Ei siitä kyllä sellaista käsitystä saa että pyhitys kastehetkellä tapahtuisi.
Ja tietenkin on otettava huomioon mitä apostoli muissa kohdissa kasteesta opettaa.
Uuden testamentin viesti on, että elämme uutta elämää Kristuksessa, mutta synnittömiä emme ole. Tuossa 6.luvussakin on koko ajan sisäinen jännite: toisaalta olemme vapaita laista ja uusia luomuksia Kristuksessa, mutta silti meitä kehotetaan olemaan alkamatta synnin orjiksi ja myös varotetaan ettemme ala uudelleen elää lain alaisuudessa. Eihän tällaisia varotuksia olisi tarvittu jos Paavali ja co. olisivat ajatelleet että syntiä ei ole ja että Kristuksen lahjavanhurskaus olisi sama asia kuin lopullinen pyhitys. Minusta tämä sointuu hyvin yhteen Vähän katekismuksen yksinkertaisen opetuksen kanssa.
Opetin tänään rippikoululaisia seurakunnan musiikista. Aloitimme kastevirrellä. Minulle tuo on hyvää ja selvää tekstiä:
Eikö Paavali sekä Room. että Gal. kirjeissä tavallaan koeta muistuttaa mitä on olla kristitty, Kristukseen kastettu - ja sano että “olkaa sitä mihin teidät vapautettiin - älkää ruvetko uudestaan juutalaisiksi eli lain orjiksi, ja te toiset, älkää palatko pakanuuteen, himojenne ja epäjumalanpalveluksen valtaan!”
Kristittyjä tänäkin päivänä täytyy kehottaa pysymään tässä vapaudessa, ja valossa!
No mitä on Pyhitys ? Eikö se ole ” Tehdä Pyhäksi”
Ja kun me Kasteessa saimme kaiken mikä on Kristuksen niin emmeköhän tulleet myös Pyhitetyiksi iänkaikkista elämää varten koska Kristus on Pyhä?
Liittyessäni tähän ryhmään toivoin, että joku olisi heti ymmärtänyt mistä puhun mutta niin hyvin ei kuitenkaan tainnut käydä enkä tahdo alkaa väittelemään ja ylipuhumaan jotakuta joka kieltää Kasteen jalot lahjat tai ei niitä usko. Se on järjelle kova paikka ymmärtää, että niin suuria lahjoja olemme Kasteessa saanet kuin, että me olemme kertakaikkiaan päästetyt synneistämme koska ei ollenkaan näytä siltä! Mutta järjellähän onkin vain yksi silmä millä se näkee vain synnin.
Luther sanoo 2 Gal.kirj.luvut 17-18 selityksessä mm. näin: ”Jos se on totta, että meidät vanhurskautetaan Kristuksessa niin on mahdotonta, että olemme syntisiä tai, että meidät vanhurskautetaan lain nojalla” ” jos niin, niin silloin Kristus olisi lain antaja ja synnin palvelija”?
Ja ”Jos ne jotka vanhurskautetaan Kristuksessa vielä havaitaan syntisiksi, toisin sanoen vielä kuuluvat lain piiriin eli lain alaisia, niinkuin valheapostolit opettavat, eivät he siis vielä ole vanhurskautettuja koskapa laki heitä vielä syyttää ja soimaa syntisiksi vaatien tekemään lain tekoja tullakseen vanhurskaiksi”!
On tämä sen verran vahvaa tekstiä Lutherilta, että ei tässä viitsi vastaankaan väittää vaan täytyypä tutkia lisää, eikö vain?
Noinhan muuten kyllä voisi päätellä, mutta sanaa pyhitys ei yleensä käytetä noin. Pyhityksellä tarkoitetaan yleensä ns. kristittynä kasvamista, eli oppimista noudattamaan Jumalan tahtoa paremmin. Eli kyseessä on prosessi, joka ei tässä elämässä tule valmiiksi. Samaan aikaan toki jokainen kastettu uskova on pyhä eli autuas eli Jumalalle kelpaava ja pelastettu.
Tuota noin.
Keskustelu etenee paremmin jos selvitetään ymmärrämmekö käsitteet samoin, kuten Anskutin tuossa huomautti.
Ei ole hedelmällistä sekään että olettaa että toiset ovat ymmärtäneet asiat väärin tai eivät usko Jumalan sanaa, jos he eivät ymmärrä mitä sinä tarkoitat.
Kyllä tästä voi tulla ihan hyvä keskustelu jos maltetaan vähän ja nähdään vaivaa kun luemme ja kirjoitamme.
Olen kovinkin “jyrkkä” kasteen lahjojen puolesta ollut täällä.
Niin, sana Pyhitys tarkoittaa- määrätty jotakin Pyhää käyttöä varten, esim. Kirkko on pyhitettyJumalanpalvelusta varten, Ehtoollisvälineet pyhitetään Ehtoollista varten, meidät pyhitetään Kasteessa Taivasta varten, Jumalaa palvelemaan, siirretään halvasta käytöstä arvokasta käyttöä varten!
Kun me Kasteessa synnymme uudestaan ja meidät pestään puhtaaksi kaikesta saastasta niin me emme voi enempää puhdistua koska olemme jo täysin puhtaat. Synti mikä Kasteen jälkeen lihassamme on jäljellä ei saastuta meitä, sitä ei Jumala lue meille syyksi ja näinollen se ei tee meitä uudestaan syntiseksi!
Elämässä pyhittyminen on sinänsä mahdotonta koska meidän vanhurskautumisemme ei ole laista vaan se on meille annettu ilman ansiota!
Kaste on kaiken perusta, ilman sitämeillä ei ole mitään.
Ei ole hedelmällistä mutta kun toivoin, että olisi joku jolle ei tarvitse vakuutella eikä todistella mitään vaan joku joka tietää jo! Mutta keskustellaan vaan!
Minulla on ruotsinkieli vahvempi kuin suomi, että älkää loukkaantuko jos sanon asioita vähän liian suoraan, en osaa kierrellä ja laittaa pumpuliin☺️
Vanhurskauttaminen ei ole fyysinen, eikä lääkinnällinen toimi jonka kautta itsessään epävanhurskas ihminen muuttuu sisäisen muutoksen kautta vanhurskaaksi ihmiseksi, vaan juridinen toimi jonka kautta itsessään epävanhurskas ihminen luetaan vanhurskaaksi.
Näin ihminen ei muutu kasteessa olemukseltaan pyhäksi, vaan saa uskon, jonka kautta itsessään epävanhurskas luetaan pyhäksi, usko on uudestisyntyminen ja tämä on ihan Lutherin ja luterilaisten tunnustuskirjojen mukainen opetus. Tästä on myös helppoa käsittää kuinka Room. kirje 6 käsittää pyhittymisen, eli usko uudistaa meitä, emmekä me enää voi ryhtyä takaisin pakanuuteen palvelemaan epäjumalia, emmekä juutalaisuuteen tavoittelemaan lain kautta vanhurskautta juutalaisten tavoin, kuten mm. @tortoise tuossa asian selitti.
Uskovahan on aina täydellinen Kristuksessa, mutta aina vajavainen inhimillisen olemuksensa puolesta. Näin olen itse evankeliumin ihanuuden käsittänyt. Toki opillisia näkemyksiä ja hienosäätöisiä eroja (vaikkapa juuri kasteesta ja ehtoollisesta) on eri kirkkokunnissa runsaasti, mutta olkoon kukin omassa mielessään täysin varma.
Kehotukset eivät ole siten asiaankuulumattomia tai ristiriidassa absoluuttisen armon kanssa, sillä tokihan kristityt on kutsuttu seuraamaan hyvää eikä pahaa. Mutta pelastuksen perustaksi kelpaa vain Kristus, josta olemme osalliset uskon - emme itsemme tai tekojemme - kautta. Tämä on erittäin vapauttavaa, todellista ilosanomaa.
Se on sitä ehkä Jumalan näkökulmasta. Mutta omassa ajassamme ja elämässämme se on prosessi joka kestää koko eliniän. Jumalan iankaikkinen sana minun suhteeni: valintani, uskoni, kasteeni, pyhitykseni ovat hetkiä omassa elämänhistoriassani, vaikka Jumalalle kyse on yhdestä asiasta. Ikään kuin tuo yksi iankaikkinen hetki projisoituisi omalle elämänhistorialleni lukemattomina pisteinä, hetkinä ajassa.
Kaste uudestisynnyttää vihan lapsen Jumalan lapseksi, onhan uudestisyntyminen myös fyysinen, Jumala tekee ihmisen uudeksi luomukseksi. ” Katso kaikki entinen on mennyt ja uusi on sijaan tullut”
Eihän se sovi järkeenkään, että uudestisyntyminen tarkoittaisi sitä, että syntyisi toinen, uusi, siihen rinnalle, ei se olisi ”uudesti”? Savenvalaja muotoilee uuden ruukun pilalle menneestä ja täten sitä vanhaa ruukkua ei enää ole muutoin kuin, että se uusi on samasta savesta tehty. Meilläkin on vanha savi eli liha! Ja näin ymmärtää myös sen mitä Paavali sanoo ” synti joka lihassani asuu” Jos Jumala olisi ottanut pois synnin myös lihasta :
Olisi ihmisen myös täytynyt kuolla ruumiillisesti Kasteessa
Silloin nähtäisiin silmillä, että olemme uusia luomuksia.
Silloin ei tarvittaisi uskoa ” Että se olisi uskosta eikä näkemisestä.
Eivät tienneet, että ristiinnaulitsivat Jumalan koska Hän ei näyttänyt Jumalalta.
Vanhurskauttaminen Kasteessa ei ole fyysinen siten, että ihminen sellaisenaan kun hän Aadamista syntynyt on vanhurskautetaan, se olisi lihanjalostamista! Vaan se Adamista syntynyt kuolee hengellisesti ( ei ruumillisesti) ja syntyy kokonaan uusi samasta ”savesta” tehty.
Tämä on ihmiskunnan keskeisin kysymys. Jeesus syntyi ihmiseksi, niinkuin kaikki ihmiset. Hän oli kaikessa ja kaikella tapaa ihminen, voidakseen sovittaa ihmiskunnan.
Jokaisessa ihmisessä on Jumalan ihmiseen laittama Jumalan henki, vt. 1. Moos.2:7, joka vanhurskauttaa siihen asti kunnes hän, ihminen toisin haluaa. Tai paremminkin alkaa ymmärtämään ihmisen eli lihan “mahdollisuudet”. Tätä asetelmaa ei olisi ilman syntiinlankeemusta, mikä myöskin on vapautumista lahjavanhurskautuksesta. Jumalan lahja ensimmäiselle ihmisparille oli täydellisyys, vapaaehtoinen Jumalalle kelpaavuus ja elämä täydellisyydessä ulkoisesti ja sisäisesti.
Jumala pääsi pitkälle luomiensa enkeleitten kanssa, kunnes Luciferin “luovuus” tuotti kapinan Luojaansa nähden.
On totta, ettei luotuun järkeen sovi Jeesuksen vastaus Nikodeemukselle: " Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä/ anothen, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”. Joh. 3:3
Raamattu ei ole “vaikkapa”- hienosäädöistä koottu, vaan se on kokonansa Totuus. Viksten julisti Totuutta niinkuin Raamattu opettaa. Niinkutsuttu helluntalaisuus noudattaa samaa oppia kuin Alkuseurakunta, mikä perustautui v.30 helluntaipäivänä Jerusalemissa. Apt. 2 luku kertoo sen Profeettain ja Apostolien päälle lasketun Seurakunnan koko opin. Tänäänkin on tarkistettavissa ketkä haluaa sitä noudattaa. Toteutuksessa oli jo aivan ensimmäisillä vuosikymmenillä puutteita, joihin Jeesus, Seurakunnan pää, puuttui.
Paino tuossa tekstissäni on sanassa ”rinnalle”
Siis, syntyy uusi, ei rinnalle vaan tilalle!
Ei sovi järkeenkään, että rinnalle, se ei olisi mikään uudestisyntyminen.
“Niinkutsuttu helluntaiseurakunta” on yksi tämän päivän muoto tästä v. 30 alkaneesta Seurakunnasta. Niin helluntalaisten kuin muiden vuoden 30 jatkumoon kuuluvat voidaan tarkistaa ensin lukemalla Apostolien Tekojen kaksi ensimmäistä lukua, mistä selviää “Profeettain ja Apostolien” perustus. Tämä “jatkumo” ei selvinnyt 21 kirkolliskokousta, vaan selvisi niiden vainoista huolimatta. Nämä vainot ovat todistus Helluntaipäivän kastajaliikkeen olemassaolosta läpi aikojen.
Olen aika pitkälle samaa mieltä, tai ainakin näen asiat hänen kanssaan varsin samalla tavalla, tänäänkin kuuntelin automatkalla kaksi hänen puhettaan - todellakin raikasta opetusta! Harmi etteivät hänen näkemyksensä ole vallalla helluntaiherätyksessä; tinkimätön lahjavanhurskausoppi on siellä harvinaista herkkua. Ja siis helluntailaisuushan on vain yksi kristillinen uskonliike muiden joukossa, helluntaita ja pyhitystä korostava.
Juhani Kuosmanen, joka oli yksi merkittävimmistä helluntaiopettajista, opetti Ristin Voitossa 1988, että kymmenykset on siirretty vanhasta liitosta uuteen liittoon. Eli hänen mukaansa kymmenykset kuuluu kristittyjen maksaa… Kyseessä onkin yksi kirjoittamattomista laeista, periaate, jolla tavallaan ostetaan Jumalan siunauksia, ja pahimmillaan se tarkoittaa sitä, että kymmenykset maksamalla vältetään Jumalan kirous (Mal 3). Ei ainakaan ole kunnon tosiuskova eikä tee täyttä totta se, joka ei kymmenyksiä maksa. Kristillisen kuluttajansuojan takia olisi rehellistä kertoa ulkokirkollisten seurakuntien omaksumasta kymmenysopista avoimesti.
