Kuvastaa vielä paremmin aikaamme, ja aikaamme seuraavaa (=maailmaan mukautuvaa?) kirkkoamme, että suuren pääkaupunkiseurakunnan viestintäpäällikkö kokee noloksi jonkun uskonnollisen kielenkäytön ihan tavallisessa puheessa.
Mahtuukohan se uskonnollinen kielenkäyttö enää edes seurakunnan viestintään?
Räsänen ei ole solvannut ketään. Ei Räsäsen kommentteja voi millään muotoa pitää solvauksena. Ihan asiallista se Räsäsen puhe on ollut. Raamattu on se lähde, josta nuo Räsäsen ajatukset ovat peräisin ja Raamattu on uskonnollinen teos. Ihan yhtä lailla syntisiä kristinuskon näkökulmasta ovat avoparit ja esiaviollisia suhteita harrastavat ihmiset.
Homoseksuaalit ovat tietysti epätasa-arvoisessa asemassa, koska Raamatun mukaan homoseksuaalit eivät voi avioitua, kuten avoparit, ja homoseksi säilyy loppuun asti syntinä.
Jos tuota näkökulmaa ei oteta huomioon, ei Suomessa sitten ole uskonnonvapautta, vaan maallinen laki alkaa rajoittaa uskonnonvapautta. Kohta tekemättä jättämisetkin ovat viharikoksia. Jos pappi kieltäytyy vihkimästä homoparia, tulee syyte kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.
Eli laki pakottaisi uskovia toimimaan vakaumustaan vastaan.
Homoseksin pitäminen synnillisenä on aivan eri asia kuin vaatimus heidän tappamisestaan. Suomi on Suomi ja lähi-idän ko maat ovat ihan eri asia. Suomessa ja Maissa harjoitettavien uskontojen yhteiselosta ei tule mitään. Täällä täytyy toimia meidän normiemme mukaisesti ja jos se ei onnistu, niin sitten voi muuttaa mieleiseensä maahan harjoittamaan uskontoaan.
Kaikkien eri ryhmien intressien ottaminen huomioon täydellisesti lainsäädännössä ei onnistu ja sellaista ei pitäisi lähteä edes yrittämään. Eli solvaamiseksi tai kiihottamiseksi ei kenenkään sanomisia pidä tulkita muuten kuin selvissä tapauksissa.
Mutta jos nämä kirjoitukset ja sanomiset jäävät edelleen tietoverkkoihin, Räsästä pitää varmaan alkaa syyttää kohta uudestaan, jos nyt tulee langettava päätös.
Lainsäädäntö ja tulkinta on tällaisissa asioissa jo niin absurdia, että nämä käänteet tuntuvat jossain määrin jo täysin naurettavilta. Resursseja palaa turhaan näpertelyyn, kun oikeista rikoksista luistaa rikollisia tuomioistuinten kiihottamisruuhkien takia.
Voidaan esimerkiksi päättää, että seurakuntaan ei valita työntekijää, joka ei suhtaudu kollegaan tai seurakuntalaiseen tasavertaisena kristittynä. Nämä asiat tulevat kyllä selväksi, jos ne halutaan selvittää.
Tässäpä tulevaisuutta. Missä se viisaus asuu, joka selvittää oikean suhtautumisen rajan? On ymmärrettävää että kirkon työssä on käyttäydyttävä asiallisesti. Mutta kaikille se ei riittäne. On odotettavissa että Raamatun ja tradition mukainen näkemys halutaan kokonaan häivyttää kirkosta, tämän tasavertaisuuteen vetoamisen kautta.
Viimeisin komea esimerkki on Oulusta, jossa tuomiorovasti Satu Saarisen johdolla seurakunta torppasi aloitteen, jolla yritettiin estää tilojen käyttö sateenkaarihäihin.
Tämä on sitten sitä tasavertaisuutta jossa ei kirkon avioliittopäätöksillä ole mitään arvoa. Nytkin myös meillä joutuu toisinaan tahtomattaan esirukoustilanteeseen jossa rikotaan kirkon omaa päätöstä. Annetaan kuva että kirkko siunaa homoavioliiton. Oulun esimerkki on seuraava askel. Kirkon työntekijä, vähintään suntio joutuu homohäihin, vaikka kirkko ei ole päättänyt vihkiä homoseksuaaleja.
On päinvastoin siis niin että tasavertaisuutta ei haluta myöntää niille jotka ovat tällä hetkellä voimassa olevan kirkon oman opetuksen mukaisessa käsityksessä ja uskossa.
Ketjun aiheeseen siis liittyy tämä sikäli että yllä linkitetty Naatus vaatii meitä toimimaan voimakkaammin homoseksuaalien oikeuksien puolesta ja se on hänen mielestään tärkeämpää kuin se saako Räsänen sakkoja.
Aika kreisiä että juuri heillä on kirkon mediavalta, jotka tulkitsevat kirkon oppia ja kristinuskoa suoraan sanoen vain erään äärilaidan mukaan. Sellaisen äärilaidan, mikä ei ehkä vastaa sen enempää seurakuntalaisten kuin kirkon henkilökunnankaan keskimääräisiä käsityksiä.
Tiedottajatko päättävät kirkon opin ja kristinuskon sisällön?
Minä tunnen henkilökohtaisesti yhden tällaisen tiedottajan ja hän ei asemoi itseään mitenkään, on hänestä saamani käsityksen mukaan pelkkä tilastonikkari.
Räsäs-keissi ei liene edennyt, mutta oli mielenkiintoista lukea, että valtakunnansyyttäjänvirasto määrää uusia tutkintoja muillekin syyttämättäjättämispäätöksen saaneille. Vuorossa Syksy Räsänen.
Siis uusi Räsänen-tapaus, koska on sama sukunimi. Kyse lienee tästä tapauksesta:
Esitutkinnassa epäiltiin kahden henkilön syyllistyneen asianomistajaan kohdistuneeseen törkeään kunnianloukkaukseen ja törkeään yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen. Esitutkinnan mukaan tietoja oli levitetty muun ohessa internet-sivustolla ja Facebookissa.
Syyttäjä jätti epäillyt henkilöt syyttämättä epäillystä törkeästä kunnianloukkauksesta ja törkeästä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, koska todennäköisiä syitä epäiltyjen syyllisyyden tueksi ei ollut. Syyttäjän mukaan epäiltyjen ei voitu katsoa esittäneen valheellista tietoa asianomistajasta.
Syyttäjän mukaan asiassa oli myös otettu huomioon, että asianomistajasta levitetty tieto oli erittäin todennäköisesti koskenut asianomistajan menettelyä hänen hoitaessaan julkista virkaa tai tehtävää tai näihin rinnastuvaa tehtävää. Siten asiaan tulisi varsin todennäköisesti sovellettavaksi rikoslain 24 luvun 8 §:n 2 momentti, jonka perusteella epäiltyjä tekoja ei olisi pidettävä yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä tai sen törkeänä tekomuotona.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä otti asian uudelleen ratkaistavaksi, kumosi aluesyyttäjän päätöksen ja määräsi lisätutkinnan suoritettavaksi.
Apulaisvalatkunnansyyttäjän mukaan syyttäjä ei ollut ylittänyt harkintavaltaansa, mutta hän oli perustellut päätöksensä puutteellisesti. Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että päätös syyttämättä jättämisestä on perusteltava (laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 1 luku 6 a §). Perusteluista on ilmettävä ne seikat ja todisteet sekä näytön arviointi ja oikeudellinen päättely, joihin päätös perustuu.
Päätöksen perusteena olleet seikat ja todisteet eivät ilmenneet syyttäjän päätöksestä, ja epäillyn kunnianloukkausrikoksen osalta näytön arviointi oli riittämätöntä. Syyttäjän perustelujen mukaan asiassa ei ollut ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella epäiltyjen voitaisiin katsoa esittäneen valheellista tietoa asianomistajasta. Perusteluista ei kuitenkaan ilmennyt, mihin seikkoihin ja todisteisiin syyttäjä perusti näkemyksensä siitä, että epäiltyjen väitteet asianomistajan menettelystä pitäisivät paikkansa. Syyttäjä oli viitannut yksinomaan kansainvälisiin medialähteisiin arvioimatta niiden luotettavuutta tarkemmin.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti syyttäjän huomiota päätösten perustelemiseen.
Suomessa tosiaan törkeään yksityiselämää koskevan tiedon levittämiseen voi syyllistyä sekä perusmuodossa että törkeässä muodossa, vaikka levittäisi totuudenmukaisiakin väitteitä. Rikoslaissa on kielletty sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon tarpeeton levittäminen, jolla aiheutetaan henkilä kohtaan halveksuntaa, kärsimystä tai muuta vahinkoa. Poikkeus tästä kuitenkin on olemassa, johon tuossakin tapauksessa on sitten myös vedottu:
Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi
Sukunimisyrjintää. Valtakunnansyyttäjä pitäisi haastaa syrjinnästä itse.
Sen verran katsoin tapaus Syksyä, että en oikein käsitä, mitä hän on tehnyt väärin. Keissin ‘uhri’ on tuhonnut omat mahdollisuutensa ihan itse. Kanssaihmisten on velvollisuus varoittaa hyväksikäyttäjien liikkeistä, ettei uusia uhreja enää joutuisi tietämättömyyden takia tämän tekojen kohteeksi.
Ott haastoi myös Turun yliopiston oikeuteen. Hän vaati yliopistoa maksamaan 25 vuoden palkat sekä vahingonkorvauksia ansionmenetyksestä, julkisuuden aiheuttamasta kärsimyksestä, matka- ja majoituskustannuksista ja oikeudenkäyntikuluista – yhteensä pitkälti yli miljoona euroa. Ottin mukaan on Turun yliopiston syytä, että hän ei saa enää alaltaan töitä, koska palkkauksen peruminen on johtanut häntä koskevien ”virheellisten huhujen leviämiseen maailmalla”.
Onhan tuo erikoinen juttu. Turun yliopisto tuomittiin käräjäoikeudessa lainvastaisesta työsuhteen päättämisestä. Turun yliopisto oli ollut rekrytoidessaan tietoinen henkilöön liittyneestä aiemmasta historiasta, joten sellaisella perusteella työsuhteen myöhemmin päättäminen ei ollut laillista, mitä koskevat tiedot olivat olleet käytössä jo työsopimusta tehtäessä. Turun yliopisto määrättiin korvaamaan laittoman työsuhteen päättämisen takia vahingonkorvauksena 20 kuukauden palkkaa vastannut summa. Henkilö voitti jutun myös pääosin majoitus- ja matkakustannusten korvausten osalta. Muilta osin käräjäoikeus hylkäsi vaatimukset. Käräjäoikeuden päätöksestä valitettiin hovioikeuteen. Muutoksenhakuprosessi saattaa olla yhä kesken.