Uusi luomus

Oppi
21

Mietin vielä tätä hyvää kysymystä.

Vaikka tuossa edellä varmaan ihan oikein sanailette ja lainaatte, jää ehkä tuo kohta “kuinka käytännössä” käsittelemättä. Puhutte siitä mitä oppimme mukaan tapahtuu. Mutta mitä siitä ymmärtää hän, joka ei näitä uskon asioita ole juuri pohtinut, vaikka olisikin uskova tai halukas uskomaan? Mitä pitää tehdä jos haluaa noudattaa katekismuksen neuvoa?

Olisiko jotenkin näin:

Kun huomaa tehneensä syntiä, laiminlyöneensä lähimmäisen, unohtaneensa Jumalan käskyt ja Raamatusta löytyvät ohjeet, seuraa katumus. Tämähän tapahtuu päivittäin. Voi olla, että huomaamiseen tarvitaan Jumalan sanan lukemista tai kuulemista. Jos tuona päivänä ei ole messua tms., sana kohtaa meidät vaikkapa aamun hartauskirjassa, tai iltavirressä. Kaduttaa ja sapettaa. Taas minulle kävi näin!

Katumuksessa ja parannuksessa, kuului ohje.

Mitä se upottaminen sitten olisi?

Ehkä sitä että katuessani en partiopoikamaisesti pää pystyssä kuittaa asiaa - huomenna uusi yritys! - eiköhän se siitä.
Eikä sitäkään, että mitäs tässä, antaa olla, enhän minä miksikään muutu…

Olisiko kasteveteen upottaminen sen armon omistamista, että tuntui miltä tuntui, saan kaikki synnit anteeksi? Siihen luottamista, sitä vakuuttavien Raamatun kohtien tai laulujen ja virsien sanojen mietiskelyä. Kiittämistä, sen muistamista että vaikka yöllä tai keskellä päivää lähtisin tästä elämästä, olen kastettu Jumalan lapseksi ja hän vie perille asti. Jumalan yhteydessä olemista, kaikki asiat ja rakkaat ihmiset hänen hoitoonsa jättämistä. “Hallinnan” luovuttamista hänelle joka on paljon sydäntämme suurempi.

Varmasti tämä jokapäiväinen tapahtuma voi sisältää myös Jumalan sanaa siitä, miten eläisimme ja toimisimme paremmin. Mutta itse käsitän tuon kasteeseen upottamisen niin että juuri evankeliumi on lääke, josta sitten seuraa halu jatkaa vaellusta valossa. Kaste on henkilökohtainen, siis
juuri minullekin nämä armon sanat kuuluvat.

Yksi näkökulma on, että Jumalan vastustaja haluaa että masennumme kun synti paljastuu. Eli olisiko uuden luomuksen evankeliumilla ruokkiminen käänteisesti taistelua perkeleen toivetta vastaan? Upotetaan vanhaa aatamia ja nuijitaan samalla Paholaista, joka tykkää kun ihminen vaipuu epätoivoon eikä halua olla valon lapsi, siis ottaa vastaan armoa.

2 tykkäystä
22

Tähän sopii hyvin kuvaus toisen, ehtoollissakramentin olemuksesta. Siinähän tarjotaan meille Kristuksen ruumis ja veri ja pastori käyttää saatesanoina Matt. 22 luvun Jeesuksen sanoja “tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina.” Meidän ei siis tule valmistaa itseämme ehtoolliselle kelvollisiksi vaan Kristuksen uhri on jo tehnyt meidät kelvollisiksi saamaan hänen ruumiinsa ja verensä sakramentissa. Näin ainoastaan epäusko on tekijä, joka joko pidättää meidät ehtoolliselta tai saa meidät nauttimaan sen tuomioksemme.

Samoin on tietenkin kasteen laita. Meiltä ei vaadita mitään disponoitumista siinä tarjottavan syntien anteeksiantamuksen vastaanottamiseen, vaan Kristus on uhrillaan jo hankkinut meille syntien anteeksiantamuksen. Olisi pähkähullua ajatella, että kaste meidän toimittamanamme tekona saisi aikaan sen minkä Kristus on jo saanut aikaan. Lapsena meidät vain viedään vanhempien ja kummien toimesta kasteelle Jumalan suorittaessa itse teon luomalla meihin uskon Kristuksen uhriin Pyhän Hengen voimalla. Ja näin sitten koko loppuelämämme aikana me tartumme elämämme karikoissa tämän uskon kautta kasteessa tapahtuneesen uudestisyntymiseemme. Ja kuten ehtoollisessakin vain epäusko torjuu saamamme lahjan.

Juud 1:5: “Vaikka jo kerran olette saaneet tietää kaiken, tahdon kuitenkin muistuttaa teitä siitä, että Herra, joka oli pelastanut kansan Egyptistä, toisella kertaa hukutti ne, jotka eivät uskoneet;”

23

Olen hieman eri mieltä. Ajattelen nimittäin niin, että uskominen on helppoa sille, joka uskoo. Muillehan se on suorastaan mahdotonta.

Enkä nyt tietenkään tarkoita pelkkää totena pitämistä vaan Jumalaan turvautuvaa uskoa, evankeliumin pohjalta.

Toki riippuu siitä, mitä uskossa olemisella tarkoitetaan. Jos sillä tarkoitetaan uskomisen lisäksi oman elämän mallikelpoisuutta, epäilyksiä syntyy helposti.

24

Luit hiukka huolimattomasti viestiäni ja deletoit sitaatissasi tuohon oleellisesti kuuluvan jatkon. Minähän kirjoitin näin:

Ei ole uskovaa, joka ei epäilisi onko uskossa. Tämä johtuu tietenkin vanhasta aatusta joka pyrkii tarkkailemaan itseään lain näkökulmasta.

Uskova ei näet ole mikään Jekyll ja Hyde persoona, vaan yksi persoona joka on samanaikaisesti syntinen ja vanhurskas simul iustus et peccator.

Vaikka onkin toki totta, että usko ei epäile niin se kuitenkin asuu vielä persoonassa jossa epäilys on myös läsnä samanaikaisesti. Tätä epäukoista persoonaamme kuuluvaa Vanhaa Aatamiahan usko meissä juuri vastustaa. Tai Raamatun omin sanoin ja termein:

Gal 5:17: “Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.”

25

Juu olen toki samaa mieltä, että lain näkökulmasta itseään tarkastellessaan ihminen on aika heikoilla. Mielessäni painotinkin hiukan eri asiaa eli itse uskomisen filosofiaa, ja otin siihen aiheeseen vain kimmokkeen tekstistäsi.

Jotkuthan kuvittelevat, että uskomisen voisi jotenkin “ratkaista”, ja minä väitän että ei voi, vaan usko syntyy - jos on syntyäkseen. Silti hyvän ja pahan välillä ihminen voi tehdä valinnan ja jonkinlaisen periaatepäätöksen elämänsä suunnasta. Mutta tämä aihe siis ajautuu jo hieman toisaalle.

26

Mikä on vanha aatu ennen Kastetta? Kasteen jälkeen?

27

Olen ymmärtänyt, että Usko on Jumalan lahja, se ei synny jos on syntyäkseen vaan Jumala antaa sen.

28

Käsittääkseni vanha molemmissa.

29

Tuosta on toki erilaisia näkemyksiä.
-Joku arvelee itse valitsevansa uskomisen, jolloin asia on ihmisen ratkaistavissa.
-Joku toinen ajattelee, että Jumala antaa uskon, jolloin asia on yksin Jumalan ratkaistavissa.
(Toisessa vaihtoehdossa ojana omavanhurskaus, toisessa mielivalta… Paavalikaan ei tiennyt…)

-Toki voidaan ajatella niin, että ihminen jostakin syystä päättää kääntyä Jumalan puoleen, ja sitten Jumala vaikuttaa uskon.
-UT:n mukaan usko on Jumalan teko, mutta minusta hän toteuttaa kyseisen tekonsa evankeliumin kautta. Jumala vetää ihmistä puoleensa evankeliumin kautta. Jumalan hyvyys vetää ihmisiä parannukseen. Kukaan ei voi tulla Jeesuksen tykö, ellei Isä häntä vedä, ja ymmärrän niin, että hän vetää evankeliumin kautta.

Itse ajattelen niin, että valinnan mysteeri on uskomisessa eli synnyttääkö ilosanoma uskon. Tällöin kyse ei ole omasta ratkaisusta eikä toisaalta Jumalan yksipuolisesta määräysvallasta.

En ole innostunut ennaltamääräämisopista. Emme kuitenkaan voi tietää asiaa satavarmasti, eli pääasia että uskotaan. Paljon on kutsuttuja, mutta kuinka paljon on (edeltä tietämisen kautta) valittuja…

30

Nyt tultiinkin varsinaisen ongelman ytimeen!
Kun Lutherilainen opetus keskittyy tai supistuu vaan VähäKatekismuksen tutkimiseen ja opettamiseen niin jäädään siihen uskoon, että vanha on entisellään Kasteen jälkeenkin vaikka Room 6 selvästi opettaa, että Kasteessa ihminen haudataan kuolemaan ja nousee ylös uusi luomus, Kaste uudestisynnyttää! Sitä tapahtumaa kuvaa veteen upottaminen ja siitä ylösnostaminen. Kuolema on lopullinen tapahtuma. Opetetaan, että ”vanha alkaa kuolemaan” ja Pyhittyy sitten pikkuhiljaa elämä aikana vaikka Pyhitys on kertakaikkinen Kasteessa tapahtuma myös!
Luther kyllä opettaa hyvinja kun Lutheria opiskelee oikein olan takaa, paljon ja taas uudestaan eikä luovuta niin kyllä sieltä löytyy se punainen lanka ja se on kyllä yksi yhteen Room 6 kanssa myös!
Jos Lutheria lukee pätkittäin sieltä täältä niin kovin vastakkaisia näkemyksiä saa ja voi hyvin jäädä kuva, että vanha on entisellään Kasteen jälkeenkin!
Kaikki tällaiset Raamatun lauseet jotka kuullostaa lain vaatimuksilta vaikka ovat Evankeliumia kuten esim. ”Pankaa pois vanha ihmisenne jonka mukaan ennen elitte” ei suinkaan ole vaatimus, joka meidän pitää tehdä itse ( siksi kysyin ketjun alussa kuinka se käytännössä tapahtuu) vaan se tapahtuu uskolla Kasteen lahjaan!
Ja on erotettava ihmisten tila toisistaan, on suuri ero Jumalan edessä Kastamattoman ja Kastetun epäuskoisen ja Kastetun uskovan välillä! Ainoastaan Kastettu uskova on nauttimassa autuuttaan ja omistaa kaikki Kasteen aarteet.

31

Kaikki ovat valittuja Kristuksessa!

32

Pyhityshän on nimenomaan sitä, että vanha kuolee ja uusi ihminen uudistuu. Vanha ei pyhity, eikä muutu miksikään, emme ole lihanjalostajia.:smiley:

33

Ei vanha pyhitykkään vaan se kertakaikkiaan kuolee Kasteessa!

34

Niin Pyhitys on kertakaikkinen tapahtuma Kasteessa!
Kuullostaa siltä, ette lukenut tekstiäni tarkkaan, mielestäni ilmaisin siinä juuri nämä asiat?

35

Tai tässä taisi käydä niin, että minä en ymmärtänyt sinua, sorry☺️Mutta, että vanha jää entiselleen, ei niin vaan se kuolee.

36

Tällaiseen opetukseen en ole koskaan törmännyt. Mikä kirkkokunta näin sanoo?

1 tykkäys
37

Ehdottomasti Litherilainen😀

38

Lutherilainen, kirjoitin väärin😀

39

Jos tarkoitat kasteen tomittamisen hetkellä niin olet kyllä hakoteillä, neulasia varpaissa.

1 tykkäys
41

Millä perustelet väitteesi?