Väkivalta, sorto, terrori ja uskonto

Kristittyjen Raamattu on sekä UT että VT. Emme tietenkään viskaa pois Kristuksen ja apostolien pyhinä kirjoituksina käyttämiä tekstejä. Kuten heidän opetuksestaan näkee, Kristus on juuri lain ja profeettojen täyttymys.

Se on ihan totta, että kun Varsinainen Asia on saatavilla, korvikkeet ja ennakoinnit kumoutuvat, jäävät pois. Eivätkä edes juutalaiset itse ole katsoneet, että tietyt juridiset säädökset (katto pitää aidata ym.) ovat sellaisenaan universaaleja ja ikiaikaisia; jopa barbaariset paimentolaiset ymmärsivät sen, mitä lukeneet nykyihmiset usein eivät.

9 tykkäystä

Vastaan yleisellä tasolla.

Uskontojen luonne, aivan kuten vaikkapa poliittisten näkemysten luonne, on sellainen, että niissä koetaan olevan ainoat oikeassa olijat. Tästä tulee helposti oikeutus sille, että muiden ollessa väärässä heitä saa kohdella jopa miten vain.

Buddhalaisuudesta ei ole löydettävissä opista mitään sellaista jolla voisi mitenkään oikeuttaa väkivaltaa missään tilanteessa. Kuitenkin on olemassa myös väkivaltaa käyttäviä buddhalaisia. Mutta heidät on aika helppo tuomita uskonsa suhteen väärin uskoviksi tai väärinajattelijoiksi.

Kristillinen historia ja Raamattu ja siellä Jumalan toiminta ja Hänen antamansa käskyt eri tilanteissa ovat monesti väkivaltaa sisältäviä. On siis olemassa hyväksytty malli tietyissä tapauksissa väkivallalle. Tästä syystä vaikkapa löytyy kristittyjä joiden mielestä homojen tappaminen on sallittua. Malli löytyy kylläkin VT:stä, mutta asialle on ollut Jumalan hyväksyntä uskonnon varhaisessa vaiheessa joten sen voi siis kokea oikeutettuna. Aivan samoin nämä aborttiklinikoiden terroiskijät perustelevat näkemyksiään Raamatulla, josta voidaan löytää oikeus väkivallalle.

Kysymyksesi, että voiko Raamatusta löytää kristillisesti hyviä perusteluja terrorismille riippuu siis siitä, miten kristillisyytensä tulkitsee ja miten Raamattuaan lukee. Kristillisyyden piiristä löytyy paljon täysin väkivallasta kieltäytyviä ryhmiä, vaikkapa kveekarit. Kristillisyyden parissa toimii myös vahvoja rauhanliikkeitä. Esikuvaksi voidaan ottaa vaikkapa Jeesuksen sanat “joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu”. Mutta toisaalta, kun sama kirja sisältää mallin ja hyväksynnän väkivallalle Jumalan nimissä niin voidaan jopa Jeesus valjastaa tämän ajatuksen taakse lainaamalla taas, että “en ole tullut tuomaan rauhaa maan päälle vaan miekan”. Juuri se, että Raamattu uskonnon pohjana ei ole yksiselitteinen väkivallattoman ajatuksen esittämisessä tekee siitä mahdollisen hyväksytyn ja oikeutetun väkivallan välineen Jumalan vaatimaan tavoitteeseen pääsemiseksi sellaisissa käsissä jossa valitaan vain tämä malli. Buddhalaiset terroristit eivät voi löytää omasta uskostaan tai sen kirjoituksista mitään oikeutusta väkivallalle, joten heidän tuomitsemisensa ei-oikeiksi-buddhalaisiksi on tästä syystä helpompaa. Väkivaltaan ja terroriin mieltynyt kristitty taas voi perustella tekojaan uskostaan käsin vaikka sinä ja minä tiedämmekin, että hän lukee kirjaansa valikoiden sieltä juuri ne väärät kohdat, joissa väkivalta on katsottu oikeaksi.

Kun käsitellään kristillistä etiikkaa, niin kyllä se löytyy UT:sta eikä VT:sta.

Itse sanoisin että @AnttiValkama kirjoitti hyvin ja että VT voidaan ja kannattaa Uuden Testamentin “koodilla” avata kristilliseen muotoon.

Jaa? Aika kategorinen väite. Mihin tämä pohjaa?

…rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
3. Moos. 19:18

Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi.
5. Moos. 6:5

1 tykkäys

No en todellakaan ole sellaisista opeista kuullut enkä lukenut. Jo Buddhan opetus kahdensanosaisesta tiestä, joka on pohjana kaikelle, antaa selvät eettiset ohjeet jotka tähtäävän ihmiseen itseensä eikä missään muodossa vaikkapa opin levittämiseen saati väkivalloin. Kyllä väkivaltainen buddhalainen on sisäistänyt oppinsa täysin väärin eikä voi perustella sitä mitenkään uskollaan. Sitä vastoin terrorihaluinen kristitty voi nähdä perusteluja sille että Jumalan asiaa voi ajaa myös miekalla. Ja turha varmaan edes sanoa, että niin ole myös tehty.

Kyllä kyllä. On vain niin että kuka lasketaan lähimmäiseksi. Vaikka emme mieti edes terrorismia, niin kyllähän on vaikea kuvitella, etteikö myös vaikkapa venäläinen ihminen ole lähimmäinen, mutta toisaalta heidän rakastamisensa viime sodissa tuskin oli kovin konkreettista ja lempeää. Kuitenkin näitä toimia, jopa hyökkäyssotaa. perusteltiin sotilaspappien toimesta pyhänä sotana. Voiko lähimmäistä rakastaa hyökkäyssodan kohteena? En tällä halua kieltää etteikö oikeutettua puolustamista väkivalloin ole olemassa, mutta kyllä kautta aikojen kristillisin perustein on perusteltu myös muuta väkivaltaa ja kuoleman tuottamista.

Juutalaiset laskivat (ainakin Jeesuksen aikana) lähimmäisiksi vain oman kansansa jäsenet. Muslimit pitävät lähimmäisinä vain toisia muslimeja. Kristinuskossa lähimmäisiä ovat kaikki ihmiset. Jumalan asiaa ei voi kristinuskon mukaan ajaa miekalla. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Väkivaltainen kristitty on käsittänyt Jeesuksen opetukset täysin väärin.

2 tykkäystä

Jos lähimmäisiä, siis rakastettavia, ovat myös viholliset sodassa, niin eikö johdonmukaista ole silloin kieltäytyä sodasta, jossa tällaisen lähimmäisen tappaminen on tavoitteena? Tämä kysymys on jakanut kristikansaa kaikki vuosisadat. Aika suuri joukko kristittyjä on siis joka tapauksessa väärässä on oikea tulkinta sitten kumpi hyvänsä. Kuka siis sanoo viimeisen sanan siitä, kumpi kanta on oikea?

Kuten jo kirjoitin, niin pyhä sota on hyvin monesti käytetty termi vuosisatojen ajan. Foorumilta poistunut katolinen anonyymikin piti pyhää sotaa oikeana todellisena asiana. Papiston luulisi parhaiten tuntevan kristinuskon määrittelemän oikean ja väärän. Heidän toimestaan viime sodassa tuota käsitettä pyhästä sodasta käytettiin perusteluina vielä naapurin maiden valloituksessakin eli ei vain puolustussodassa. Papisto lainasi vertauksia Raamatusta saarnoissaan. Suomea verrattiin Israeliin jolla oli oikeutensa valloituksiin. Sotilaan pukua verrattiin Jumalan sota-asuun. Sotilaat olivat Kristuksen veljiä taistellessaan isänmaan puolesta. Taistelua käytiin syntiä ja saatanaa vastaan. Myös Uuden testamentin puolelta löydettiin perusteluja sodalle mm Paavalin kirjeistä, joiden pohjalta vaadittiin suomalaisia ymmärtämään sodan oikea luonne ja pukemaan ylleen “Jumalan koko sota-asu” . Tällaista puhetta löytyy kautta linjan eikä lähimmäisen rakkauden sanoma yltänyt viholliseen.

Oletko lukenut buddhalaisen kaanonin läpi tai mitään ei-länsimaisia oppaita buddhalaisuuden? Minulla on stereotypia, että 60-70-luvuilla hassut valkoiset miehet ja oman uskontonsa mainstreamista poikkeavat toivat länsimaihin tyhmille valkoisille riisuttuja länsimaistettuja versioita vähän kaikista kauko-idän uskonnoista.

2 tykkäystä

En todellakaan ole lukenut buddhalaista kaanonia. Kirjakokoelmat ovat suorastaan valtavat. Taitavat olla uskonnoista suurimmat, jos en väärin muista.
Ja varmaan olet oikeassa että meillä esitetään länsimaista versiota buddhalaisuudesta.
Kuitenkin buddhalaisuus perustuu buddhan opetuksiin. En ole missään koskaan milloinkaan kuullut että sieltä olisi löydettävissä jotakin väkivaltaan tai vihollisiin viittaavaa. Se tuntuisi aika erikoiselta, kun koko opetus perustuu oman henkilökohtainen valaistumisen etsimiselle joka nimenomaan vaatii monia toimia joissa tärkeinä sisältöinä ovat juuri riistämisestä, varastamisesta, väkivallasta,siveettömyydestä, vahingollisista elinkeinoista, pahantahtoisuudesta, vahingollisuudesta ym ym vapautumisessa. Olisi vaikea kuvitella, että sinne mahtuisi jotain toista ihmistä vahingoittavaa. Ja kuten jo annoin ymmärtää, niin kaikkiin joukkoihin mahtuu niitä jotka toimivat väärin. Buddhalaisuuden piiristä väärintoimimista on vain kaiketi mahdotonta mitenkään perustella uskonnolla. Buddhalaisuus ei ole lähetysuskonto eikä se pyri toisten käännyttämiseen. Tämäkin on yksi tärkeä syy miksi väkivaltaan ei ole tarvetta. Kuten kirjoitettu on uutisissa, niin kuitenkin buddhalaisissa munkeissa on suoranaisia terroristeja. Sitä en kiistä, mutta ihmettelen millä he voisivat yhdistää tuon terrorismin ja buddhalaisuuden. Jos tiedät paremmin jonkun luotettavan esimerkin jossa nimenomaan uskonnon käsitteistä tuo perustelu on tehty niin käännän silloin käsitykseni ilman muuta. Ei minulla ole mitään tarvetta suojella terroristisia tai sitä mahdollistavia ajatussuuntia.

Aika harvoin sodan varsinaisena tavoitteena taitaa olla ihmisten tappaminen. Kristityistä ne, jotka hyväksyvät sodan jossain tilanteessa, pitävät yleensä lähinnä puolustussotaa oikeutettuna. Silloin sodan tavoitteena on oman valtion alueen ja ihmisten suojelu - ihan hyvä ja kristillinen tavoite, joka valitettavasti joskus vaatii tappamista. Hyökkäyssotaa tai tarpeetonta julmuutta sodankäynnissä ei liene mikään kirkkokunta virallisesti hyväksynyt, vaikka toki paikalliset kirkolliset johtajat ovat voineet aika helposti keksiä syitä siihen, miksi oman maan hyökkäyssotatilanne onkin puolustussotaa…

Tässä on sitten uusi määritelmä termille lähimmäinen. Hyökkäyssotaa käyvän armeijan sotilas ei ole lähimmäinen ja hänet saa siis tappaa. Niinpä. Kyllä näitä poikkeuksia pystyy keksimään…

Onko paholaista palvova naapri oikeasti lähimmäinen, vai voisikohan hänetkin tappaa. Noitanaisen älä anna elää… Pitäneeköhän tuo kehotus sisällään myös miesnoidat.

Niin, vaikka ei ristiretkiä hyväksyisikään, niin alunperin sitä perusteltiin Bysantin sekä Pyhän maan kristittyjen ja pyhiinvaeltajien auttamisena ja puolustamisena. Eli oikeastaan sekin miellettiin ainakin osin puolustussodaksi. Valitettavasti se mataloitti kynnystä lähteä myös pakkokäännytysluonteisille sotaretkille ristiretkien nimellä, eikä alkuperäisessäkään kohteessa ihanteet kovin hyvin toteutuneet. Mutta ei noillakaan sotaretkillä päämotivaattori ollut surmata vääräuskoisia. Nyt on muistettava myös se että islamilainen maailma oli pitkään enemmän tai vähemmän yhtenäinen poliittinen voima, joka uhkasi kristittyä Eurooppaa. 700-luvulla he olivat edenneet jo pitkälle nykyiseen Ranskaan (Poitiers, jossa heidät lyötiin 732, on aika pohjoisessa). 1. ristiretken aikoihin Bysanttia oli kahmaistu pala palalta jo hyvin pitkälle, ja tämän varmastikin katsottiin uhkaavan myös muuta kristikuntaa. Ja niinhän kävikin: Bysantin kukistuttua (mihin antoi myötävaikutuksensa 4. ristiretken käsittämättömän typerä Konstantinopolin hävitys 1204) islamilainen hallinto levisi Balkanille ja eteni Wienin porteille asti, joilla koettiin kaksi suurta piiritystä, vuosina 1529 ja vielä vuonna 1683.

Eli vaikka emme pitäisikään noitten aikojen kristittyjen johtajien ratkaisuja välttämättä ihanteellisina tai kristilliseen etiikkaan yhteensopivina, niin voisimme silti ottaa huomioon sen, että heidän näkökulmastaan kyse oli kristinuskon selviytymistaistelusta vihollista vastaan, joka uhkasi sekä idästä (Lähi-Itä), etelästä (Pohjois-Afrikan rannikko ja Sisilia) että lännestä (Espanja). Ei tarvitse hyväksyä, mutta joskus tuntuu, että näitä myös ylidemonisoidaan.

3 tykkäystä

Eikä ole. Etiikka vaan on tässä epätäydellisessä maailmassa valitettavasti sellaista, että joskus on tyydyttävä “vähiten väärään” ratkaisuun. Oikeutettu puolustussota on sellaista, että on pakko puolustautua, tai muuten kävisi vielä pahemmin. Vihollissotilas on silti lähimmäinen ja tappamisen oikeutus loppuu tasan siihen, kun hänen aiheuttamansa uhka loppuu. Oma kysymyksensä on toki se, onko nykymaailmassa enää olemassa sellaisia sotia, jotka täyttäisivät kaikki kirkon historiassa esitetyt oikeutetun sodan kriteerit.

1 tykkäys

En viitsi tuhlata sinuun enempää paukkuja, joten vastaan vain tähän yhteen kohtaan. Jospa sen kautta ymmärtäisit jotain noista muistakin asioista.

Olet varmasti kuullut Jeesuksen sanat: “Minä olen tie, totuus ja…” Niin mikä? Mikä hän sanoo olevansa tien ja totuuden lisäksi? Aivan oikein: elämä. Jeesus on elämä.

Mitä siis tarkoittaa se, että “noitanaisen ei anneta elää”? Se tarkoittaa sitä, että noitanaista ei päästetä osalliseksi Jeesuksesta. Häntä ei kasteta, häntä ei päästetä osalliseksi pyhästä ehtoollisesta tai mistään muustakaan sakramentista. Häntä ei liitetä kirkkoon ennen kuin hän on katuen luopunut noituudesta. Kirkko on Jeesuksen ruumis maan päällä, ja vain Jeesuksessa ihmiselle tarjoutuu mahdollisuus elää ikuisesti. Niinpä kristillisessä viitekehyksessä se, että annetaan tai ei anneta elää tarkoittaa nimenomaan Kristuksen kirkosta, sen elämästä ja sakramenteista osalliseksi pääsemistä.

On täysin selvää, että tie, totuus ja elämä pysyvät noitanaiselta tavoittamattomissa niin kauan kun hän pitää kiinni noituudestaan - olipa sitten kyseessä shamanismi, new age -hörhöilyt, ennustajaeukkous tai mikä tahansa muu vastaava noituus. Näin ollen kirkko ottaa täysin tosissaan pyhän Raamatun sanat siitä, että noitanaisen ei anneta elää. Sillä, että sinulla on todennäköisesti mielessäsi hänen teloittamisensa kivittämällä, hirttämällä tai muulla vastaavalla tavalla, ei ole merkitystä, koska sinä nyt vain et ole mikään Kristuksen kirkon opin tuntija, vaan pelkkä mutuilija, mitä tulee kristinuskon tuntemiseen.

5 tykkäystä

Ihmiset ovat mestareita vääristelemään selkeitäkin asioita, voidakseen toteuttaa omia halujaan ja tarkoitusperiään. Joten ei ole Raamatun, ei uskovien eikä kristinuskon vika, jos joku löytää sieltä oikeutuksen terrorismille.

Eli kenen tässä pitäisi “tutkiskella itseään” ja olla “itsekriittinen”? Mitä kristinuskossa, Jeesuksen opetuksissa tai Raamatussa pitäis korjata, jotta tämä “ongelmallisuus” poistuisi?

Kristinuskossa pätee kristinoppi. Vai mitä oppia tarkoitit?

Täytyy ottaa huomioon, että esim euroopalaisiin ja muihin ns kristittyihin kansoihin ovat vaikuttaneet myös monet muut kulttuurit ja aatteelliset virtaukset kuin kristinusko. Tällaisia ovat antiikin perintö, kansalliset perinteet ja uskomukset sekä valistus.

1 tykkäys

Luitko ja mietitkö mitä kirjoitin vaikkapa sotilaspapeista sodassa? Eli ajatteletko, että he eivät olleet kristittyjä ja eivät ajatelleet kuin kristityt tai vääristelivät kristinuskoa vai ajatteletko kenties että se nyt oli sen ajan tilanne ja he joutuivat siksi opettamaan siten kuin opettivat ja saarnasivat? Oliko pyhä sota perivihollista, syntiä ja saatanaa vastaan mahdollista rakastaen lähimmäistä (joka, kuten Mauriina kirjoitti, on jokainen ihminen maailmassa) mutta samalla tappaen hänet?

Kun kysyt mitä kristinuskossa pitäisi korjata, niin mielestäni ongelmana on aina ja jatkuvasti opin ja Raamatun moniselitteisyys jota voidaan käyttää kaiken mahdollisen, jopa toisiaan vastaisen tukemiseen. Lähimmäisen rakastaminen ja hyökkäyssodassa tappaminen ei voi olla samassa opissa mahdollinen. Mutta kun lähimmäinen tehdäänkin saatanan joukoksi ja oma hyökkäys pyhäksi sodaksi niin temppu onnistuu. Näin ei pitäisi olla ja tämä olisi ollut mahdollista estää jo joko Jumalan toimesta, jos Raamattu on Hänen valvomansa tai ihmisten toimesta, jotka kirjan kirjoittivat niin avoimeksi, että se joustaa jopa sellaisessa asiassa kuin tappaminen kunhan sellainen tarve tulee.

Siis yhä edelleen sinä vetoat siihen, että kristityt ovat tehneet sitä, tätä ja tuota. Jos sinä väität, että kristinuskolla voi perustella terrorismia, niin esitä perustelut. Äläkä kierrä tätä samaa kehää.

Puhut toistuvasti “opista”. Mutta tiedätkö mistä puhut? Tiedätkö mikä on kristinoppi? Käytätkö sitä synonyymina Raamatulle kokonaisuudessaan, vai missä merkityksessä tuot sen esiin?