Päivi Räsänen totesi tiedotustilaisuudessaan sen seikan, joka tulee tuomioistuimen päätöksestäkin esiin. Syyttäjä on useammassa kohdassa syttänyt häntä sellaisista kirjoituksista ja sanomisista, joita hän ei ole kirjoittanut tai sanonut.
Lähetyshiippakunnan uutinen alla
8 tykkäystä
No, nyt on määritelty kaiketi loukkaavan puheen ja vihapuheen raja. Se lienee kuitenkin melko lailla kuin veteen piirretty…
Niinhän se on. Ei tähän voi vetää sellaista rajaa kuin jollekin tienpätkälle, jossa 79 km/h on sallittu mutta 81 km/h kielletty.
Ei sen vuoksi kuitenkaan voi sen paremmin kieltää kaikkea mistä joku ehkä kenties loukkaantuu, kuin toisaalta sallia ihan mitä loukkauksia koska ja keille tahansa.
Itse asiasta olen samaa mieltä. Ja on erinomaista, että oikeus toteaa tekstin olevan loukkaava ja laillinen. Sitähän sananvapaus pitkälti on, oikeutta olla eri mieltä ja oikeutta sanoa vähän sellaistakin mistä ei tykätä vaan jopa suututaan.
6 tykkäystä
Onko muuten koko tuomio jo jossain luettavissa?
Ainakin y.o. tiedotteen mukaan käräjäoikeus totesi, että niitä voidaan pitää loukkaavina eli että voi olla joku joka loukkaantuu niistä, eikä käräjäoikeus näin ollen ottanut kantaa tekstin loukkaavuuteen absoluuttisesti. Toki jotkut modernit ihmiset arvelevat, että loukkaantuminen jostakin osoittaa tuon jonkin olleen loukkaus…
6 tykkäystä
On. Sen saa sähköpostiinsa asiakirjapyynnöllä Helsingin käräjäoikeudesta.
Lehdistössä jo veikkaillaan syyttäjän valittavan oikeuden ratkaisusta. Mahdollinen valitus ei todennäköisesti kohdistune kuitenkaan koko ratkaisun sisältöön. Päättömimmät alkuperäiset syyttäjän väitteet jäänevät pois mahdollisesta oikaisuvaatimuksesta pois, kuten väite siitä, että Räsänen olisi kiistänyt joidenkin ihmisten olevan Jumalan luomia - jollaista väitettä ei muualta kuin syytteestä lopulta Räsäsen osalta löytynyt. Ateistit usein kiistävät Jumalan luomana olemisen, kun Räsänen taas on johdonmukaisesti nimenomaan väittänyt ihmisten olevan Jumalan luomia. Tuohon liittyvä syyte oli siitä ajatuksena mielenkiintoinen, että luomisväitteen loukkaavuus tai loukkaavuuden suunta (pitääkö loukkaavana väitettä siitä, että joku edes on Jumalan luoma vai sitä, että joku ei ole) saattaisi riippua siitä, uskooko ihminen itse luomiseen vai ei.
Mitä asian ennakkopäätösarvoon tulee, niin se ei liene välttämättä lopulta kovin korkea Räsäsen tapauksen osalta. Vaikka medioissa asiasta on koitettu luoda asiasta kuvaa ennakkopäätösasiana, tosiasiassa tapaus on kiinnostanut medioita siksi, että syytettynä on ollut entinen ministeri, joka on julkisuuden henkilö. Esimerkiksi Pohjolan tapauksesta on vastaavasti mainittu medioissa vain lähinnä sivuhuomiona, vaikka itse asiassa hänen tapauksessaan saattaa olla selvästi enemmän ennakkopäätösainesta - kun hänen asiassaan on ollut mm. kyse kysymyksestä, millainen vastuu nettisivuston päätoimittajilla ja näiden taustaorganisaatioilla, jotka eivät ole toisen puolesta tekstejä edes kirjoitelleet, on vuosien takaisista nettisivuilla yhä ladattavissa olevista kirjoituksista. Netti on täynnä sivustoja, joissa on muiden kirjoittamia vanhoja tekstejä, ja jos tapauksessa vastuu olisi rankasti käännetty Pohjolalle tai tämän edustamalle säätiölle (tai jos niin vielä tapahtuisi), sillä olisi voinut olla tai voisi yhä olla merkitystä lukuisten muiden nettisivujen vastuukysymysten kannalta. Myös tapaukseen liittynyt erikoinen syyttäjän poistovaatimus, joka on kohdistunut eduskunnan myöntämällä rahoituksella pyörivän Ylen julkaisemaan ja esillä pitämään journalistiseen sisältöön, on jäänyt medioissa yllättävän vähälle huomiolle - edes siitä ei ole tiedotusvälineissä raportoitu, mitä Yle täsmälleen vastasi käräjäoikeudele syyttäjän väitteisiin tuossa tapauksessa. Valtakunnansyyttäjänvirasto ei ole aiemmin pyrkinyt Suomessa rajoittamaan tiedotusvälineiden toimintaa, eikä varsinkaan silloin, kun tiedotusvälineen toimintaa tiedonjulkaisijana jossain asiassa on pidetty täysin laillisena ja journalistisiin perusteisiin pohjanneena. Venäjällä on ollut toiset käytännöt tiedotusvälineiden vapauksien suhteen.
Oppositiopuolueen kansanedustajilla on lähtökohtaisesti oikeusvaltioissa erityisen turvattu sananvapaus sellaisiin kysymyksiin, joihin liittyy vakaumuksellisia piirteitä ja arvoja, ja jotka liittyvät siihen politiikkaan, jota henkilöt ovat julkisestikin ajaneet. Koska asiassa syytetty on istuva opposiotiopuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja myös kirkon luottamushenkilönä toiminut (ja taustoiltaan hyvin vastaavassa tilanteessa olevia lienee vain promillen tuhannesosaluokassa Suomen väestöstä), Räsäsen tapauksen osalta asiassa annettavien ratkaisujen laajennettavuus muihin oikeustapauksiin voi olla lopulta aika vähäinen siltä osin kuin kyse on kokonaisharkinnasta, johon taustakin voi vaikuttaa.
9 tykkäystä
Ajattelin että sen olisi joku laittanut verkkoon, eikä jokainen erikseen lähtisi sitä oikeudelta kysymään.
Voisiko sellainen asia ollakaan absoluuttisesti loukkaava, mistä vain joku/jotkut loukkaantuvat?
Relatiivisesti loukkaavia asioita taas jokainen voi luetella oman listansa.
Oikeus (ja kaikille samana oltava maan laki) ei voi tuomita vain relatiivisesti loukkaavaa puhetta. Silloin tasaveroisuus katoaisi.
Itse esimerkiksi olen kokenut loukkaavana sen, että joitakin puolueita, niiden virkailijoita ja kannattajia/äänestäjiä on jopa valtamedian taholta loukattu lukemattomia kertoja. Kun esim olen kertonut kannattavani perussuomalaisia, saan kuulla olevani natsi, rasisti, ja vaikka mitä ihmisiltä ja lukea mediasta. Koen itse itseeni kohdistuvat solvaavat nimitykset loukkaavina. Mutta minä ymmärrän, että kyse on relatiivisesti loukkaavasta puheesta.
“Vihapuhe” on myös sellainen ihme mörkö, mitä kauheasti jotkut pelkäävät ja jotkut vihaavat ja tahtovat kieltää. Samat tahot eivät kuitenkaan ole vieläkään kyenneet määrittelemään tuota “vihapuhetta” niin aukottomasti ja tarkasti, että siihen viittaavat syytökset tai tuomiot olisivat juridisesti tasapuolisia ja verrannollisia.
Vihapuhe taitaa olla samanlainen relatiivisesti loukkaava asia, ja epämääräisestä määritelmästään johtuen sangen mahdollisesti hyvin kirjavia tuomioita tuottava, jolloin oikeusjärjestelmän tasapuolisuus tulee kyseenalaiseksi ja riippuu syyttäjän/tuomarin jne hlökohtaisista arvostuksista.
Yhtä tieteellistä olisi puhua vihapuhefobiasta, sellaiseen ei ole diagnoosia, eikä erotusdiagnoosimenetelmiä. Kuten ei ole sellaiseenkaan suosittuun (vihapuhe-) ilmaukseen kuin homofobia.
2 tykkäystä
Yle avaa kolmea syyttäjän väitettä, jotka käräjäoikeus totesi olevan perättömiä.
9 tykkäystä
Tuo on hyvin erikoinen tilanne. Sillä tavalla virheelliset syytteet, joissa jotain ihmistä valtakunnansyyttäjäviranomaisen aloitteesta syytetään teoista, joita esitetyn todistusaineiston mukaan ei ole kuitenkaan edes tehty ja joissa esitutkintaviranomainenkaan ei ole nähnyt tekemänsä tutkinnan jälkeen rikosta, ovat länsimaisissa oikeusvaltioissa harvinaisia tapauksia. Jos joku tekisi käräjäoikeuden tuomiota todistusaineistona käyttäen nyt rikosilmoituksen rikoslain 15 luvun 6 §:n ja 7 §:n nojalla, rikostutkinnat saattaisivat ehkä laajentua koskemaan myös syytteiden syntyprosessia.
Rikoslain 15 luvun 6 §:n mukaan: Joka antaa esitutkinta- tai muulle viranomaiselle taikka tuomioistuimelle väärän tiedon ja siten aiheuttaa vaaran, että ilmiannettu … joutuu syytteeseen tai tuomitaan rangaistukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen virheellisin perustein, on tuomittava väärästä ilmiannosta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Tuo rikoslain pykälä pätenee myös syyttäjän toimintaan silloin, jos syyttäjä antaa vääriä tietoja tuomioistuimelle, sillä pykälässä ei ole rajattu syyttäjää pois - toisin kuin monessa muussa oikeudenkäyttörikosten pykälissä, joissa mahdollisuus syyllistyä rikokseen koskee usein esimerkiksi vain todistajana, asiantuntijana tai valaehtoisesti oikeudenkäynnissä toimivia.
Rikoslain 15 luvun 7 §:ssa puolestaan on kriminalisoitu todistusaineiston vääristeleminen saadakseen syyttömän tuomituksi rangaistukseen. Todistusaineiston vääristelyn rangaistusasteikko vaihtelee rikoslaissa sakosta vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Edellisestä puolestaan seurannee se, että syyttäjäviranomaisella voi olla nyt myös henkilökohtainen kannuste jo oman rikosoikeudellisen asemansa parantamiseksi tehdä valitus käräjäoikeuden päätöksestä, jottei käräjäoikeuden päätös (jossa käytännössä annetaan ymmärtää tuomioistuimelle annetussa syytteessä annetun tuomioistuimelle väärää tietoa syytetyn toiminnan sisällöstä) saisi ainakaan tuossa muodossa nyt lainvoimaa.
8 tykkäystä
On käsittämätöntä, että oikeuslaitoksemme korkeimmat syyttäjäviranomaiset (valtakunnansyyttäjä & valtionsyyttäjä) syyllistyisivät/sekoilisivat itse tuollaisissa asioissa?
Onko tässä casessa päässyt muodostumaan todella “beef” eli “battle”, henkilökohtainen missio, minkä voittamiseen on sellainen into, ettei totuuskaan pysy perässä, tai sen voi ohittaa? Kun ollaan niin tärkeällä asialla.
Puolestaloukkaantujat voisivat nyt ryhtyä kampaamaan koraanin & hadithien tekstejä. Jos vaikka jotain löytyisi.
3 tykkäystä
Kyllä nähdäkseni, jos oletetaan, että ihmisyyden ja oikean inhimillisen suhtautumisen mitta on jumalihminen. Esimerkiksi absoluuttisesti loukkaavia asioita olisi tekopyhyys tai se, että temppelistä tehdään varkaiden luola, valehtelu ja muut vastaavat asiat. Se, että nämä eivät kaikkia haittaa, ei kerro näiden asioiden vaan niitä tarkastelevien ihmisten laadusta.
Itse käsitän niin, että kyseiset henkilöt ovat asemissa, joihin heidän henkilökohtainen kyvykkyys ei riitä. On paljonkin ihmisiä, jotka syyttäjän virassa alkaisivat sekoilemaan vaikkapa omien kaunojensa mukana. Samalla tavalla kyky virkaan puuttuu, kuin vaikka pienikokoiselta palomieheksi haaveilevalta, joka nostaa penkistä pelkän tangon.
Nuo ihmiset ovat saaneet vapaasti temmeltää myös sen verran pitkään, että ovat tulleet sitäkin kautta varomattomaksi, kun pelkkää ylistystä seuraa, vaikka tekisivät mitä.
Ajattelin tässä enemmän juridisen rangaistavuuden kautta, enkä niinkään kristillisen etiikan. Juridisesti ei taida olla kriminalisoitu tekopyhyyttä, esim.
Mitä valtakunnansyyttäjän & valtiosyyttäjän tehtävien edellyttämään taitoon ja kykyyn tulee, oli minulla hieman samanlaisia ajatuksia kuin nimimerkki Uskonsoturilla. Jos tuossa asemassa olevat syyttäjäviranomaiset syyttävät enemmän oman tulkintansa kuin tosiasiassa sanotun mukaan!
Vrt.Tuli jotenkin mieleen valtiontarkastuslaitos, joka tutkii muiden valtion instanssien rahankäyttöä, mutta miten oli omalla ylijohtajalla asiat.
1 tykkäys
Juu, mutta tahdoin tarkentaa, mitä tarkoitin sillä edeltävällä viestillä. Nykyään listaamistani asioista on valehtelu kriminalisoitu tietyissä tapauksissa (esim. valheellinen ilmianto ja monessa muussa), eikä ole kauaakaan aikaa siitä, kun jumalanpilkka oli laissa.
On vieläkin, ks. Jumalanpilkka - Hakusanat uskonnonvapaudesta
Räsänen jossain pohti, että pykälästä voisi luopua. Sananvapauskysymyshän sekin.
1 tykkäys
Mainiota, tuo nimitys “Uskonrauhan rikkominen” oli johtanut minut siihen käsitykseen, että Jumalan pilkka ei olisi nykyään laissa kielletty. (Lainsäädännön historiallisten muutosten seuraaminen on tehty älyttömän hankalaksi, vaikka nykyään olisi kaikki edellytykset sille, että se olisi hyvin helppoa, eli jonkin pykälän aikaisemmat versiot pääsisi lukemaan ilman, että on saanut lakiopillista äksiisiä.)
Jos palataan käytännön realismiin, niin iso kuva on se, että syytteistä vain 12 % kaatui viime vuonna käräjäoikeudessa edes osittain, mikä kertoo siitä, että suurin osa syytteistä tapaa olla aiheellisia. Syytteitä nostettiin 56 385. Syyttäjätyötä tehtiin 408 henkilötyövuoden edestä, eli keskiarvoisesti syytteitä oli 138 per syyttäjä. Suuri osa syyteasioista on kuitenkin toki läpihuutojuttuja, tyyliin ylinopeussakot, joista ei mitään suullista oikeudenkäyntiäkään yleensä edes käydä, kun lähes kaikki ylinopeusasioissa syytetyt hyväksyvät riidattomana asiana ylinopeuden mittaustuloksen, toimimisensa kuskina sekä esitetyn tiedon siitä, mikä nopeusrajoitus alueella on ollut. Pääosa syyttäjistä toimii asiallisesti, ja pyrkii esittämään teonkuvaukset niin totuudenmukaisesti kuin aikarajoitteiden ja muiden rajoitteiden puitteissa kykenee.
1 tykkäys
Sitä en epäile, etteikö Suomessa, aivan erityisesti kansainvälisesti vertaillen, viranomaiset toimisi asiallisesti jutuissa, jotka eivät ole poliittisia. Noita on jutuista ylivoimainen enemmistö. Toki noissa ongelmana Suomessa on monin osin kohtuuttoman pitkät prosessit.
Off-topic.
Nykyään nuo pienemmät jutut menevät enemmänkin rangaistusmääräyksinä, eli syyttäjä sanoo että nyt tuli 25 päiväsakkoa. Sen voi sitten viedä kyllä käräjäoikeuteen, jossa varsin todennäköisesti saa tasan saman rangaistuksen. En tiedä onko nuo miten tilastoitu tuohon mukaan.