Hieman yleisluonteisempana pohdintana ketjun otsikkoon liittyen. Minusta on erikoista, että juuri kokosydämisimmät Jumalan palvelijat kristinuskon historian aikana ovat joutuneet kokemaan mitä karmeimpia kidutuksia ja teurastuksia. Se näyttää kuuluvan kuvioon ja olevan myös täysin Jumalan sallimuksen mukaista.
“Kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi.” (2.Tim 3:12)
Kristityt eivät ole tämän maailman suosiossa. Päin vastoin: maailma vihaa meitä, mikäli olemme aidosti Jeesukseen uskovia.
“Maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole.” (Joh 17:14)
Uskomatonta on se, että Paavali näkee kärsimyksen jopa Jumalan lahjana:
“Teidän on suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä.” (Fil 1:29)
Jumala voi tehdä kärsimyksestä tien syvempään yhteyteen Poikansa kanssa:
“Yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.” (Room 8:17)
Jumala ei katsele kärsimystä etäältä, vaan on itse ensin astunut siihen. Mitä kirkkaammin Kristus tulee ihmisissä näkyviin, sitä voimakkaammin myös tämän maailman pimeys käy heitä vastaan jopa kohtalokkain seurauksin. Mutta ylösnousemustoivon mukaan viimeinen sana ei kuitenkaan kuulu kiduttajille eikä kuolemalle vaan Jumalalle.
“Meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa.” (Room 5:3-4)
Kärsimys opettaa kuuliaisuutta, jopa Jeesuksen kohdalla:
“Hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden.” (Heb 5:8)
Lopuksi Pietarin pysäyttävät sanat:
“Iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sen tähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa. Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset? Ja ‘jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?’ Sen tähden, uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on.” (1.Piet 4:13-19)