Toki tiedän, ettei Päivi Räsäsen tapauksessa ole tarkalleen tästä kysymys, mutta viittaan kuitenkin yleiseen julkiseen keskusteluun asian tiimoilta: Miksi maallisissa oikeussaleissa käsitellään sitä, onko homoseksuaalinen teko tai himo syntiä vai ei? Syntihän on lähinnä kristinopilliseen kontekstiin kuuluva käsite. Eikö sellaiset asiat tulisi käsitellä vasta taivaallisissa oikeusasteissa? Meidän todellakin kannattaa varoa lausumasta varsinkaan mitään kadotustuomioita vielä täällä maan päällä. Kristityn ei myöskään kannata ryhtyä syyttäjän virkaan, sillä:
“Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.” (1.Joh 2:1)
Syntisillä on siis puolustaja Isän tykönä, mutta on myös “toinen puolustaja” maan päällä ja “iankaikkisesti” eli Pyhä Henki. (Joh 4:16). Jumala on “varsinkin uskovien vapahtaja”. (1.Tim 4;10)
“Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.” (1.Joh 5:13)
Esitän arvioitavaksi, ylittääkö Jeesukseen uskovan homoseksuaalin syntisyyden painoarvo hänen puolestaan vuodatetun sovitusveren lunastusarvon? Ja onko siis homoseksuaali ainoa syntinen, jonka mielenmaailmaa ja elämän virheitä sovitus ei koske?
Johanneksen kirjeen mukaan on olemassa syntiä, joka on kuolemaksi (1.Joh 5:16-17), ja itse arvelen sen liittyvän täysin tahalliseen lähimmäisten vahingoittamiseen ja pahantekemiseen, joka paljastaa uskon epäaitouden ja ihmisen totaalisen välinpitämättömyyden Jumalasta.
“En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen.” (Luuk 5:32)
“Armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten; toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin.” (Juud 22-23)
Eihän näiden asioiden pitäisi laisinkaan koskea niitä, jotka eivät usko. Päivin tapaus on siten syyttäjän ääliömäistä hölmöilyä.
Selvyyden vuoksi sanon, että minä itse en hyväksy homoseksualismia, mutta enhän minä hyväksy Jumalan tahdoksi mitään muutakaan raamatullisesta siveysmoraalista poikkeavaa mielenlaatua tai elämäntapaa. En hyväksy siitä huolimatta, että en itsekään yllä niissä asioissa täydellisyyteen. Haluan vain olla asioista samaa mieltä Jumalan kanssa. Tarkastelisin tätä problematiikkaa nimenomaan pelastusopilliselta enkä pyhitysopilliselta kantilta.
LISÄYS: Soteriologisessa tarkastelussa ja siis omana pelastusopillisena näkemyksenäni olettaisin, että homous mielentilana ei itsessään ole ihmisen sielua kadottavassa kategoriassa. Syntisiä ovat kaikki ihmiset joka tapauksessa, ja kaikki tarvitsevat sovitusta.
SYNTISTEN PUOLUSTAJAT
Kokosin ajatukseni myös blogiini:
806. Syntisten puolustajat – Blogi