Määrein ‘voittaja’ ja ‘häviäjä’, jotka siis eivät ole lakiteknistä sanastoa, puhuttaessa, nuo pätevät tässä tapauksessa pikemminkin syyttäjään (tai tässä tapauksessa syyttäjiin) kuin heidän syyttä syyttämiinsä, oli tulos korkeimmassa oikeudessa mikä tahansa. Tai oikeastaan tässä tapauksessa syyttäjät voivat vain hävitä ja tavallaan ovatkin jo hävinneet joskin he voivat voittaa ja hävitä, jolloin he “voittaessaankin” näissä mielihaluissaan olisivat todellisesti hävinneitä.
Tässä haetaan ennakkotapauksen kautta sananvapauden rajoja.
Mikä oikein onkin. Ja jos olen Päivi Räsäsen tämän päiväistä kommentointia oikein tulkinnut, niin hyvä niin.
Mitäs jos sinut haastettaisiin käräjille syytettynä ihan vain siksi, että saataisiin “ennakkotapaus”? Onko se syytteessä oleminen niin ihanaa? “Hyvä niin”??
2 tykkäystä
Ohivalituksesta vielä: Onko syytetyiltä kysytty sopiiko heille ohivalitus? Kun en oikein ymmärrä miksi tässä olisi kummallakaan intressiä ainakaan pidentää juttua – Räsäsellekin luulisi olevan vähemmän paha, jos juttu loppuu 2023 eikä 2025.
1 tykkäys
Minä näen tässä taustalla systemaattista Jumalan tahdon vastaista työtä. Valtakunnansyyttäjä ei varmasti ajattele näin, mutta hän ei aja omia päämääriään. Hän resonoi pimeyden valtojen kuiskinnan kanssa ja kokee sen oman itsensä kuiskinnaksi. Se houkuttaa ja ajaa ajamaan Jumalan tahdon vastaista asiaa. Näin Saatana toimii meissä kaikissa. Se houkuttaa tekemään Jumalan tahdon vastaisia asioita, tulematta itse havaituksi.
D
9 tykkäystä
Käräjäoikeuden päätöksen myötä syyttäjäkin kyllä saattaa tässä tapauksessa olla asianosainen ja normaalista poikkeavalla tavalla jutun voittaja tai häviäjä, koska käräjäoikeuden tuomiossa välillisesti annettiin ymmärtää syyttäjän saattaneen tehdä virkavirheen. On erittäin harvinaista, että tuomioistuin toteaa sananvapausjutun ratkaisussaan, että syyttäjä on kuvannut teon väärin, ja että oikeudelle esitetyt dokumentit eivät vastaa syytettä. Kuten Turun yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori taannoin lehdistölle totesi, yleensä oikeudessa syyttäjä esittää teonkuvauksen, ja oikeudessa keskiössä on kysymys, onko teolla syyllistytty sellaiseen, mistä pitäisi tuomita syytteessä vaadittua tuomiota. Käräjäoikeudessa käytettiin paljon aikaa sen sijaan sen käsittelyyn, sisältävätkö syytteessä viitatut dokumentit syytteessä väitettyjä asioita, ja käräjäoikeus totesi, että syyttäjän teonkuvaukset eivät usealta osin vastanneet dokumenttien sisältöä.
Suomen rikoslaissa on kriminalisoitu toiminta, joka johtaa perusteettomien syytteiden esittämiseen oikeudelle. Se on eri asia, jos oikeus katsoo, että näyttö ei riitä tuomitsemiseen kun jää perusteltu epäilys syyllisyydestä kuin että oikeus katsoo, että oikeudelle esitetty todistusaineisto on ristiriidassa syyttäjän puheiden ja kirjoitusten kanssa. Aiemmin ennakoin, että tässä tapauksessa syyttäjällä on käräjäoikeuden päätöksen jälkeen miltei pakko valittaa päätöksestä jo henkilökohtaistenkin syiden takia, koska ei syyttäjä halua sellaisen päätöksen jäävän voimaan, jossa käytännössä annetaan ymmärtää syyttäjän syyttäneen vastoin esittämiään dokumentteja. Jos käräjäoikeuden päätös olisi saanut sellaisenaan lainvoiman, syyttäjä olisi altistanut itsensä riskille siitä, että hänen toimintansa laillisuutta selvitetään käyttäen yhtenä todistusaineistona käräjäoikeuden päätöstä. Odotetusti valitus myös tuli.
8 tykkäystä
Ohivalitusta käytetään rikosjutuissa tyypillisimmin kai silloin, jos on yksi syytetty, ja jos erimielisyys koskee nimenomaan lain tulkintaa eikä ainakaan kovin keskeisesti sitä, mitä on tehty tai ei ole tehty (teonkuvaus). Asiakokonaisuudessa on enemmän kuin yksi syytetty. Molempien syytettyjen osalta ennakkopäätösarvo ei ole välttämättä sama. Yleensä ei haluta ajautua tilanteeseen, jossa sama juttu hajaantuisi kesken kaiken samanaikaisesti kahden eri oikeusasteen käsiteltäväksi. Tässä tapauksessa syyttäjä on kyseenalaistanut käräjäoikeuden ratkaisun myös teonkuvauksen osalta, eli kyse ei ole vain lain tulkintaa koskevasta erimielisyydestä. Yksi näkökohta, joka kannattanee myös huomioida on se, että jos jos asia etenee korkeimpaan oikeuteen, se etenee sinne usein vain tiettyihin ennakkopäätösarvoa omaaviin kysymyksiin rajautuen.
1 tykkäys
Vaikea sanoa miltä itsestä tuntuisi koska en liiku lain harmaallakaan alueella eikä mieleeni nyt tule mikään toimintoni joka kävisi ennakkotapauksesta.
Mut voihan sitä spekuloida… Jos tuntisin/tietäisin olevani syytön niin tuntuisi varmaaan hyvältä edistää suomalaisen oikeuskäytännön kehittymistä.
Eipä liiku Päivi Räsänenkään lain harmaalla alueella.
Tosiaan syyttäjäpuolen näkökanta, jossa objektiivista totuutta ei ole, ja he ovat keksineet oman subjektiivisen todellisuutensa, jonka perusteella syytetään romauttaa jos se otetaan vakavasti koko syyttäjälaitoksen.
Mikäli haettaisiin vakavasti otettavasti ennakkotapausta tällöin syyttäjä voisi pysyä totuudessa. Mikäli syyttäjän maailmankuvassa totuutta ei ole pitäisi hänen kysyä itseltään eikö voisi löytyä muita ammatteja.
4 tykkäystä
Ikävä puoli ennakkotapauksena olemisessa on se, että oikeuteen joutuminen ja lehdistölle vastailu ja sen kirjoittelun kohteena oleminen voi olla stressaavaa. Oikeudenkäyntiin valmistautuminen samoin kuin oikeudenkäyntiinkin liittyvä oma aika on korvauksetonta silloinkin kun todetaan syyttömäksi, ja silti voi syyttömällekin oikeudenkäynnistä jäädä jopa lasku käteen. Syytettyä avustavalle juristille oikeus voi tuomita maksettavaksi palkkion silloin, jos syyte ei ole mennyt läpi, mutta esim. Räsäsen tapauksessa käräjäoikeudessa oikeus hyväksyi vain osan asianajajan palkkiosta valtion maksettavaksi. Loppuosasta voi jäädä sellaisissa tapauksissa maksettavaa syytteessä olleelle. Käyttämällä taitavaa asiansa hyvin osaavaa asianajajaa, ja antamalla tämän valmistautua oikeudenkäyntiin ajallisestikin riittävästi oikeudessa pärjää keskimäärin paremmin kuin edustamalla vain itse itseään oikeudessa tai käyttäen kokematonta juristia pienellä tuntimäärällä, mutta ensin mainitussa tapauksessa syytetty kantaa riskin siitä, että tuomioistuin ei välttämättä hyväksy koko laskua. Syytteen mennessä läpi puolustuksen oikeudenkäyntikulut tapaavat jäädä syytetyn maksettaviksi, mistä koituva laskut ovat suomalaisissa rikosoikeudenkäynneissä usein isompia kuin rikoksista määrätyt sakot.
Ainakin oikeudenkäynnistä näkemieni tiivistelmien perusteella vaikutti siltä, että asiansajajaosasto oli perehtynyt asiakirjojen sisältöön. Jos olisi ollut sellaiset asianajajat, jotka olisivat vain pintapuolisesti tutustuneet etukäteen asiaan, ja jotka eivät olisi osanneet esittää niin perusteellisia ja hyvin perusteltuja näkökohtia, olisi käräjäoikeuden ratkaisukin voinut näyttää toisenlaiselta.
3 tykkäystä
Suomelle on alkamassa todella kovat ajat lähitulevaisuudessa.
Tästä “ennakkotapauksesta” vielä: Länsimaissa sanan- ja uskonnonvapaus eivät aina ole olleet itsestään selviä, mutta jo 1800-luvulla ne alkoivat tulla osaksi normaalia sivistystä. Suomessakin nämä kansalaisvapaudet vakiintuivat viimeistään vuoden 1919 perustuslakiuudistuksessa.
Jos maailma olisi muuttunut oleellisesti erilaiseksi valistusaikojen jälkeen, niin että kansalaisoikeuksia pitäisi jotenkin alkaa rajoittaa, niin ehkä voisi alkaa tehdä niitä rajoituksia hakemalla tuomioistuimista “ennakkotapauksia”. Tai jos Räsänen olisi sanonut jotakin sellaista, jota ei ennen ole Suomessa sanottu, niin silloinkin voisi olla paikallaan saada asiasta “ennakkotapaus”. Mutta kun Räsäsen mielipide on aivan tavanomainen ja yllätyksetön, ja vielä asiallisesti esitetty – niin mikä saa sinut kaipaamaan oikeuden ennakkopäätöstä tästä?
4 tykkäystä
Syyttäjän tekemä valitus antaa mahdollisuuden saada ennakkotapaus jopa korkeimmasta oikeudesta. Päätös joka turvaa sanan- ja uskonnonvapauden.
Miksi käräjäoikeuden päätös ei turvaisi sananvapautta? Mutta ennen kaikkea: Miksei sananvapautta voisi toteuttaa sillä tavalla, että Suomen laki turvaisi sananvapauden? Miksi valtakunnansyyttäjän pitää käyttää veronmaksajien rahoja siihen, että hän yrittää saada sananvapautta rajoitetuksi, niin että korkeimman oikeuden pitää sitten tyrmätä nämä rajoitusyritykset?
Toistan huomioni, että Räsänen ei ole sanonut eikä kirjoittanut mitään tavallisesta poikkeavaa.
5 tykkäystä
Lyhyesti sanoen: koska lainsäädäntömme tarvitsee ennakkopäätöksen.
Se, mitä kirjoitin edellisessä viestissäni, ja jota kritisoit, oli muistinvarainen mutta lähes sanatarkka lainaus Päivi Räsäsen tiedotteesta.
Olen hänen kanssaan samaa mieltä ennakkotapauksen tarpeellisuudesta ja merkittävyydestä sanan- ja uskonnonvapaudelle.
Oikeus ( ja syyttäjä) tekee työtään ja hyvä niin. Oikeutta ei käydä julkisuudessa. Mikä myös hieno homma!
Tässä kansanedustaja Räsäsen tiedote:
Syyttäjän päätös syyttämättä jättämisestä on sekin eräänlainen ennakkopäätös, jossa tosin on bias. Syyttäjän duuni on syyttää kun on todennäköisiä syitä epäillä rikosta – sen osalta menee homma toki oikein, jos syytteitä välillä kaatuu käräjillä, eikä se siis sinänsä kerro syyttäjän virheestä.
Mutta tässä oltiin minusta niin selvästi laillisen puolella, ettei olisi pitänyt tulla edes syytettä. Minusta syyttäjä tuntui ottavan kantaa siihen, mikä oikeustilan tulisi olla, kun hänen tehtävänsä on miettiä mikä se on nyt.
7 tykkäystä
Tuossa oletat, että eläisimme länsimaisten arvojen oikeusvaltiossa. Kun emme selkeästikkään elä.
Samalla tavalla esimerkiksi joku poliisi Taponen paukuttaa virkatililtään jatkuvaa politiikkaa. Sitten henkilön työtehtävänä nimenomaan olisi tulla toimeen eri tyyppisten ryhmien kanssa, ja pitää yllä hyviä neuvotteluyhteyksiä.
Tilulilulei mallilla koko yhteiskunta. Me kalkkikset (iästä riippumatta) jotka muuta haluaisimme on jo aikapäiviä sitten työnnetty syrjään.
Tämä on monin muodoin mielenkiintoinen asia. Yksi mielenkiinto on myös se, miksi ihmiset uskovat muiden pyrkivän oikeudenmukaisuuteen, reiluuteen jne. vaikka on ilmiselvää ettei noin ole. Esimerkiksi tässä jutussahan kaikki merkittävät yhteiskunnalliset toimijat ovat selväsanaisesti tuominneet Räsäsen. Silti jotkut kuvittelevat, että oikeuden ajatuksilla, tai sillä että argumetaatiot ovat älyllisesti ala-arvoisia olisi jotain väliä. Ei tietenkään ole kyse on Marxilaisesta strategisesta ajattelusta, jolla esimerkiksi oikeusjutuilla siiretään maalitolpat halutuille paikoille eikä varsinaisella oikeuden lopputulemmilla ole mitään väliä. Koska silloin vaan syytettyä ei tuomittu, koska tuomarit olivat äärioikeistoa.
1 tykkäys
Tässä on myös itselleni hyvin kiintoisa puoli, joka on Räsästä vastustavat kristityt, jotka hyökkäävät Räsäseen kristinuskosta asian suhteen. Ongelman ollessa, ettei sitä pysty tekemään Raamatun pohjalta asia-argumenteilla.
Eli tuo osa uskovista on kääntänyt koko uskossa olemisen siihen, että kuuluu yhteisöön. Ja kun yhteisön mielipiteen voi keksiä, ja sitten vaan painostaa tuo mielipide kaikille toistolla, raivolla, sekoamisilla jne. niin noinhan se sitten heidän mielestään on.
Ja tuo ajattelu on suora vastakohta sille, mitä kristinusko on. Juutalais-kristillinen traditio, toisin kuin monet muut traditiot lähtökohtaisesti arvostavat korkealle esimerkiksi sivistynyttä väittelemistä. Eli sitä, että kaksi asioihinsa perehtynyttä hyväksyvät toistensa erilaiset mielipiteet ja hyvässä hengessä, siinä itse samalla oppien keskustelevat keskenään.
Mielenkiintoisen asiassa tekee se, että esimerkiksi teologinen koulutus on nykyaikana niin naurettavan luokatonta, että en ihmettele, että "yli"opistosta valimistuu marxilaisia teologeja.
1 tykkäys
Hyvää analyysiä Timo Eskolalta syyttäjän valituksesta hovioikeuteen.
Jatkokäsittely hovioikeudessa ei tavallisessa tapauksessa olisi kovinkaan erikoista, koska maan tavaksi on kuulemma tullut myöntää uusi käsittely jokaiselle hakijalle. Nyt kuitenkin valituslupa on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan myönnetty myös sellaisiin syytekohtiin, joiden kohdalla käräjäoikeus totesi syytteen vääristelleen Räsäsen lauseita. Monia esillä olleista väittämistä hän ei ollut koskaan sanonut missään muodossa. Antoiko hovioikeus näin ollen valitusluvan uudelleen samoihin väitteisiin, vai ainoastaan koskien syyttäjän moneen kertaan penäämää “tulkintaa”? Sitä emme lopullisesti tiedä ennen uutta oikeudenkäyntiä. Lupa tosin ei ollut ehdollinen.
Kärjäoikeuden tuomarien mainitsema vääristely on kyllä helposti osoitettavissa. Kyse ei ole tulkinnoista, vaan syytetyn suuhun laitetuista sanoista. Syyttäjä väittää Räsäsen ajattelevan, että (1) homoseksuaalit ovat taipuvaisia lasten hyväksikäyttöön, (2) että Räsänen pitää homoseksuaaleja alempiarvoisina, (3) kiistää jopa heidät Jumalan luomistekoina, ja (4) että kyseinen seksuaalinen suuntautuneisuus olisi tuomittava identiteetti. Tällaiset lauseet eivät ole tulkintaa, vaan tosiasiaväitteitä. Niiden sisältö on ristiriidassa Räsäsen omien tekstien kanssa, kuten käräjäoikeus osoitti. Siksi on täysin ilmeistä, että syyttäjä on lisännyt syytteisiin virheellistä informaatiota.
5 tykkäystä
Jo valituksen sivumäärän perusteella vaikutti aika selvältä, että valituslupa myönnetään. Valituslupa kun pitäisi hovioikeuden myöntää mm. silloin, jos
käräjäoikeuden ratkaisun lopputuloksen oikeellisuutta ei ole mahdollista arvioida jatkokäsittelylupaa myöntämättä, sekä myös silloin, jos jatkokäsittelylupa olisi tärkeätä myöntää muiden vastaavien tapausten käsittelyyn oikeuskäytännön tuottamisen kannalta. Tuossa valituksessa on niin paljon sivuja, että ensin mainittu peruste täyttyy herkästi jo sitä kautta kun lopputuloksen oikeellisuutta on vaikea arvioida pitkien valituskirjelmien tapauksessa asiaan tarkemmin perehtymättä, ja kun asiassa on nähty vielä ennakkopäätösarvoakin, niin siinä on jo toinenkin peruste. Korkeimman oikeuden osalta valitusluvan saaminen ei ole yhtä helppoa, mutta kun tapauksella on nähty ennakkopäätösarvoa, niin saattavat ovet aueta vielä sinnekin. Sen jälkeen sitten vuorossa saattaisi olla vielä EIT. Siihen voi mennä vielä vuosia ennen kuin asia ratkeaa “lopullisesti”. Oikeuden rattaat ovat aika hitaita.
1 tykkäys