“Vihapuhe” on todellakin mukavan notkea käsite: kun presidentti Niinistö toivottaa uudenvuodenpuheessaan kaikelle kansalle Jumalan siunausta, hän ei ainoastaan riko negatiivista uskonnonvapautta vastaan vaan syyllistyy ehkä peräti vihapuheeseenkin! Kyllä kyllä, uskokaa pois vain:
Presidentin toivotukset voidaan kokea ei vain väheksyvinä vaan myös vihapuheena.
Juttu kokonaisuudessaan (on muuten osuva sukunimi kirjoittajalla):
Enpä olisi uskonut, että tämmöistäkin pitää kuulla. Järkyttävää, että vihapuhe -sanaa käytetään näin ajattelemattomasti.
Sukunimen osuvuudesta huomauttaminen ei ole hyvää käytöstä.
Nimi ei ole hirveän harvinainenkaan. http://www.tuomas.salste.net/suku/nimi/kahelin.html
Tuo “essee” sinänsä vaikuttaa aluksi ihan parodialta, mutta kai se sitten tosissaan on kirjoitettu.
Paitsi että uskonnonvapauden nimissä tietenkin pitäisi olla ihan oikein kenen tahansa (myös presidentin) toivottaa siunausta - se ei “rajoita” eikä “pakota” ketään, sehän vain kertoo toivottajan omasta vakaumuksesta ja tavasta - niin Kahelin turhaan vyöryttää erityisesti Niinistön päälle syytä.
Suomessahan tavan otti käyttöön presidentti Ahtisaari eli ei Niinistö tässä mitään erityisesti aja. Muutkaan presidentit eivät meillä ole olleet mitenkään kristinuskon harjoitusta rajoittavia, päinvastoin. Suomalaiseen kulttuuriin kristinusko kuuluu, vaikka kaikille ihmisille uskonnosta riippumatta annetaan yhtälainen arvo ja oikeus elää uskonsa mukaisesti.
Sitäpaitsi toivottaa “Jumalan siunausta” ei välttämättä edes loukkaa toisin uskovia, esim. muslimeja. Ei toivotus ole mitenkään julistava esim. tyyliin “Jeesus on Herra!”
Kahelin voisi myös verrata tilannetta Britanniaan jossa kuningatar pitää avoimen kristillisiä puheita. Valtiossa on kuitenkin paljon enemmän uskonnottomia ja eriuskontoisia kuin meillä.
Oiva esimerkki on tämä kyllä siitä, miten mustaa käännetään valkoiseksi ja päinvastoin. Siunaaminen onkin vihaamista… Ja toisaalla jotkut väittävät, että (avioliittoon) siunaamatta jättäminen on vihaa!
Huomaan, että ennen muokkausta käytit sanan “ajattelemattomasti” paikalla adverbiaalia “tyhmästi”. Olisit vain pitäytynyt ensimmäisenä mieleesi tulleeseen sanaan. Tosiasiahan on, että koko vihapuhe-termi on tyhmä, etten sanoisi kaheli. Siksi toisekseen koko sana on tarpeeton, jos sen rekisteri on niin laaja, että se kattaa sekä esim. yllytyksen murhaan että Jumalan siunauksen toivotuksen lähimmäisille.
Vaihdoin sen siksi, että en jaksanut alkaa kaivaa esiin foorumin kiellettyjä sanoja. Ihan samaa mieltä olen kanssasi siitä ensimmäisestä versiosta.
Jos joku yksittäinen ihminen käyttää jotain sanaa väärin ja jopa äärimmäisen hölmösti, ei se tee silti sanaa itsessään tyhmäksi, ainoastaan sen yksittäisen käyttäjän.
Vihapuhe-sanan taustalla on aika vankkaa tietoa. Esim on todettu, että jos ihmisryhmiä nimitellään eläimiin viittaavilla sanoilla, se alentaa väkivallan ja jopa kansanmurhan riskiä. Ihmisryhmiin kohdistuneet vainot alkavat aina nimenomaan vihapuheella, joka muuttaa ihmisten suhdetta tuohon ryhmään, ja mahdollistaa vainon.
Ihan samalla tavalla seksuaalinen ahdistelu on rikos ja vakava asia, vaikka joku kirjoittaisikin hesariin, että nyt ei ujo poika enää uskalla puhua tytöille. Se, että joku ei tajua, mitä joku termi tarkoittaa, ei muuta sen termin sisältöä.
Olen jo aikaisemmin toisessa yhteydessä sanonut (ja joku muukin on tainnut ylempänä tässä ketjussa sanoa), että kuvaamasi kaltaiselle puheelle on iät ja ajat ollut olemassa käypä terminologia. Ne termit eroavat edukseen tästä orwellilaisesta uusmuodosteesta “vihapuhe” sikälikin, että kenenkään mieleen ei juolahtaisi soveltaa niitä presidentin toivottamaan Jumalan siunaukseen.
Sanoisinpa että ns. humoristinen eli pilkallinen tapa suhtautua ihmisen nimeen on ajattelematon ellei jopa tyhmä.
Juuri näin.
Ja senpä takia, että sana viittaa oikeasti olemassaolevaan asiaan, keskustelua joka siihen liittyy, ei pidä käydä tarttumalla epäoleelliseen eli termiin itseensä.
Molemmat pitää olla keskustelussa, vaikka kuinka ärsyttäisi: Kyky torjua tyhmät väärinkäyttäjät ja kyky ja halu nähdä itse todellisuus eli vihan ja sanankäytön yhteys.
Minusta vihapuhe-sanaa voisi kyllä joko ihan virallisesti(?) määritellä taikka sitten sitä voisi käyttää paljon vähemmän. On liian vaivalloista, kun väärinkäyttö on suunnilleen yhtä yleistä kuin mielekäs käyttö. Jos määrittely ei onnistu, sitten mieluummin muita termejä, kiitos.
Niin, vähän termi on inflatoitunut, kun se usein tarkoittaa sitä, että joku sanoo jotain josta en pidä tai josta olen eri mieltä. Kyseessä ei todellakaan ole, kuten @ooperi ehdottaa, yksittäisen kirjoittajan ongelma, vaan ilmiö on ihan laajalle levinnyt. Minusta tuntuu, että se on myös jonkinlainen sensuuri-instrumentti, jolla saadaan hiljennettyä ihmisiä tai erilaisten alustojen ylläpitäjiä innoitettua suitsemaan sanomisia.
Siitä olen samaa mieltä, että oikeasti on olemassa vihapuhetta ja sellaistakin vihapuhetta, joka perustellusti on kriminalisoitu.
Tästä aiheesta Elaine Pagels kirjoitti jo 90-luvulla kirjasen The Origin of Satan: How Christians Demonized Jews, Pagans, and Heretics. Eli ei tämä nyt mikään uusi mullistava ajatus ole.
Tuli mieleen, että yksi eristyksissä ollut sivilisaatio oli Australian Aboriginaalit. Tuo alkuperäiskansa joutui kosketuksiin kristinuskon kanssa vasta paljon keskiajan jälkeen.
Mitä tuosta Wikipediasta hieman luin, niin ei tullut mitenkään korostuneesti esiin minkäänlainen epähumaanius kyseisen kansan kulttuurisesta historiasta.
Tietenkin täytyy muistaa myös se, että jos ihmisryhmiä aletaan nimittämään eläimiin viittaavilla sanoilla, siihen löytyy useimmiten jokin syy. Syy voi olla erilainen ulkomuoto tms, jolloin on kysymys varsinaisesta rasismista. Pahimmillaan syy voi olla vain pelkkä ryhmäksi tunnistettavan entiteetin läsnäolo.
Sen sijaan jos syynä on tämän ihmisryhmän oma käytös, ei ole enää kyse suoranaisesta rasismista, olipa ryhmän ulkomuoto erilainen tai ei.
Eläinretoriikka on kuitenkin vastenmielistä ja sellaiseen tulisi siirtyä vasta äärimmäisissä tilanteissa. En ole enää eläinretoriikkaa vastaan, jos toiminta on kuin aikoinaan japanilaisten touhut Kiinassa ennen toista maailmansotaa.
Itseeni eläinretoriikka ei vaikuta kiihdyttävästi tai kiihottavaksi. Olisipa mielenkiintoista tutkia, kuka varsinaisesti kiihottuu eläinretoriikasta. Millaisia ihmisiä nämä kiihottujat noin yleisesti ovat?
Tuntuu siltä, että ihmisryhmien välisissä vainoissa yritetään vihapuheretoriikalla jotenkin häivyttää uhrin osuutta omaan vainoonsa. Ikäänkuin uhrit olisivat kaikessa rauhassa tavanomaisissa askareissaan, kun vainoajat yht’äkkiä hyökkäävät vihapuheistaan kiihottuneina heidän kimppuunsa.
Kansanryhmien väliset kaunat voivat tulla kauempaa historiasta tai sitten ryhmän oma muuttunut käytös saa toisissa aikaan vihan tunnetta. Tuskinpa vihat kumpuavat mistään tyhjästä.
Tietenkin nämä asiat eivät poista sitä tosiasiaa, että kaikenlaiset vainot ovat ei-toivottuja ja pahimmillaan vakavia rikoksia.
Minulla on itselläni yksi ihmisryhmä, jolle päätin antaa tilaisuuden, mutta sain karvaasti pettyä kyseisen ryhmän edustajaan. Jatkossa suhtaudun kaikkiin ko ryhmän edustajiin erittäin epäluuloisesti joskaan en suoranaisesti vihamielisesti. Jokainen jota huvittaa, voi arvailla mikä tämä ihmisryhmä voisi olla. Arvaaminen ei varmaankaan tuota vaikeuksia.
Otos on tässä pieni, mutta jos ensimmäinen kohtaaminen tuottaa raskaan pettymyksen, niin se osoittaa, ettei niitä muitakaan mätämunia ole vaikea löytää.
Noista kirjoitetaan aina ihan sekopäisesti, koska poliittinen korrektius. Olisi niin rasistista puhua asioista niiden oikeilla nimillä, niin sitten esitetään nuo jonkinlaisena ihanteellisena roolimallina. Ei kannata ottaa vakavasti älyllisesti nuo ovat ihan täyttä kuraa.
Toki on niin, että aborginaaleiltakin olisi varmasti paljon opittavaa, mutta ei toki niinkuin ne nykyään esitetään vaan niin että heidät esitettäisiin sellaisina kuin aidosti ovat.
Tämä herätti kiinnostukseni. Olisiko sinulla hyvää linkkiä, vai onko kaikki netissä suodatettua tietoa?
Ei ole juuri tuosta aiheesta. Etsi joku alueilla asuva vloggaaja tai tutkija. Joka todella on perehtynyt kyseiseen kulttuuriin hyvässä ja pahasa ja sen pohjalta jakaa ajatuksiaan siitä. Voinee löytyä hyviä kirjojakin. Kyllä nykyaikana pääasiassa se tieto on olemassa, jos sen vaan jaksaa esiin kaivaa. Yleensä miltei kaikki mikä osoitetaan suurilla massoille suodattuu poliittinen korrektius ja monen muun filtterin läpi. Jolloin monessa asiassa niitä ei kannata ottaa vakavasti.
Parhaimmillaankin ovat sitä, että esitä Raamattu yhdellä lauseella, johon kukaan ei pysty edes halutessaan hyvin.
Täyttäisikö seuraava katkelma mielestänne vihapuheen määritelmän:
Lapsiperheen koti, jossa roikkuu aseita tai ajatollahien kuvia seinällä, tai vanhempi, joka solvaa ei-islamilaisia vääräuskoisia lapsensa kuullen, ovat esimerkkejä moraalisesti turmelevista vaikutuksista. Vanhempi, joka lyö lastaan Koraanilla päähän, kiinnittelee puolikuun kuvia seiniin tai järjestää islamilaisen rukoushetken viidesti päivässä, turmelee lapsensa mieltä. Pieni lapsi on altis johdattelulle, joten vanhempien toistuvat ja vakuuttavat puheet Allahista voivat synnyttää lapsen mieleen pysyviäkin uskomuksia. Jos näitä uskomuksia vielä vahvistetaan islamilaisten päiväkotien ja madrassan kasvatuksessa, niiden kyseenalaistamiselle ei ehkä jää tilaa.
Monissa psyykkisissä häiriöissä on islamilaista ajattelua. Sattumaa ei ole sekään, että psykiatristen sairaaloiden osastoilla on usein samaan aikaan hoidossa useita Muhammedeita. Kun oma identiteetti on hauras ja itsetunto poljettu maahan, tuntuu paremmalta olla hyvä ja kuuluisa jihadisti kuin arvottomaksi tai hylätyksi koettu minä. Uskomista Allahiin ei kuitenkaan ole virallisesti katsottu psyykkiseksi häiriöksi, koska se on niin yleistä. Voi kuitenkin olla, että tulevaisuudessa muhamettilaisuus nähdäänkin psyykkisen häiriön merkkinä, jos islamista tulee yhä harvinaisempaa ja imaamien vaikutusvalta vihdoin vähenee. Ajatollahien, imaamien ja muiden kaapuveikkojen ammatit tulevat ehkä vähitellen katoamaan.
Jos tuo on vihapuhetta, niin siinä tapauksessa myös seuraavan on oltava sitä:
Lapsiperheen koti, jossa roikkuu aseita tai Hitlerin kuvia seinällä, tai vanhempi, joka solvaa maahanmuuttajia lapsensa kuullen, ovat esimerkkejä moraalisesti turmelevista vaikutuksista. Osa lapsista joutuu kodissaan näkemään rikoksia, prostituutiota, huumeidenkäyttöä ja väkivaltaa. Samoin vanhempi, joka lyö lastaan Raamatulla päähän, kiinnittelee ristinkuvia seiniin tai pitää perheessä jatkuvia hartausmessuja, turmelee lapsensa mieltä.
Monissa psyykkisissä häiriöissä on uskonnollista ajattelua. Sattumaa ei ole sekään, että psykiatristen sairaaloiden osastoilla on usein samaan aikaan hoidossa useita Jeesuksia ja Jumalia Englannin kuningattarien lisäksi. Kun oma identiteetti on hauras ja itsetunto poljettu maahan, tuntuu paremmalta olla hyvä ja kuuluisa Jeesus kuin arvottomaksi tai hylätyksi koettu minä.
Uskomista jumalaan ei kuitenkaan ole virallisesti katsottu psyykkiseksi häiriöksi, koska se on kulttuurissamme niin yleistä eikä siten ristiriidassa kulttuurinormien kanssa. Voi kuitenkin olla, että tulevaisuudessa uskovaisuus nähdäänkin psyykkisen häiriön merkkinä, jos uskovaisuudesta tulee yhä harvinaisempaa ja kirkon vaikutusvalta vihdoin vähenee. Pappien, piispojen ja muiden kaapuveikkojen ammatit tulevat ehkä vähitellen katoamaan.
Ensimmäinen katkelma on tietenkin parodia jälkimmäisestä. Ko. parodian bongasin eräästä blogista, josta en sinänsä erityisemmin pidä. Nyt blogisti kuitenkin osui maaliin muuttaessaan alkuperäisen jutun antikristillisen vuodatuksen muutamat keskeiset käsitteet osoittamaan kohti islamia.
Parodioitava on juttu on Kansan Uutisten verkkolehdestä ja se on kirjoitettu ilmeisen tosissaan. Tuo kirjoitus on räikeän kristinuskonvastainen jopa ko. lehden mittareilla ja siinä on kaikuja vanhasta kunnon Neuvostoliitosta ja Taistelevien jumalattomien (Bezbozhniki) kultakaudelta 20-luvulta. Uskovaisuus samaistetaan surutta rikollisuuteen, moraaliseen korruptioon ja muuhun epäsosiaalisuuteen. Toki jutussa on myös tahatonta komiikkaa: Hitlerin kuvia uskovaisten seinillä? Kotona pidettäviä “hartausmessuja”?
Tässä koko oksennus:
Monissa psyykkisissä häiriöissä on islamilaista ajattelua. Sattumaa ei ole sekään, että psykiatristen sairaaloiden osastoilla on usein samaan aikaan hoidossa useita Muhammedeita. Kun oma identiteetti on hauras ja itsetunto poljettu maahan, tuntuu paremmalta olla hyvä ja kuuluisa jihadisti kuin arvottomaksi tai hylätyksi koettu minä.
Pitäisin yo. kommenttia vielä nykyisissä oloissa vihapuheena. Se demonisoi monia muslimeja, jotka eivät demonisointia tarvitse vaan evankeliumia. Lisäksi siinä puhutaan psyykkisistä häiriöistä leimaavassa, halventavassa merkityksessä. Vihapuheella on siis kaksi kärkeä.
Oltuani jokusia kertoja psykiatrisilla osastoilla, niin kyllä siellä useimmiten vakaumustensa puolesta eniten edustettuja ovat eri tavoin kristityksi itsensä kokevat. On toki muutamia Jeesuksia joukossa, mutta tavallisempaa on, että henkilö kokee olevansa tekemisisissä henkimaailmojen tai lopunajallisten ilmiöiden kanssa. Monilla on tarve saada hengellistä ravintoa ja tyypillinen papin vierailu kerta viikkoon ei monillekaan riitä.
Yksi osastojen ryhmäsessioiden vakioaiheita ja -valituksia on, että sielunhoidollista näkökulmaa pitäisi saada enemmän integroitua hoito-ohjelmaan. Mutta resurssit tuntuvat olevan tämänkin suhteen rajalliset. Niinpä uskonnollisesti orientoituneet potilaat koittavat täyttää hengellistä tyhjiötä kuutelemalla Radio Deitä ja Patmosta. Ja jos älykännykän käyttö on osastolla sallittu, niin sieltä sitä hengen ravintoa ahmitaan sitten 24/7.
Oma ryhmänsä ovat henkilöt, joilla on demonisiksi koettuja elämyksiä. Itse edustan tätä ryhmää. Pääsääntöisesti nämä kokemukset tapahtuvat kristillisen kontekstin puitteissa.
En ole vielä tavannut osastolla yhtään psykoottista muslimia, saati jihadistia. En kiistä, etteikö heitä voisi olla, mutta uskon, että useimmin taitaa siinä olla vielä oikeuslaitoksen sumuttamiseksi kehiteltyä sairauden teeskentely (engl. malingering). Ehkä tulevaisuudessa aitojen islamlähtöisten tapausten lukumäärä psykiatrisilla osastoilla lisääntyy.
Ketju suljettiin automaattisesti 13 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.