No on se saatanallista. Mutta ilmiön analysoinnissa ei hirveästi auta asian siten kutsuminen. Tai sen enempää tuon tohtoriksi väitelleen siloposken kuin muidenkaan kyseisen käsitteen todesta ottaneiden sanominen saatanallisiksi.
Kun taas gnostilaisuus terminä kommentoi siinä esiintyvää ihmisen pyrkimystä ilmiönä. Eli sellaista uskomista, jossa on mahdollista jonkin tällaisen “tiedon” kautta hallita kaikkeutta tai saada aikaan jonkinlainen “pelastus”. Eli kaikki, jotka uskovat “vihapuheen” olevan järjellinen käsite, samaan aikaan nostavat itsensä jonkinlaiseen spekulatiiviseen “valaistuneiden” joukkoon.
Ajatus siinä on, että henkilö, joka sillä tavalla “analysoi” jotain ilmiötä, tekee sen jostain omasta, väitetysti neutraalista ja “vihasta vapaasta” näkökulmastaan. Eli esittää olevansa noussut kaikkien kielteisten tunteiden yläpuolelle ja käsittelevänsä “neutraalia” tietoa. Jolloin “analyysin” kohteena oleva ei tietenkään jaa tätä neutraaliutta, vaan toimii “alhaisemmista” ja “rajallisemmista” motiiveista.
Tähän liittyy myös ajattelu, että jos henkilö on jollain tavalla uhri, niin silloin tämä uhrius itsessään on tehnyt hänestä vapaan, pyyteettömän ja neutraalin. Kun taas hänet uhriksi tehnyt taho toimii rajallisista motiiveista, joita hän on uhriutensa nojalla kykenevä arvioimaan.
Jos ihminen “irtisanoutuu vihasta” - ja omasta mielestään tulee siten kykeneväksi arvioimaan muiden “irtisanoutumattomuutta vihasta” - niin hän käytännössä esittää voivansa, spekulatiivisesti eli maagisesti irtisanoutua langenneesta ihmisyydestään. Ja pystyttää, oman ajattelunsa ja oman puheensa eli oman tietämisensä - eli gnosiksen - voimalla, uuden ihmisyyden.
Hullua ja hassua tässä on se, että realistisessa ajattelussa viha on suora seuraus ihmisen langenneisuudesta. Eli viha riippuu ihmisessä kiinni lihan eli langenneen mielen kuolemaan asti. Sitä kautta se on ihmisen olemuksellinen eikä valinnainen tai tahdosta riippuvainen osa. Joten ihminen, vapautuakseen, tarvitsee lahjaksi uuden olemuksen.
Mutta jos ihminen alkaa itse uskoa, että voi spekulatiivisesti tai “maagisesti” nousta vihan yläpuolelle, niin hänen on hankala selittää, että onko viha “valaistumattomien” keskuudessa heidän ominaisuutensa, vai voiko siitä puhua tietoisena valintana tai vapaaehtoisena asenteena.
Siinä ihmisen pitää vain uskoa itsensä valaistuneeksi, ja alkaa valaistuneen asemassa ja valaistuneen näkökulmasta tuomaroida kaikkea valaistumatonta. Ja uskoa, että sillä tavalla hän vetää entistä useampia valaistukseen ja syventää omaa valaistumistaan.