Asia on tässä ketjussa muistaakseni vatvottu aiemmin. Sanamuoto tulee Achteen ja kumppanien vanhoista oppikirjoista ja pykoanalyyttisen terapian historiasta, jotka tod.näk. on olleet Räsäsenkin lääkärinopintojen aikaan opetuskäytössä. Omien opintojeni aikana luin vielä tekstejä, joissa Achteen teksteihin viitattiin auktoriteettinä.
Toi pamfletti on siis kirjoitettu 2004
Tämä kehityshäiriö juttu on muuten sellainen, että Räsänen itsekin oikeudessa totesi, että eihän se vastaa tämän hetken tietoa. Olennaista on kysymys siitä, pitääkö takautuvasti lähteä tekstejä muuttamaan jos asiat muuttuu ja tarkentuu?
Räsäsen käyttämä termi voi olla tullut sieltä, mutta oikeuden ratkaisussa on yhdessä kohtaa termi muuttunut jostain syystä erilaiseen muotoon, kuten oli syyttäjälläkin aikoinaan.
Räsäsen kirjoituksessa oli. Korkeimman oikeuden ratkaisussa puhuttiin pääasiassa psykoseksuaalisen kehityksen häiriöstä, mutta sitten siinä kohdassa, missä oikeus otti kantaa väitteiden oikeellisuuteen, olikin tullut sanamuunnos “psykososiaalisen kehityksen häiriö”, joka oli esiintynyt aikoinaan syyttäjän tekstissä - kaiketi syyttäjällä tapahtuneen kopiovirheen johdosta, koska Räsäseltä poimituissa sitaateissa sellaista muotoa ei esiintynyt.
Varmaan, mutta eikö kyseiselle asialle tule kristillisessä kontekstissa antaa teologisesti määritelty sisältö? Esim. psykososiaalinen kehityksen häiriö sijoittaa sen välittömästi järjen/tieteisuskon arvioitavaksi, jota se ei tietenkään ole teologisesti, eikä siten Raamatunkaan mukaan. Mm. professori Jukka Thuren Roomalaiskirjeen selityksessään piti sitä vain yhtenä synnin ilmenemisen muotona monien muiden joukossa silloin kun ihmiset ovat ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, eli syntiinlankeemuksen seurauksena.
Itse tuomiosta minä tietenkin ole sitä mieltä, että se ei ollut oikein, koska se antaa väärän signaalin kristityistä, että me muka vastustamme homoja niin kuin nyt media valtaosaltaan näytää “möyhöttävän” lainatakseni sinun sanaasi. Emmehän me vastusta, sillä silloinhan me kävisimme itsemme kimppuun kun olemme itsekin piripintaan asti syntiset, mehän vain sanomme homoseksuaalisuuden harjoittamisen olevan syntiä, aivan samoin kuin sanomme haureuden ja monen muunkin asian harjoittamisen olevan syntiä, eli teemme näin ihmisten parasta ajatellen. En minäkään tässä olisi jos minulle ei olisi saarnattu lakia synnintunnon herättämiseksi josta tuli minulle kasvattaja Kristukseen, kuten Galatalaiskirje toteaa.
Ei ole minulle yllätys ollenkaan. Ulkopuolinen oli laittanu viestiä tuohon Räsäsen tuomioon, että olisi pitäny saada vankeus tuomio ja sakkoja paljon enemmän.
Syytettyinä olleiden Päivi Räsäsen ja Juhana Pohjolan rauhallisuus ja tyyneys pitkän prosessin aikana on puhutellut minua ja varmasti monia kristittyjä. Seitsemän vuotta on pitkä aika elää oikeusprosessin varjossa. Vaikka oikeuden päätökset voivat muuttua ja vaihdella oikeusasteesta toiseen, se ei muuta sitä, että tällainen matka on ihmiselle raskas kulkea.
Suuri kultaseppämme on sallinut, että kahta jaloa kristittyä koetellaan tulessa. (1. Piet. 1) Seppä kuumentaa, puhdistaa, työstää ja muovaa. Ulkopuolisen silmissä on näyttänyt siltä, että kallista jalometallia kohdellaan liian ankarasti eikä sellaista kestä. Mutta kultaseppä on tiennyt ja tietää mitä tekee.
Meidän jokaisen kristityn elämässä on myös ahjoja ja aikoja, jolloin olemme vasaran ja alasimen välissä. Hyvä Kultaseppämme käy työhön meistä jokaisen kohdalla. Tulee aikoja, jolloin tuntuu epävarmalta maine, ihmissuhteet, työ tai tulevaisuuden suunnitelmat. Kultasepän työssä tuli ei merkitse tuhoa. Se merkitsee sitä, että jotakin pysyvää ja kestävää valmistuu. Kristillinen usko ei opeta etsimään kärsimystä, mutta se opettaa, ettei elämämme Herramme käsissä ole merkityksetöntä. Kultaseppä ei jätä työtään kesken. Hän ei unohda. Hän näkee sen, mitä on tekemässä, silloinkin kun me itse näemme vain kuumuuden. Ratkaisevaa ei ole se, kuinka kiiltävältä oma elämä näyttää. Ratkaisevaa on, kenen käsissä se on.
Psykiatrian erikoislääkärien todidtuksilla on ilman muuta suurempi painoarvo kuin Räsäden omilla mielipiteillä. Hän ei liene psykiatrian spesialisti vaan tehnyt karriäärinsä politiikassa.
Onhan Raamatussakin, että teitä viedään tuomioistuimen eteen. Sehän on perkele, joka heittää vankeuteen. Valheella korostetaan, paisutellaan asioita, että saadaan näyttämään henkilö rikollisena. Jopa saadaan vihaamaan ihmistä. Eikä tämä ole mitään uutta maailmassa.
Piispa Teemu Laajasalo pitää Räsäsen kirjoituksen solvaavaksi tuomittua kohtaa sopimattomana. Laajasalon mukaan sananvapauden tulisi kuitenkin olla mahdollisimman laaja.
Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo on yllättynyt korkeimman oikeuden (KKO) tuomiosta, jonka mukaan kansanedustaja [Päivi Räsänen](https://www.iltalehti.fi/henkilot/Päivi Räsänen) (kd) on syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Hän olisi odottanut, että KKO olisi alempien oikeusasteiden tapaan hylännyt syytteet.
– Elämme oikeusvaltiossa, jossa viimeisen sanan sanoo korkein oikeus. Siihen kaikki tyytykööt, ja sitä kaikki noudattakoot, Laajasalo sanoo.
Kuopion piispa Jari Jolkkonenkin on avannut sanaisen arkkunsa.
Kuopion piispa Jari Jolkkonen näkee asian sananvapauden kannalta ongelmallisena. Jolkkonen esitti viestipalvelu X:ssä huolensa siitä, mitä muuta tulisi tuomioiden pelossa poistaa yleisön nähtäviltä. – Päätöksellä voi olla vakavia ja ongelmallisia seurauksia ensisijaisesti sananvapaudelle, toissijaisesti myös uskonnonvapaudelle, Jolkkonen kirjoittaa.
Olisipa tuossa ollut aikaa puolustaa Päiviä ja näin vaikuttaa sananvapauteen.
Surullista, kuinka valtaosa kommentoijista mm. facessa ja lehtien kommenteissa ottaa hyvin jyrkästi kantaa (puolesta ja vastaan) tietämättä edes, mistä tuomio tuli. Valtaosa näyttää luulevan, että tuomio tuli Raamatunjakeiden käytöstä.
Minusta tämä oli oikein hyvä päätös korkeimmalta oikeudelta. Perusteluissaan he selkeästi erottivat uskonnollisen ja ei-uskonnollisen ulostulon ja antoivat tuomion jälkimmäisestä. Esimerkiksi Räsäsen raamatunlainaustwiitit eivät saaneet tuomiota, vaan se, että hän kansanedustajana ja lääkärinä väitti homoseksuaalisuuden olevan psykoseksuaalinen häiriö. Se ei ole millään tavalla uskonnollinen perustelu, eikä siis kuulu uskonnonvapauden piikkiin. Eikä se mielestäni kuulu sananvapauden piikkiinkään, että lääkäri sanoo lääketieteellisiksi tosiasioiksi asioita, jotka eivät virallisesti sitä ole.
Eniten minua surettaa tässä se, että omasta näkökulmastani Räsäsen puolustajat haluaisivat vain sanoa syntiä synniksi mahdollisimman loukkaavalla tavalla. Ei tämä tietenkään kaikkien kohdalla pidä paikkaansa, mutta tuntuu joidenkin kohdalla pitävän. Ihan kasvatuksellisestikin ajatellen pitäisin parempana lähestymistapaa, jossa suhtaudutaan väärintekijäksi oletettuun hyväksyvästi ja rakastaen ja väärinteko pyritään tuomaan esille mahdollisimman rakentavasti. Tämä ei tunnu olevan ollenkaan pyrkimys Räsäsen kannattajilla.
Psykiatristen diagnoosien luokitukset ovat paitsi tiedettä, myös etiikkaa ja politiikkaa, kuten esimerkiksi Silverstein on todennut, joka itse oli aktiivisesti mukana tekemässä tähän asiaan liittyvä luokitusmuutosta. Luokitusmuutos johtui keskeisesti hänen mukaan siitä, että psykiatrien ja psykologien eettinen kanta asiassa sekä poliittinen toimintaympäristö muuttui. Asiassa on ollut lähimenneisyydessä poliittinen debatti sukupuoli-identitettienkin osalta, jossa mm. muu sukupuoli-identiteetin häiriö -niminen diagnoosi muutettiin vuonna 2025 nimeltään muuksi sukupuoli-identiteetiksi, jotta diagnoosi olisi neutraalimman kuuloinen. Asia säilyi kuitenkin mielenterveydellisten ongelmien joukkoon luettavana diagnoosina.
Olen sitä mieltä, että tuollaisen termin käyttö ei ole ainakaan erityisen olennaisella tavalla uskonnonvapauskysymys, mutta poliittisen sananvapauden kysymys se voi hyvinkin olla, koska nimeämiset ovat aika paljolti politiikkaa.
Poliittinen asetelma, jota Suomessa ei lehdistössä tavata kehdata ääneen sanoa, muodostuu korkeimman oikeuden käsittelyyn poliittisissa aiheissa Suomessa siitä, jos syytettynä on pienen puolueen edustaja ja kaikki asiaa käsitelleet korkeimman oikeuden tuomarit ovat suurten puolueiden puheenjohtajien tehtäväänsä valitsemia ja nimittämiä. Se ei ole Suomessa julkista tietoa, millainen poliittinen ohjaus mihinkin tuomarin valintaan on annettu. Muut kuin päätöksen oikeasti tekevät kirjoittavat virkavalinnan perustelut sen jälkeen, kun poliittinen päättäjä on kertonut, kenet haluaa valittavan. Suomessa ihmetellään amerikan korkeimman oikeuden nimitysten poliittisuutta, mutta vaietaan siitä, että Suomessakin on nimenomaan poliittinen prosessi korkeimman oikeuden tuomarien nimittämisessä, jossa Valtioneuvosto ja tasavallan presidentti valitsevat (presidentti nimittää Valtioneuvoston ehdotuksesta), ketkä henkilöt korkeimman oikeuden tuomareiksi haluavat päästää, ja keitä eivät. Se prosessi vain tehdään täällä kulissien takana, siinä missä Usassa se on kuulemisineen julkinen.
Mitä tieteeseen tulee, niin minusta on vastuullista, että kukin pyrkii puhumaan totta omasta alastaan. Mutta niin monenlaisia perättömiä väitteitä tieteeseen vedoten on vuosien varrella tullut kuultua, joista yksikään ei ole johtanut tuomioon, että totean, että jos tieteen vastaisista väitteistä aletaan ei-tieteilijöitä tuomita, niin sitä on syytä tehdä sitten yhdenvertaisesti, ja tarttuen erityisesti rajuimpiin vääristyksiin, eikä kohdistaen vaikkapa poliitikoista vain pienempien puolueiden poliitikoihin ja näistäkin vain aika valikoitujen teemojen asiasisältöihin. Jos tieteen tulosten vastaisten väitteiden esittämisestä tuomitsemaan lähdetään, isompi vastuu olisi perusteltua olla tohtoreilla kuin perustutkinnon joltain alalta aikoinaan tehneillä.
Kukas Piispa ehti jo jossain yhteydessä lausumaan että hänen hiippakunnassaan ei Päivin esittämälle teologialle ole pienintäkään tilaa. Oliko peräti itse arkkipiiska vai Heikka (vielä virassa ollessaan=?
Suraavaksi THL voi suuressa ideologiesessa viisaudessaan päättää että pedofilia yms. eivät ole nekään mitään käytöshäiriöitä saati sairauksia… THL on pahasti SETAn talutusnuorassa, kuten näemmä myös KKO