Tästä tuomiosta on tärkeää huomata, että tosiaan kolme korkeimman oikeuden tuomaria tuomion puolesta, kaksi vastaan. Myös esittelijä oli syytteen lukemista vastaan syytekohdassa 1 ja syytekohdassa 2. Muistettakoon myös, että Helsingin käräjäoikeuden arvovaltainen kokoonpano (laamanni ja kaksi tuomaria) antoi täysin vapauttavan tuomion samoin kuin Helsingin hovioikeus. Nämä huomiot asettavat jo itsessään Korkeimman Oikeuden päätöksen samaten kuin nykyisen rikoslain pykälän Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan oikeisiin mittasuhteisiin. Laki on ilmeisen epäselvä, jos enemmistö asiaa ratkaisseista tuomareista ratkaisi tai olisi ratkaissut syyttäjää vastaan.
Syyt, joilla Päivi Räsänen tuomitaan (1. syytekohta) (20 päiväsakkoa) [lihavointi oma]:
Hänen on täytynyt myös käsittää loukkaavaksi lausuma, jonka mukaan homoseksuaaleja ei pidetä samanarvoisina heteroseksuaalisten kanssa, koska homoseksuaalisuutta ei pidetä luonnollisena seksuaalisuuden variaationa ja sen väitetään olevan seksuaalisesti poikkeavaa, kun taas heteroseksuaalisuus esitetään normaalin mittapuuna, jota kohti homoseksuaali mahdollisesti voi eheytyä.Hänen on täytynyt myös käsittää loukkaavaksi lausuma, jonka mukaan homoseksuaaleja ei pidetä samanarvoisina heteroseksuaalisten kanssa, koska homoseksuaalisuutta ei pidetä luonnollisena seksuaalisuuden variaationa ja sen väitetään olevan seksuaalisesti poikkeavaa, kun taas heteroseksuaalisuus esitetään normaalin mittapuuna, jota kohti homoseksuaali mahdollisesti voi eheytyä.
Päivi Räsäsen kohdalla keskeistä tuomiossa oli myös vetoaminen Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen 2020 asiantuntijalausunto, jossa kaiketi vedotaan uuteen sairausmääritelmään, jossa homoseksuaalisuus ei ole sairaus.
Syyt, jolla Juhana Pohjola tuomitaan (2. syytekohta) (20 päiväsakkoa) [lihavointi oma]:
Hänen on täytynyt myös käsittää solvaavaksi ilmaisu, jonka mukaan homoseksuaaleja ei pidetä samanarvoisina heteroseksuaalisten kanssa, koska homoseksuaalisuutta ei pidetä luonnollisena seksuaalisuuden variaationa ja sen väitetään olevan seksuaalisesti poikkeavaa, kun taas heteroseksuaalisuus esitetään normaalin mittapuuna, jota kohti homoseksuaali mahdollisesti voi eheytyä.
Ongelmallista Pohjola, että nyt KKO:n päätöksen mukaan ilmeisesti ihmisen, jotka eivät ole joltain tieteelliseltä erikoisalalta pitäisi tietää, mitkä ovat tieteellisen erikoisalan (tässä tapauksessa lääketieteen) kulloisetkin muuttuvat määritelmät ja käsitykset. Mainitsen Juhana Pohjalan tässä nimeltä, sillä hän on ollut julkisuudessa aiemmin tämän jutun osalta, ja hänen asemansa Suomen luterilaisen Lähetyshiippakunnan johtohenkilönä ja nykyisenä piispana ovat sellaiset, että hänen ei ole tarpeen tällaisessa jutussa pitää piilossa.
Syytekohdasta 3, jossa sodomiaa kutsuttiin synniksi ja häpeäksi ei siis tullut tuomiota.
Keskeinen KKO:n argumentti on seuraava, jossa kyse on oikeastaan materiaalis-loogisesta virhepäätelmästä:
47. Korkein oikeus toteaa edelleen, että kirjoituksessa homoseksuaaleja ei pidetä samanarvoisina heteroseksuaalien kanssa, koska kirjoituksessa homoseksuaalisuutta ei pidetä luonnollisena seksuaalisuuden variaationa ja sen väitetään olevan seksuaalisesti poikkeavaa, kun taas heteroseksuaalisuus esitetään normaalin mittapuuna, jota kohti homoseksuaali mahdollisesti voi eheytyä.
Tässä KKO tekee postmodernistiselle ajattelulle tyypillisen päättelyvirheen, jossa subjektin ominaisuus samaistetaan hänen eettiseen arvoonsa ihmisenä. Päättelyä voi verrata siihen, että jos sokeutta ei pidä luonnollisena ihmisen aistillisena variaationa vaan poikkeuksena näkökyvyn suhteen, niin siitä pääteltäisiin, että näin ajatteleva ei pidä kuuroja samanarvoisena näkevien kanssa. Mikä on tietenkin järjetöntä.
Vielä lisäksi eräs huomioni loogisesta ongelmasta tuomiossa. Korkein Oikeus vetoaa tahallisuuden osalta siihen (kappale 65), että syyttäjän syyteen nostamisen Päivi Räsäsen olisi tullut voina ymmärtää, että tekstinsä “voidaan ymmärtää” loukkaavaksi tai solvaavaa. Eli käytännössä syyttäjä saa syytteen nostamisella määrittää sen, mikä on yleispätevästi suomen kielessä loukkaavaa. Tämä on tietenkin absurdia tilanteen ollessa loukkaavuuden osalta seuraava: joko A) periaatteessa kaikki voidaan ymmärtää loukkaavaksi (kuten voidaan, tämä on kielen luonne, se tarjoaa mahdollisuuden kaikenlaiseen) tai B) tuomioistuin päättää, mikä on loukkaavaa laittomassa mielessä eikä oikeusjutun osapuoli. Nyt kuitenkin tuomioistuin toteaa, että toisen osapuolen olisi pitänyt ymmärtää vastapuolen näkökulman perusteella asian loukkaavuus, vaikka tämähän juuri on asia, minkä tuomioistuin päättää ja minkä takia pääkäsittelyjä järjestettiin!
)