Niin, onhan miehillä esim. taipumusta pateettisuuteen naisia useammin. 
Mutta hyvä cymbus, eikö olekin totta, että musiikin ihmeellisessä valtakunnassa meille aukeaa sellainen tunteiden ja ilmaisun kirjo, jota ei oikeastaan ole missään? Olen iän myötä tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että musiikkikasvatus, mutta myös aikuisten musiikillinen harrastaminen - ammattimaisuuteen asti - on enemmän kuin mitään tunneilmaisun ja psyyken kasvatusta, harjoittamista! Tuo puuha on puolestaan omiaan vapauttamaan ihmistä kokonaisuutena todella merkittävällä tavalla. Tekninen taito ja kilpailu on pelkkää rihkamaa sen rinnalla että ihminen saa löytää musiikin henkisen maailman.
Musiikkihan on jotain, mitä ei voi ilmaista muilla välineillä kuin sävelillä. Ei ainakaan sanoilla. Ehkä paras määritelmä?
Se, että miespapit ovat konservatiivisempia kuin naispapit keskimäärin johtuu ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että konservatiivisimmat naiset eivät papiksi ryhdy. Muuten en ole havainnut mitään erityistä eroa sukupuolten välillä tässä suhteessa. On hyvin liberaaleja miehiä ja naisia, ja on hyvin konservatiivisia naisia ja miehiä. Ja on naisia, jotka hyvin jästipäisesti pitävät kiinni välillä hyvinkin omituisista mielipiteistään, (tunnen yhden sellaisen vähän liiankin hyvin) ja jopa väittelevät niistä mielellään.
Olen aina sanonut, että naisten pitäisi hoitaa talouspuoli ja miesten tekniikkapuoli. Siis yrityksissä ja yhteiskunnassa. Koululaitoksen lähes täydellinen naisistuminen on oikeasti traagista ja siitä maksetaan tulevaisuudessa kovaa hintaa. Miehiä - muitakin kuin hippejä – pitäisi ehkä jopa pakottaa opettajiksi.
Wiisas wanha Wigeliuksen-setä wanhalla puolella joskus pohti musiikkia ja sitä, miten se voi helposti muodostua jonkinlaiseksi vaaralliseksi, voisiko sanoa epäjumalalliseksi, voimaksi. Tavallaan sen ymmärrän, sellaisia suorastaan fyysisiä kokemuksia se voi aiheuttaa, vaikkapa näyttämönpyhitysjuhlanäytäntö Parsifal kuullessani sen ensimmäistä kertaa livenä sai aikaan sellaisen huumaavan ja humalluttavan kokemuksen, jota on mahdoton kuvailla. Chopinin etydit ovat myös lapsesta asti olleet jotain, mihn kuuluu kevään ensimmäiset kuulaankylmät päivät ja auringon paiste.
Itse ajattelen, että taidekasvatus kaikenkaikkiaan on aivan keskeisintä. Musiikilla on toki välinearvoakin - se kasvattaa pitkäjännitteisyyteen, kehittää hienomotoriikkaa, liittää sukupolvien ketjuun ja kansakuntaan (tämä on tärkeätä, mikä on suurempaa yhteenkuuluvaisuutta tuottavaa, kuin yhdessä laulaminen, siksi vanhat koululaulut ja virret pitää siirtää eteenpäin!) Mutta taidekasvatus vahvistaa ihmisen eettis-esteettistä aistia, joka on välttämätöntä sivistyneelle ihmiselle. Ja uskon minäkin, että musiikki, kuten kuvataiteet ja kirjallisuuskin, auttaa ihmistä jalostamaan tunne-elämäänsä ja ohjaamaan sen juurikin kontroloituun ja aikuiseen, rakentavaan suuntaan. Cygnaeuslaisen kansakouluaatteen tärkeä periaate oli ihmisen kokonaissivivistäminen ja kouluttaminen palvelemaan Isänmaata. Siinä on tiedollisen kasvatuksen lisäksi myös muunlainen kasvatus - uskonnollista kasvatusta unohtamatta. Kunpa nykykoulu jatkaisi tällä linjalla.
Heh. Aika jännä kuvitelma. En tykkää Räsäsen mielipiteistä. Hänen naisellisuudellaan ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Mistähän nämä ihme kuvitelmat oikein kumpuaa. Ehkäpä niiden kautta on helpompi saada omassa mielessään eri mieltä olevat naurettaviksi. Vähän säälittävä…
Minusta on naurettavaa jakaa eri töitä sukupuolen mukaan. Olen elämäni aikana kohdannut tekniikan, talouden ja johtajuuden hallitsevia miehiä ja naisia. Ja heidän kykeneväisyytensä noihin hommin ei riipu kyllä sukupuolesta. Sekä miehistä, että naisista löytyy sekä taitavia ja taitamattomia. Parhaat ja pahimmat johtajani ovat olleet naisia.
Miksi niitä naisia sitten näkee niin vähän autoonmoottoreita virittävissä pajoissa, tai nörttien juotoshuurujen täyttämissä kellareissa? Jos kerran ovat tekniikassa yhtä taitavia?
Miksi Polin osastollani aloitti ammattiaineessani 1tyttö 30 pojan joukossa?
Luulen kyllä, että naisia ei kiinnosta konkreettinen tekniikka yhtä paljon kuin (monia 
miehiä.
Näin ovat tehtävät omassa kokoikäisessä liitossammekin (tapasimme vaimoni kanssa jo koulussa) jakautuneet. Ihan luonnostaan, taitojen, taipumusten ja kiinnostuksen mukaan.
Minä korjaan taloa, laitteita ja autoa. Vaimo leipoo ja tekee ruokaa ja sisustaa kotia suunnittelutasolla. Jne
Aika paljon kinnostuksen kohteet selittyvät myös sillä mihin ympäristö kannustaa, mutta voi hyvinkin olla niin että miehiä todella kiinnostaa tekniikka enemmän kuin naisia. Menneisyyden taakka on myös raskas, vaikka tyttöä kiinnostaisi viritellä autonmoottoreita, siellä ei ehkä ole sellaista seuraa joka tuntuisi tytöstä luontevalta, joten vaikka itse homma olisi kiinnostava, muista syistä tulee valinneeksi sitten muita asioita harrastuksekseen ja työkseen.
Naiset kuitenkin ovat tarvittaessa taitavia tekniikassa, ainakin suorittavalla tasolla. Luovuus toteutuu sitten yleensä parhaiten oman kiinnostuksen alueella.
Olen minäkin laittanut ruokaa ja sisustanut kotia, mutta yleensä vain sen takia että mies ei ole tehnyt sitä juurikaan, eli jonkun oli tartuttava toimeen. Ja totta kai kun lapsia tuli ja lapset olivat ihan pieniä, vielä rintaruokinnalla, oli luontevaa että se jolla oli “maito mukana” oli kotona ja teki siinä ohessa kotiin liittyviä hommia. Muutoin ja muina aikoina elämässäni en ole ollut kotitöihin juurikaan suuntautunut.
Itse olen sitä mieltä että sosiaalisilla rakenteilla on suuri merkitys siinä mitä tekemistä lopulta itselleen valitsee, vaikka taipumuksia olisi muuallekin. Naisten ja miesten sosiaaliset kuviot ovat niin pitkään tapahtuneet tiettyjen asioiden ympärillä että sen on vaikeaa muuttua. Ja kun niitä jotkut koettavat muuttaa, konservatiivit yleensä tekevät muuttamisen mahdollisimman vaikeaksi, ja ainakin siitä saadaan aikaan loputtomasti negatiivista puhetta.
Minä aikoinaan maatilalla osallistuin traktori- ja peltotöihin, ja mieheni kanssa oltiin yhdessä lypsyllä. Vanhan isännän mielestä sellainen oli turhaa hempeilyä, kun ennenkin oli vaan vaimot olleet lypsyllä jotta miehillä olisi enemmän aikaa olla pellolla. Hän ei vaan huomannut että voihan sitä olla yhdessä molemmissa, siinä toki sitten tulee se ongelma että jos on lapsia, tulee enemmän tarvetta lastenhoitajalle, ja meillä olikin sitten lastenhoitaja.
Minua kiinnosti peltotyöt, mutta sosiaalinen muuri on kova, ei monikaan mies puhunut naisen kanssa tasaveroisesti peltotöistä, se oli sellaista tytöttelyä. Ei sellaisessa sosiaalisessa kontekstissa ole mitenkään mukavaa olla vaikka asia kiinnostaisikin, eikä ihminen sosiaalisena eläimenä halua aina olla kiinnostuksensa kanssa yksin. Omaa asiaani hankaloitti vielä se että minua kiinnosti luomuviljelytekniikat alueella jolla ei silloin ollut juurikaan muita luomuviljelijöitä. Oli se hienoa käydä sitten sellaisilla paikkakunnilla mistä samoista aiheista puhui moni muukin ja naisetkin.
Että kyllä sosiaalisuus on kiinnostuksenkohteiden muotoutumisessa tärkeä osa, siksi on todella tärkeää että naiset saavat opiskella ja olla vapaasti työelämässä. He saavat silloin vapaasti suuntautua kiinnostuksenkohteisiinsa, mutta menneisyydet totutut tavat ovat tietysti vallalla kultturissa kuin kulttuurissa. Ja lapsiperheissä toki biologia sanelee jotain ajankäytöstä.
Itse olen ajatellut tämän niin, että perinteinen “ihannekuva” “luonnollisesta” mies-nais -parista jossa mies hoitaa tekniikan ja nainen kodin ei ole juuri muuta kuin tietynlaisen yhteiskunnan kustannustehokas yksikkö.
Nykyisessa palveluyhteiskunnassa, jossa kotitaloudet eivät ole omavaraisia, on kotiyksikköjen ihan toisella tavalla mahdollista olla monenlaisia, vaikka sellaisia missä ketään ei kiinnosta kotityöt. Ruoan ja siivouksen voi vaikka ostaa ulkopuolelta.
Lisäys:
Niin, tarkennan että ei minusta Sakarjan kuvailemassa miehen ja naisen välisessä työnjaossa mitään vikaa ole. Tärkeintä että järjestely on sitä noudattaville henkilöille sopiva ja tyyydyttävä.
Surullista on se että jostain tietynlaisesta työnjaosta tehdään ainoa oikea, varsinkin jos oikeellisuutta perustellaan “luonnollisuudella”, “luotuisuudella”, “jumalallisella järjestyksellä” ym. mielikuvamanipulaatiolla.
Mun mielestä leipominen ja ruoanlaitto on usein, jos ei ehkä teknistä niin ainakin kemiallista puuhaa.
En ole paljonkaan eri mieltä, vaikka tyylini sanoitella näitä asioita yleensä olisi kyllä vähän arkisempi.
Taidekasvatuksen voi sanoa myös olevan ihan vain ihmisten elämän parantamista, jos ei halua vetää mukaan aattellista isänmaanpalvelun ja jalon (ja hyödyllisen…) ihmisen kehittämisen visiota.
Ajattelen siis tässä nyt sitä mistä lähdettiin liikkeelle, naisten ja miesten eroista sekä yhteisistä puolista.
Naiset ja miehet kasvavat tytöistä ja pojista. Meitä on moneksi, kummassakin sukupuolessa, mutta yhteistä on mm. se miten me kohtaamme elämän mutkat ja miten selviämme ikävistäkin haasteista. Jo lapsena alkavat tunne-elämässä monet myrskyt ja kolaukset tuntua. Jos ihminen pystyy (tiedostamatta sitä aikuisen tavalla) lapsena kokemaan luonnolliseksi monipuolisen tunneilmaisun, esim. soiton ja myös musiikinkuuntelun kautta, hän saa siitä pääomaa.
Tasapainoisempia ihmisiä kasvaa niistä, joilla on kykyä olla herkkä, nauttia, innostua hurjasti, näyttää vihastumista, hullutella, heittäytyä vakavaksi jne. Heillä on usein silloin myös taitoa tukea toisia, lohduttaa, tai ainakin kestää toistenkin ihmisten suruja ja ongelmia.
Minulle on kerrottu, että usein esim. nuoren ongelmana on kyvyttömyys ymmärtää itseään. Jos emootiot pelottavat, ihminen ei voi myös olla aito lähimmäinen. Pettymyksiä on vaikea kestää, ja omia tunteita pitää hukuttaa johonkin, jos ne ovat outoja ja yllättäviä.
Ikävä kyllä minulla on tuntumaa myös siihen maailmaan, jossa hyvän harrastuksen, tai monenkin harrastuksen yhdistelmän paino asetetaan lapsen harteille, siinä toivossa, että hänestä tulee hieno ja arvostettu yhteiskunnan jäsen, tai usein varmaan myös ajatellaan omaa kunniaa ja hyötyä. Pahimmillaan lasta piinaa sitten mekaaniseen suorittamiseen ja kovaan vertailuun perustuva “musiikkikasvatus”. Ihan samannäköinen ilmiö on tehovalmennus lasten urheilun saralla. Sitten on niitä, joita testataan ja kuskataan molemmilla baanoilla!
Täytyy myöntää, että vuosikausia on itsekin tullut oltua aika huono pedagogi. Lohduttaudun sillä, että aika varhain kyllä ymmärsin jo pelkän turvallisena aikuisena olon merkittävyyden, omista puutteista huolimatta. Monelle nimittäin tunnetusti ja tutkitusti esim. soittotunti saattaa olla ainoa hetki viikossa, jolloin hänet yksilönä huomataan ja häntä kohdellaan arvostaen. Lisäksi, hiukan paremmissa tapauksissa, yksilöopetus täydentää sitä, että muualla, esim. koulussa saa tarvittavaa ryhmässä olemisen kokemista.
Mutta jos nyt aloittaisin alusta, niin aika monta pykälää rohkeampi tahtoisin olla. Paljon enemmän yksilöllisyyden huomioon ottamista, kollegoiden kanssa kilpailu hiiteen, ahdistavat tulostavoitteet sikseen! Tilalle luottamussuhteen luominen ihan ensimmäiseksi tavoitteeksi, ja sitten runsaasti rohkeaa kokeilua ja leikkiä, tunne-elämää kehittävää musiikin maailmaan johdattelua. Ja ennenkaikkea roppakaupalla arvostamista, ilman odotusten mukaiseen suoritukseen sidottua ja papukaijamaista kiittelyä. Lapselle ja nuorellekaan ei ole niin merkittävää tietää, missä kohtaa opettajan musiikillista suoritusrataa hän sijaitsee, vaan se mitä hän ihan itse kokee ja löytää.
No, tämä on offtopicia nyt vahvasti, ja omaa elämää, siirtäkää pois jos haluatte ja ehditte!
Ammatit usein käytännössä periytyvät ja opinto-ohjauksessa lienee sukupuolittavia käytäntöjä.
Oletan, että miehiin ja naisiin kohdistuvat erilaiset odotukset sekä monet rakenteet tosiaan vaikuttavat tällaisiin asioihin. Mutta minusta ei ole syytä uskoa, että ne olisivat ainoat syyt. Kulttuuri todennäköisemmin vahvistaa kuin luo eroja.
Miten sinulta hoituu renkaiden vaihto autoon?
Muutimme vihdoin uuteen asuntoon. Täytyy hieman kehua itseä: ekana iltana toimivat sekä kaapeli-TV että pieni vanha antenniverkon TV omalla pienellä aktiiviantennilla, mobiili-internetillä toteutettu wifi, ja taloyhtiön perusnopeuden valokaapeli-liittymän jako toisella routerilla wifiin.
Pesukoneenkin kytkin, mutta talossa oli vielä linjasulku päällä.
Seuraavana päivänä pystytin hyllyt lattiasta kattoon verkkokomeroon ja vaatetangon koko pituudelle.
Vaimo julisti kalusteiden ja lamppujen, taulujen jne paikat. Minä roudasin niitä noudattaen mitä “His Master’s Voice” sanoi.
Mutta se pikkutavaran roudaus entiseltä asunnolta ei tunnu loppuvan koskaan…
Näinhän se menee. Jos taas mies osoittaisi vaimolle “siivoa tästä” “kokkaa tämä” se olisi hirveää misogyniaa ja patriarkaalisuutta.
Öö?
Kysymys ei ollut minulle, mutta kyllä minä naisena vaihdoin itse auton renkaan tarvittaessa, kun vielä auton omistin.
Todellakaan ei ole sukupuolesta kiinni se, mitä töitä ihminen voi tehdä ja mistä suoriutuu. Henkilökohtaiset ominaisuudet merkitsevät paljon enemmän.
HM. Onpa taas keskustelu jotain aivan muuta kuin otsikosta voisi päätellä.
Vaikka mies olenkin, olen ulkoistanut tällaiset työt rengasliikkeelle, joka myös säilyttää renkaat. Vaikka vaihto sujuisi itseltäkin, miksi tehdä itse kylmässä, märässä pihassa kun voi vähemmällä vaivalla juoda kupin kahvia odotellessaan sen max. 10 min, mikä liikkeessä vaihtoon menee.
Renkaiden vaihdon voi toki oppia, mutta jos keskimäärin lähtisi katsomaan, kuinka suuri % miehistä vaihtaa renkaat, ja mikä % naisista ei, voisi tulla siihen lopputulokseen että ihmiset kokevat perinteisen töiden jaottelun tässä kohtaa edelleen toimivana. Sanoisin että renkaita vaihtavana naisena olet poikkeuksellinen.
Sanomasi ei kuitenkaan pidä ihan täysin paikkaansa. On objektiivinen fakta, että miehet ovat naisia fyysisesti voimakkaampia.Siksi mies suoriutuu paremmin fyysistä voimaa, esim. käsivoimia vaativista tehtävistä. Urheilussa miehet ovat myös naisia parempia. Jos olen palavassa rakennuksessa, toivon että minut tulee ulos kiskomaan mies.
Täsmennän hiukan: On ihan totta, että miehet ovat keskimäärin naisia voimakkaampia. Muitakin eroja on. Mutta samalla se, mitä susilammas sanoi, pitää tismalleen paikkansa. Kun mietitään sitä, mistä tehtävistä ihminen suoriutuu, niin kyse on juuri henkilökohtaisista ominaisuuksista. Ei sukupuolesta.
Jos meidän pitäisi sokkona kerätä 100 savusukeltajaa pelastamaan ihmisiä tulipaloista, ja olisi lupa päättää, tehdäänkö sokkohaalinta miesten vai naisten keskuudesta, olisi ehdottomasti viisainta tehdä se miesten keskuudesta. Ja miesten “suosiminen” olisi järkevää silloinkin, jos savusukeltajat voisi vaihtoehtoisesti kerätä koko väestön, niin miesten kuin naistenkin, joukosta. Mutta ehdottomasti järkevintä on tietenkin valita savusukeltajat työhön kykenevien ihmisten joukosta sukupuolesta riippumatta. Käytännössä miehiä olisi ja onkin hommassa selvä enemmistö. Silti susilampaan sanat pitävät paikkansa. (Mikäli niitä ei ylitulkitse.)