficatiam sacramentis).
Sen tähden on turhaa vaivaa ja kadotukseen kulkemista etsiä sakramentin vaikutusta muualta kuin lupauksesta ja uskosta.” (WA 6, 533, 29-534,2.)Eero Huovinen, Fides Infantium, s. 92-93.
1 tykkäys
Skylla ja Kharybdis?
Yhtäältä kasteesta voi tehdä syyn suruttomuuteen, toisaalta kastetta aletaan pitää vain lupauksena lahjasta eikä itse lahjana.
Kumpaankin laitaan ajetaan kirkossa ja kristikunnassa edelleen.
Lutherilta löytyy vastaus moneen lähtöön. Pitää huomata vain, mikä on milloinkin oikea kysymys!
Luther vastaa tuossa skolastikkojen käsitykseen, että kaste, kunhan se vain suoritetaan pelastaa ja siitä nousevaan kysymykseen onko kaste ihmisen teko opus operatum, vaiko Jumalan teko?
Konkretisoidakseni tätä hiukan otan usein esille nostetun väitteen jolla kastetta puolustetaan tehtynä tekona ex. opere. operato. Kun tämän näkemyksen puoltajilta kysytään eikö ristin ryöväri pelastunut uskonsa kautta Kristukseen he vastaavat, ei, vaan hän pelastui, koska Kristus itse oli sakramenttina hänen vieressään. Kun esitän tähän jatkokysymyksen miksei sitten toinen ryöväri pelastunut sillä olihan hänelläkin Kristus vierellään he ovat pakotetut vastaamaan, että usko oli se syy, jonka tähden toinen ryöväri pelastui.
Tämä on ihan totisinta totta kun täälläkin on ollut liike joka käsitti ja opetti kasteen tehtynä tekona pelastavan. Yksi tämän liikkeen edustajista jopa kierteli saarnamatkoillaan saarnailemassa juovuksissaan ja perusteli sitä sillä että hän oli uudestisyntynyt kun hänet oli kastettu. Tämän liikkeen toimintaa kritikoi aikoinaan kirkkoherra K. E. Salonen ja kutsui heitä lihan pyhiksi.
Evankeliumi sanoo vain: “Usko, niin pelastut.” Laki sen sijaan käskee: “Tee se, niin saat elää.” Jos siis pelkkä teko, kasteelle tuleminen ja pyhälle ehtoolliselle osallistuminen, tuo armon, on evankeliumista selvästi tehty laki, koska pelastuminen silloin perustuu ihmisen tekoihin. Lisäksi on laista tehty evankeliumi, koska pelastuminen luvataan ihmiselle palkkana hänen teoistaan.
Luulisi kyllä olevan aivan mahdotonta, että kristinuskon piiriin lukeutuva saarnaaja opettaa sakramenttien vaikuttavan pelastuksen ex opere operato - mutta yhä uudelleen näin tapahtuu. Juuri ne, jotka tahtovat osoittautua aidosti ja tiukasti luterilaisiksi, opettavat tätä erehdystä, niin usein kuin käsittelevät sakramentteja. Kun he ovat kehitelleet valmiiksi sanottavansa kasteesta, jokainen kuulija on saanut selvän vaikutelman, että taivaaseen päästäkseen ihmisen tarvitsee vain saada kaste. Kun he ovat saaneet esitetyksi oppinsa Herran ehtoollisesta, kuulijat ovat vakuuttuneita siitä, että syntien anteeksisaamiseksi ihmisen on vain käytävä ehtoollisella, koska tähän ulkonaiseen toimitukseen Jumala on liittänyt armonsa.
Jos kerran saarnattu sana ei hyödytä, jollei sitä uskota, ei kastetuksi tuleminen eikä ehtoollisella käyminenkään hyödytä ketään, joka ei usko. Kun ihmiselle sanotaan, että hän pelastuu uskosta, tarkoitetaan ainoastaan sitä, että hän pelastuu armosta…
…Mark. 16:16: Ei sanota: “Joka kastetaan ja uskoo”, vaan päinvastoin. Usko on kaikkein välttämättömin, kaste jotakin, johon usko pitäytyy. Ja Herra jatkaa: “Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Vaikka siis joku ei voisikaan saada kastetta, hän pelastuu, jos vain uskoo.
C. F. W. Walther, Jumala kyllä, Jumalan ei, SLEY kustannus.
1 tykkäys
No kuinka tämä käytännössä tapahtuu?
Siis tämä, kuinka tämä käytännössä tapahtuu?
Vaikea sanoa, mitä kaikkia käsitteitä pitäisi tuosta avata, että se kuulostaisi käytännölliseltä.
En pidä itse tuota vaikeaselkoisena tekstinä.
Mitä itse ajattelet asiasta? Ainakin otsikossa käytät termiä uusi luomus. Raamatusta sen selitys löytyy, ja taidat tuntea sen.
Minä vastaan omasta puolestani parin Raamattusitaatin avulla.
Room 6:3-4: “Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.”
No miten sitten tämä uudessa elämässä vaeltaminen tapahtuu?
Kol 2:11-12: “ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.”
Meidät on siis herätetty hengellisestä kuolemasta Jumalan vaikuttaman uskon kautta ja tässä uskossa meidän on vaeltaminen.
Tämä usko kukistaa kaikkea luottamustamme lakiin, siis omaan vanhurskauteen ja pitää meidät kristittyinä pyhittäen meitä aina siihen hetkeen saakka kun ajallinen elämämme päättyy ja saamme nähdä hänet keneen uskoimme.
Kiitos, huomaan, että ymmärrät asian! Näin minäkin sen olen ymmärtänyt ja uskon.
Sitten tulee se kaikista vaikein asia uskottavaksi kun järki ja kokemus niin kovin haluasi muuta, nimittäin, että tuo Room 6 kohta ” Haudattu Kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman! Ja sitten myöhemmin Room 6 kun Paavali puhuu ” niin en nyt tee sitä minä vaan synti joka minussa asuu” niin herää ajatus uudesta luomuksesta ja, että vanha Adam kuoli Kasteessa?
Elikkä suoraan sanottuna: Kuoliko vanha Adam Kasteessa? Ei kai voisi puhua Uudestisyntymisestä jos se ei todella tarkoita syntymistä uudestaan?
Ei rinnalle vaan tilalle? Uusi luomus jossa ei tahraa eikä ryppyä ole! Synti asuu lihassamme kuitenkin vielä mutta se ei tee tätä uutta syntiseksi?
1 tykkäys
Aivan! Vanha Aadam on uskon kautta kuollut kasteessa ja siitä johtuen me voimme pitää tuon Room. 6 luvun mukaan itsemme synnille kuolleina, pitää toisin sanoen uskon kautta tosiasiana sen, että olemme kuolleet synnille, vaikka vielä emme sitä näe.
Juuri näin! Johannes sanookin, ettei kukaan Jumalasta syntynyt voi syntiä tehdä, eikä häneen ryhdy se paha. Jeesushan on tehnyt meidät yhdellä ainoalla uhrilla täydellisiksi. Tässäpä sen on Pyhä Henki tyhjentävästi sanonut:
Hepr 10:14-18: “Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan: “Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan”, sanoo Herra: “Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä”; ja: “heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista”. Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.”
Vaikka olisimme itsessämme kuinka syntiset tahansa niin uskon kautta omistettuna Kristuksen uhrin tähden ei meidän syntejämme enää meille lueta.
Hyvä niin! Tuo pieni sana ” Itsessämme” eikö sitä sanaa käytetä siitä ”minästä” joka oli ennen Kastetta, siis nimenomaan Vanha Aatami kaikkineen? Ja näinollen se on kuollut eikä sitä enää ole? Kasteen jälkeen on vain se uusi luomus? Vaikka tämä meidän maallinen ruumiimme on kuitenkin sama jossa synnyimme tähän maailmaan isästä ja äidistä, on se pyhitetty iankaikkiseen elämään Kristuksen ruumiin ja veren kautta eikä ole synnin asuinsija? ”liha” on ”ihmisluonto”, ”ihmisyys” se muoto, materia minkä Jeesus otti tullessaan ihmiseksi, Hän kuitenkin ilman syntiä? Jos vanha Adam kuoli Kasteessa niin ei sellaista ”itseämme” enää ole?
Jos synti ei olisi jäänyt edes lihaamme Kasteen jälkeen niin emme tarvitsisi uskoa mutta nyt on näin
”Että se olisi uskosta eikä näkemisestä”