Joo. Nykyään on niin. Parempi esimerkki läpihuutojutusta olisi ollut ehkä vaikka näpistystapaukset silloin, kun niitä ei kiistetä. Näpistystapauksia ratkottiin vuonna 2020 käräjäoikeuksissa yhteensä 5725 kappaletta. Lehdistöä puolestaan kiinnostavat mm. murhajutut. Niitä käsiteltiin 29. Tietyt oikeustapaukset vievät syyttäjältä paljon enemmän aikaa kuin eräät toiset.
No huh huh. Toivottavasti otit opiksesi! Ei tartte kertoa mitä teit.
D
Syyttäjä kiistää esittäneensä väärää tietoa Päivi Räsäsen lausumista
Valtionsyyttäjä Anu Mantila kiistää jyrkästi syyttäjien esittäneen väärää tai valheellista tietoa kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) lausumista.
Mantila kritisoi perjantaina Ylelle kovin sanoin Helsingin käräjäoikeuden keskiviikkoista ratkaisua Räsäsen tapauksessa.
Mitens tälläinen ulostulo sopii läntiseen demokratiaan? Eikö syyttäjä tuollaisessa voimakkaassa kritisoinnissa ota itselleen valtaa, joka ei heille kuulu?
– Tulkinta ei liiku totuus-epätotuus-ulottuvuudella. Siinä mielessä Räsäsen julkisuuteen antamat kommentit, että käräjäoikeus on kumonnut syyttäjän valheellisia väittämiä… ei syytteessä ole esitetty mitään valheellista. Siellä on esitetty syyttäjän tulkinta siitä, miten Räsäsen lausumia on tulkittava objektiivisesti.
Länsimainen filosofia, jonka pohjalle mm. instituutiomme ovat rakentuneet lähtee oletuksesta, että tulkinta liikkuu totuus-epätotuus akselilla. Kulmakivinä länsimaiseen filosofiaan ovat Kreikan filosofit, sekä juutalais-kristillinen filosofia.
Mikäli länsimaisen filosofian oikeutus paikallansa kiistetään jokainen rehellinen totuuden etsijä joutuu samalla kiistämään instutuutioiden, kuten syyttäjälaitoksen yleisen olemassaolo-oikeutuksen. Mikäli totuus on subjektiivista ei voida lakia kirjoittaa, eikä tuomioita julistaa muutoin, kuin sillä itsestään selvydellä että viime kädessä valta tulee pyssyn piipusta.
Tämä Anu Mantilan ilmaus kaikessa ristiriitaisuudessaan huvittaa minua suunnattomasti.
Miten syyttäjän “objektiivisuus” olisi parempi kuin puolustuksen “objektiivisuus”, saati parempi kuin käräjäoikeuden tuomarin “objektiivisuus”.
Aikamoista yli-ihmisen aina-oikeassa-olemista syyttäjältä.
Itse olettaisin, että tällaisissa vahvasti poliittista sivumakua omaavissa ajojahti-syytteissä nimenomaan tuomari joutuu suurimman onjektiivisuusvaatimuksen alaiseksi, syyttäjällä ja puolustuksella on omat vastakkaiset tavoitteet - tuomari yrittää olla objektiivinen ja tasaveroinen ja epäpoliittinen, ja tuomita lain mukaan.
Voi voi syyttäjää, antoiko tuomari “väärän” tuomion, itse koen samoin joskus jääkiekko-ottelussa. Mutta sinnekin mennessäni olen voittajasuosikkini valinnut, toivottavasti tuomari ei sielläkään ole.
Ikävintä tässä Suomen korkeimman syyttäjätahon, valtakunnansyyttäjän itsepintaisessa ajojahdissa, ja poliisin painostuksessa esitutkintaan ja syyttämiseen, on se kuinka tämä koko projekti muistuttaa toisinajattelijoiden saalistamista noissa totalitaristisissa diktatuureissa, kuten DDR, NL/Venäjä, P-Korea jne. Onko meillä tosiaan poliittinen syyttäjälaitos? Poliittinen oikeuslaitos? Joka saalistaa, syyttää ja tuomitsee “väärinajattelijat”?
Vaaditaanko kaikilta valtapolitiikan hallinnon toiveiden mukaisia mielipiteitä ja samanmukaisia mielipiteen ilmaisuja? Sallitaanko toisinajatteleminen, eriävät mielipiteet? Missä on avoin keskustelu, missä sananvapaus, ajattelunvapaus, missä länsimainen demokratia?
Saneleeko syyttäjä, miten tuomarin tulee tuomita?
Eipä sitten tuomaria tarvitakaan, syyttäjä voi päättää ja tuomita samalla, ihan kuin jossakin diktatuurissa.
Poistanpa tämän virheellisen tekstin, niin ei jää tänne kummittelemaan. Löytyyhän se kuitenkin tuolta @joas in kirjoituksesta ja siinä tulee oiotuksi väärä tulkintani. Kiitos oikaisusta!
Syyttäjät saivat oikeudessa turpaansa ihan samalla tavalla kuin meidän ihqu naapurimme saa ukrainalaisilta köniinsä.
Silti ne haluavat jatkaa vääntöä, vaikka heidän omat väitteensä ovat puhtaasti valhepohjalta kyhättyjä. Rahan tuhlausta. Ilmasto. Sota. Ja rauha.
Nyt lienevät menneet sanat valtakunnansyyttäjä ja valtionsyyttäjä sekaisin. Valtakunnansyyttäjä ei liene kommentoinut asiaa oikeudenkäynnin jälkeen julkisesti. Ainakaan ei ole tullut sellaista kommenttia vastaan. Nuo lausunnot antoi valtionsyyttäjä, joka toimi oikeudenkäynnissä syyttäjänä. Valtakunnansyyttäjä oli toimeksiantaja, joka määräsi nostamaan syytteet siitä huolimatta, että poliisi oli päätynyt tutkinnoissaan siihen, että rikosta ei ole tapahtunut. Mutta ei valtakunnansyyttäjä itse käräjäoikeudessa syytteitä käy ajamassa. Valtakunnansyyttäjä voi toimia henkilökohtaisesti syyttäjänä, jos vaikkapa valtioneuvoston jäseniä, korkeimpien oikeuksien presidenttejä tai jäseniä, eduskunnan oikeusasiamies tai oikeuskansleri on syytettynä (valtakunnanoikeudessa syyttäjänä saa toimia vain joko valtakunnansyyttäjä, eduskunnan oikeusasiamies tai oikeuskansleri), mutta käräjäoikeudessa valtakunnansyyttäjää ei syyttäjänä henkilökohtaisesti tavata nähdä, vaan niiden syytteiden ajamista varten syyttäjälaitoksella on liuta syyttäjiä, jotka voivat toimia tehtävässä. Syytettä ajoi tässä tapauksessa valtionsyyttäjä Anu Mantila, joka lienee myös ollut keskeisessä roolissa syytteen sisältöä muotoiltaessa.
Hänellä voi olla nyt myös henkilökohtainen motiivi puolustaa sitä, että syyte ei ole ollut miltään osin harhaanjohtava eikä miltään osin vääristelevä. Tahattomia virheitä voi tapahtua, mikä on inhimillistä, ja nyt valtionsyyttäjä onkin vedonnut siihen, että kyse olisi vain tulkinnoista. Syytteessä ei lukenut niin. Eikä syyttäjälaitoksen nettisivuillakaan, joilla väitetään yhä ikään kuin faktana, että Räsänen olisi esittänyt niitä väitteitä, joita tuomioistuin piti käytännössä vääristelevinä.
Tuon tiedotteen julkaisu ja esilläpidon jatkuminen syyttäjän nettisivuilla saattaa jollekin tuoda mieleen rikoslain kunnianloukkauspykälän, jossa on krimininalisoitu teko: “esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa”
Rikoslain 24 luvun 12 §:ssa on mielenkiintoinen kohta tältä kannalta. Sen mukaan kunnianloukkaus on pääsääntöisesti asianomistajarikos, mutta silloin kun kyse on joukkotiedotusvälinettä käyttäen tehdystä rikoksesta, valtakunnansyyttäjällä on oikeus antaa määräys syytteen nostamisesta riippumatta siitä, vaatiiko asianomistaja edes asiassa tuomioita:
“Syyttäjä ei saa nostaa syytettä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, törkeästä yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, kunnianloukkauksesta eikä törkeästä kunnianloukkauksesta, ellei asianomistaja ilmoita rikosta syytteeseen pantavaksi. Valtakunnansyyttäjä voi kuitenkin antaa määräyksen syytteen nostamisesta, jos rikos on tapahtunut joukkotiedotusvälinettä käyttäen ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista.”
Tuo hevosesimerkki oli muuten tosi outo. Se kuului näin:
Mantila esittää kuin rautalangasta vääntäen hevosesimerkin.
– Se on ihan sama asia, jos joku on kertonut nelijalkaisesta olennosta, jolla on harja ja häntä, ja sitten syyttäjä ilmoittaa, että puhuja on tarkoittanut hevosta. Se on hänen [syyttäjän] tulkintansa siitä. Silloin verrataan, pitääkö tulkinta paikkaansa siihen verrattuna, mitä siteerauksessa on kerrottu.
Kuvaus neljästä jalasta, harjasta ja hännästä toi ainakin minulle mieleen leijonan. Toiselle se voi tuoda mieleen hevosen ja kolmannelle vaikka harjasuden. Tuo on esimerkki tulkinnasta, joka on riskialtis tulkintavirheille, ellei konteksti tee selväksi sitä, mistä eläimestä on kyse. Arjessa tulkintoja yli tekstin tehdään jatkuvasti, ja oikeusjutuissakin sivuasioiden sivuasioissa saatetaan tehdä monenlaisia tulkinnallisia johtopäätöksiä. Mutta nyt kyse oli syytteiden ydinväitteistä. Suomen laissa lukee, että:
Tuomion, jossa vastaaja tuomitaan syylliseksi, edellytyksenä on, ettei vastaajan syyllisyydestä jää varteenotettavaa epäilyä.
Kun kysytään syytteiden keskeisistä väitteistä, niiden pitää toki pitää paikkansa verrattuna todistusaineistoon. Jos väitteet eivät pidä paikkansa verrattuna todistusaineistoon, silloin syyttäjän tehtävä on rehellisesti ja avoimesti kertoa, että kyse on syyttäjän omista johtopääksistä, eikä todistusaineistossa suoraan sanotuista asioista, jottei se vääristy, mikä on syyttäjän omaa mielipidettä ja mikä taas tosiasiaväitteitä. Tuossa tilanteessa syyttäjä on esittänyt todistusaineiston sanovan asioita, joita todistusaineistossa ei ole löytynyt, ja joiden löytymisen sieltä syytetty on kiistänyt julkisessa kirjoituksessa jo kauan ennen oikeudenkäyntiä.
Asia voisi ehkä karkeasti ja kaukaisesti verrata siihen, jos neljästä jalasta, harjasta ja hännästä puhunut henkilö esittäisi sen jälkeen kun häntä on syytetty hevosesta puhumisesta (mikäli se olisi rikollista), dokumentit siitä, että alkuperäisen puheenvuoron kontekstina on ollut leijonien elintavoista puhuminen, ja että kyse on leijonasta, ja sitten syyttäjä tulisi ja sanoisi, että syytetty on väärässä, sillä oikeasti syytetty esitti väitteitä kilpikonnista. Se, ettei eläin mahdu alkuperäisen kuvauksen sisälle, eikä johtopäätös vastaa aineistoa, ei vaikuta asiaan, koska kilpikonnasta nyt kuitenkin on ollut kyse.
Jep.
Jos syyttäjä väittää nyt (syyttäessään Räsästä sellaisesta mitä tämä ei edes sanonut) että syyttäjä tietäisi paremmin mitä Räsänen tarkoitti, paremmin kuin Räsänen itse, ja siksi pitäisi Räsänen tuomita…
…alkaa tulla mieleen hiekkalaatikkoriidat tasoa: “Mut ku sä tarkoitit”.
Korkeiden syyttäjäviranomaisten kyseessä ollen alkaa jo tuntua, että syyllistyiköhän syyttäjä itse kunnianloukkaukseen Räsästä kohtaan, tai virkavirheeseen syytöksen epärehellisessä, oletuksiinsa perustuvassa laatimisesssa.
Syyttäjän viritykset ovat kaiken kaikkiaan erittäin kummallisia. Eikös yksi syyttäjän vääntämä tulkinta Räsäsen sanoista ollut se, että ‘homoseksuaalit eivät ole Jumalan luomia’. Tämähän on täysin kristinuskosta irrallaan oleva väite. Räsänen ei missään nimessä tuollaista ole tarkoittanut.
Voidaan siis hyvin kysyä, että jos Jumala ei ole luonut homoseksuaaleja, niin kukas sitten?
Ajatus on pähkähullu ja syyttäjän pitäisi nyt kyllä itse tajuta erota virastaan ja lopettaa työ, jossa hän esittää noin epäpäteviä syytöksiä.
Aika monet Suomessa uskovat, että homoseksuaalit eivät ole Jumalan luomia - kuten eivät muutkaan ihmiset. Olisi aika ihmeellistä nyky-Suomessa, jos oikeus määräisi, että on pakko uskoa luomisoppiin ja määrittelisi sen sisällön - se taitaisi mennä aikalailla yli maallisen oikeusistuimen kompetenssin.
Aivan, mutta eivät kristityt. Ja kaiketi suurin osa vielä ei-kristityistäkin on sen verran kristillisen arvomaailman infektoima, että harvat tunnustautuvat suorastaan pakanoiksi tai ateisteiksi. Suomalainen kulttuuri ja etiikka ainakin rakentuu vielä hyvin pitkälle kristillisen arvomaailman perustalle tunnustivat/tunnistivat ei-kristityt sen tai eivät. Ja kun nyt on kysymys siitä saako kristitty vielä puhua oman arvomaailmansa perustalta, onko hänellä toisin sanoen enää sananvapaus, mahdollisuus ilmaista mielipiteensä, olisi sen kieltäminen nähdäkseni tässä kulttuuri-ilmastossa vielä melkoinen arvoilmapiirin muutos. Joskin sitä kohti ollaan kyllä varmaan menossa, mutta rukoilkaamme vielä kansamme puolesta, että meillä vielä olisi aikaa tehdä parannusta.
Ps. Eikä tämä nyt ollut suoranaista kritiikkiä viestiäsi kohtaan. Ymmärrän kyllä hyvin mitä sanoit.
Näin tämä menee. Kristityn on sitten uskottava se, että kaikki maailmassa on Jumalan luomaa.
Jos sitten kristitty sanoo, että homoseksuaalit eivät ole Jumalan luomia, niin se on rikollista, mutta jos ateisti sanoo niin, niin rikosta ei tapahdu.
Juu, tässä on kyllä hauska paradoksi!
Nimenomaan tuo oli eräs aluesyyttäjän virheellinen väite siitä mitä Räsänen tosiasiassa oli sanonut. Juuri noin ei Päivi Räsänen sanonut. Tuo virheellinen väite syytteessä oli yksi perustelu, minkä johdosta käräjäoikeus vapautti Päivi Räsäsen.
Rikoksen todistaminen vaatii näyttöjä, joiden on pädettävä oikeudessa. Sellainen, että syyttäjä omasta mielestään tietää Päivi Räsästä paremmin mitä Päivi Räsänen tosiasiassa tarkoitti, kun sanoi jotain sinnepäin - ei kelpaa näytöksi, todisteeksi, perusteluksi. Muuten kaikki syyttäminen ja tuomitseminen menisi mutu-linjalle.
Minusta vaarallisinta tässä koko asiassa on valtiosyyttäjä Mantilan lanseerama käsite “objektiivinen tulkinta”, joka siis syyttäjällä on.
Sai tästä näpäytyksen tuomarilta oikeudessa ja päätöksessä tyrmäyksen, mutta jatkoi Ylen uutisessa samaa rataa. Kannattaa katso yle areenasta lyhyt perjantaidokkari, joka sisältää äänitteitä oikeudesta. Katso Yle Areenassa: Syyttäjä vastaan Räsänen | Perjantai-dokkari | Yle Areena
Mihin tämä oikeuslaitos oikein on menossa jos syyttäjä omaa kyvyn objektiiviseen sanojen takana olevien merkitysten määrittämiseen? Sillä tillä tulee vastaan nopeasti mielipidepoliisi ja kansantuomioistuimet.
Tuossa Ylen uutisessa Syyttäjä kiistää esittäneensä väärää tietoa Päivi Räsäsen lausumista – lyttää vapauttavan tuomion ja selittää tulkintaeroja hevosesimerkillä syyttäjä siis puhuu paitsi tuosta objektiivisesta tulkinnasta, kertoo esimerkin siitä. Eli jos sanoo että on neljä jalkaa, harja ja häntä, niin se on hevonen.
Noh, Leijona, kirahfvi ja gnu tulee suoraltakädeltä mieleen, jotka täyttää tämän määrittelyn. Ja tietenkin seepra.
Sitten vielä uuttakin asiaa. Srudio Kryptassa on Päivin ja Juhanan haastattelu vapauttavan tuomion jälkeen.
Tarkkaan on oikeus tutkinut… Räsänen mm. vaati korvausta 65 tunnin asianajokuluista, sai 57½ tuntia. Liekö usein oikeus puolen tunnin tarkkuudella laskenut.
Oikeus yleensä kohtuullistaa alaspäin. Normaali käytäntö.