Jos tuomiona on kuolema, ei kanta ole ehkä jyrkempi, vaan varmasti ja paljon. Moneen maahan ei uskalla palata käännyttyään homoseksuaaliksi, koska kotimaahan palattua voidaan ko. uskonnossa tuomita kuolemaan.
Ei olisi. Jehovantodistajia on kuollut verensiirrosta kieltäytymisen vuoksi lähes yhtä varmana syy-seuraus -suhteena kuin ammutun kuolinsyynä on luoti. Vartiotornin julkaisu on silti laillista.
(Koronarokotteen osalta toki yhteys on tilastollinen eikä samalla tavalla yksilöön osoitettavissa.)
Näin on, käytännössä vähän joka kontekstissa.
Nepsyt, nepsypiirteiset, kirjolla olevat jne.
Aina ei käytetä edes poikkeama-sanaa.
Siihen nähden kuinka paljon maailma on termien käytön suhteen muuttunut Päivin jyrkkä sanavalinta tapaukseen liittyvässä twiitissä oli monelle liian jyrkkä. Itse en osallistu puolesta/vastaan keskusteluun sanavalinnan jyrkkyydestä.
Nyt menee liikaa ohi aiheesta, koska esitin vertailukohteena piispan puheet rokottamattomista. Jotka eivät perustuneet tietoon vaan luuloon. Ja olivat todella loukkaavia.
On myös tutkimuksia, joiden tulokset voivat loukata. Ja olla vääriä, vaikka niihin viittaava henkilö uskoisikin. Kuten eri rotujen väliset erot keskimääräisessä älykkyydessä, taipumuksessa väkivaltaan ja rikollisuuteen jne.
On myös julkaistu tutkimustuloksia siitä millaisia ovat uskonnollisessa tai ateistiperheessä kasvaneet lapset. Tutkimus koski empatiaa ja toisten huomioonottamista. Muistatko? Tätäkin voisi käyttää loukkaavasti ja leimaavasti, mikä “on omiaan” lisäämään vihamielisyyttä, ennakkoluuloja jne.
Olen yrittänyt keksiä mikä voisi olla vastaava keissi. Kai tämän nyt pitäisi koskea kaikkia ihmisryhmiä? Ei vain homoja, rotuja ja toisista kulttuureista tulevia.
Mitä tietoa nyt sitten saa käyttää, jos uskoo sen olevan oikeaa? Oliko piispan sanomiset siis ok?
Juu, sillehän ei voi mitään että tässä tulee rajanveto-ongelmia. Saako vaikkapa maahanmuuttajien rikollisuustilastoja esittää tekemättä ikävakiointia? Vaikka lain tekstiä viilaisi mihin suuntaan tahansa, viime kädessä oikeuskäytäntö tulee rajan lopulisesti vetämään. Siksi vetoaminen siihen, että KKO:n äänestyspäätös kertoo ongelmasta, ei minusta toimi.
Jonkun kristityn pitäisi nyt kirjoittaa kirja jossa listattaisiin muutkin pääasialliset synnin muodot, ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti, himo, ja miten niiden kanssa kristitty elää tänä päivänä. Niitä onkin vaikea selittää kehityshäiriöiksi. Tämä pakottaisi kristityt selittämään synnin mekanismin niin että sillä on merkitystä kristillisessä yhteydessä, mutta myös niin että mekanismin selitys parhaimmillaan puhuttelisi jokaista itsetutkiskelevaa ihmistä.
Synnin selittäminen moderneilla yhteiskunnallisilla psykiatrisilla tai sosiaalipsykologisilla tai lääketieteellisissä termeillä on joissain tapauksissa mahdotonta ja KKO:n päätöstä tulkiten jopa nykyään lainvastaista.
On siis lähdettävä siitä että kristillisessä opetuksessa synti selitetään hengellisin termein, mutta myös hyvin käytännöllisin ja yleismaailmallisin esimerkein.
Tarvitaan Johannes Siinailaisen Portaat-kirjan 2020-luvun versioita, moderneilla esimerkeillä varustettuja, modernilla kielellä kirjoitettuja.
Ongelma on se, että laki ei ole sama kaikille. Tältä se oikeasti vaikuttaa, jos ollaan johdonmukaisia.
Onko se koskaan ollutkaan? Yhteiskunnat ovat laatineet lakikokoelmia ja kehittyneetkin niiden laatimisessa, mutta yhteiskunnilla on aina ollut myös agenda, joka vaikuttaa lakikokoelman laatimiseen.
Samoin kuin Jeesuksen ajan juutalaiset odottivat yhteiskunnallista Messiasta mutta saivat hengellisen vallankumouksen Messiaan, nykyihmiset odottavat maallisen oikeudenmukaisuuden Messiasta, mutta taaskin saavat hengellisen vallankumouksen Messiaan.
En usko, että mitään lopullista rajanvetoa asiaan edes kyetään tekemään. KKO:n äänestyspäätös kertoo siitä, että asia ei ole selkeä. Ja toisin kuin Yle hiljattain uutisoi, tuota päätöstä on todennäköisesti varsin vaikea edes käyttää ennakkotapauksena käräjäoikeuksissa - koska päätöksessä on niin vahvasti painotettu henkilön roolia kansanedustajana ja lääkärinä, joka erityispiirre ei vastaa juuri mitään muuta tapausta, joka oikeuteen saattaisi päätyä.
Julkisen Sanan neuvoston Eero Hyvärinen painotti Ylellä sitä, että:
Hyvönen huomauttaa, että Räsäsen tuomio tuli pamfletin uudelleenjulkaisusta 2019, ensimmäisten syytteiden nostamisen jälkeen.
– Räsänen perusteli tätä (uudelleenjulkaisua) sillä, että ihmiset voivat arvioida mitä syytteiden takana on. Ymmärrän tämän argumentin. Tuomio ei todellakaan tullut vanhoista kirjoituksista, jotka olivat jääneet komeroon tai verkon syövereihin, Hyvönen sanoo.
Yksi erikoinen piirre tässä asiassa oli se, että tuomio virallisesti tosiaan tuli vasta ensimmäisten syytteiden nostamisen jälkeisestä teosta, eli siitä että Räsänen toi omalta puoleltaan uudelleen saataville asiakirjan, joka sisälsi samat sitaatit, jotka oli laajalti syyttäjän kautta ja Julkisen Sanan neuvoston valvomien medioiden kautta siinä kohtaa levitetty, mistä rikoksen tekoajan lopulta korkein oikeus katsoi Räsäsen osalta alkaneen. Siinä kohtaa ne tekstit siis olivat nimenomaan joukkotiedotusvälineiden kautta olleet jo saatavilla netissä.
Tuokaan yksityiskohta tuskin tulee toistumaan kovin laajasti muissa tapauksissa.
Koronarokote-esimerkissä tullaan taas siihen kysymykseen, että mikä on kansanryhmä. Voisi ehkä väittää, että koronarokottamattomat eivät sitä ole. Kyseessä on oma mielipide ja valinta, oma toiminta tietyssä yksittäisessä asiassa, eivätkä rokottamattomat edusta yhtenäistä aatesuuntausta. Toisaalta lisäksi on olemassa myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole koronarokotetta voineet ottaa jonkin terveydellisen syyn takia. Heitäkin tällaiset yleistävät heitot ovat tietysti voineet loukata. Hankalaa rajanvetoa on.
Mutta jos katsotaan pelkästään tätä nimenomaista Korkeimman oikeuden linjausta: että ei saa sanoa häiriöksi sellaista asiaa, joka ei nykyisessä tautiluokituksessa ole. Niin tämähän on tietyssä mielessä varsin toimiva sääntö. Sen tarpeellisuus on toinen asia, koska kuten aiemmassa viestissäni perustelin, sairaus tai häiriö ei vähennä ihmisen arvoa. Ikäänkuin teknisesti tämä on kuitenkin varsin hyvä sääntö, koska:
-
Se on selkeä ja yksiselitteinen, ei tulkinnanvaraisuutta. Tautiluokitukset ovat julkista tietoa ja kenen tahansa löydettävissä esim netistä. Jos tekee mieli sanoa asiaa x häiriöksi, voi aukottomasti tarkastaa, onko se sallittua - sallituista on tyhjentävä lista saatavilla!
-
Se ei aiheuta kenellekään kohtuutonta vaivaa. Harvemmin tulee tilanteita, joissa olisi kovin suuri tarve saada sanoa jotain asiaa häiriöksi. Suunnilleen ainoa mieleen tuleva poikkeus on asiantuntijoiden pohdinta siitä, pitäisikö jokin asia lisätä tautiluokitukseen, mutta tämän oletan olevan sallittua.
-
Se ei puutu kenenkään vakaumuksellisiin perusvapauksiin. Väitteet siitä, mikä asia on tai ei ole sairaus tai häiriö, eivät ole minkään uskonnon, aatteen, politiikan tms. ydinsisältöä.
Tätä linjausta on siis täysin mahdollista noudattaa aivan kirjaimellisesti ilman että siitä aiheutuu erityisempiä ongelmia, ja on täysin mahdollista tietää aivan aukottomasti, mitä se tarkalleen ottaen kieltää. Maailmassa on todella paljon sellaisia sääntöjä, joiden kohdalla näin ei ole.
Ei toki “kansanryhmä”. Ihmisryhmä. Voi myös kysyä, miksi kiihottamispykälä koskee “kansanryhmiä” mutta ei “ihmisryhmiä” omien valintojensa perusteella.
Ja vääriä, luuloihin perustuvia ja ehdottoman loukkaavia väitteitä esitettiin. Jotka eivät vain olleet “omiaan” lisäämään ennakkoluuloja, syrjintää ja vihamielisyyttä ko. ryhmää kohtaan vaan myös lisäsivät niitä.
Nyt on Tere Sammallahti tuomittavana “kiihotuksesta kansanryhmää kohtaan”, kun puhui “raiskauskulttuureista” tulevista ihmisistä. Aika kaukaa haetulta sekin vaikuttaa.
Pykälän otsikossa on kyllä nimenomaan yhdyssana “kansanryhmä”, mutta itse pykälässä muotoiluna on “jotakin ryhmää”, mikä on hyvin epämääräinen muotoilu.
ICD:ssä luokkia ovat esimerkiksi “F63 Käytös- ja hillitsemishäiriöt”, “F65 Sukupuoliset kohdehäiriöt” tai “F66 Sukupuoliseen kehitykseen ja suuntautumiseen liittyvät psyykkiset häiriöt ja käytöshäiriöt”.
Häiriö-sanastoa on laajasti käytössä yhteiskunnassa. Esimerkiksi lasten osalta puhutaan yleisesti käytöshäiriöistä - ilman, että on tavattu vaatia, että lapsella pitäisi olla myös joku lääketieteellinen tautiluokitus, jotta häiriöistä voi puhua. Käytöshäiriöt voivat johtaa myös terveydenhuoltoon ohjaamiseen, mutta ei sellaista välttämättä sinne seuraa käyntiä, ja vaikka seuraisi, ei välttämättä seuraa mitään diagnoosia.
[Viestiä korjattu jälkikäteen, koska havaitsin virheen, jotten levitä väärää tietoa.]
Yksi korkeimman oikeuden ratkaisun huolestuttavista piirteistä on juuri se, että ollaan kaltevalla pinnalla sille, että Korkein Oikeus voi katsoa ottaa oikeudekseen arvioida sitä, mikä on tieteellisesti ja filosofisesti sallittua argumentointia. Esimerkkinä tuo ikävakiointi: riippuen siitä käytetäänkö sitä vai ei, on maahanmuuttopoliittinen argumentti sangen erilainen. Molemmat näkökulmat ovat poliittisesti ja filosofisesti kuitenkin mielekkäitä. Toinen hyödyntää sofistikoitunutta tilastollista analyysia, toinen taas hyödyntää helposti saatavilla olevia tilastoja, joita vapaa kansalainen voi hyödyntää osallistuessaan kansalaiskeskusteluun, joka kansalaisoikeuksiinsa ja jopa -velvollisuuksiinsa kuuluu.
Nykyinen kiihotuslaki pitäisi purkaa ja kirjoittaa kokonaan uusiksi. Nythän se on siellä rikoksissa ihmisyyttä vastaan joukossa, mikä oikeasti implikoi, että sen pitäisi tarkoittaa jotain puheita kuten “x ryhmä hirteen”, “x ryhmää ghettoihin” tai vastaavaa, puhetta joka oikeasti on omiaan kiihottamaan tunteita.
Nyt sen perusteella annetaan tuomioita lähinnä mielipiteen ilmaisuista ja retoriikasta, joka sallitaan enemmistöryhmää mutta ei vähemmistöryhmiä kohtaan. Sen epäselvyys, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että kansalaisen on mahdotonta tietää, mikä on laitonta ja mikä ei tulee ilmi tässä tapauksessa, jossa kolme lainoppinutta Helsingin käräjäoikeudessa (laamanni ja kaksi käräjätuomaria), kolme lainoppinutta Helsingin hovioikeudessa (kolme hovioikeudenneuvosta), kolme lainoppinutta Korkeimmassa oikeudessa (kaksi korkeimman oikeuden tuomaria ja esittelijä) tulkitsivat, ettei kyseessä ollut rikos, mutta kolme lainoppinutta (kolme hovioikeudentuomaria) tulkitsivat, että oli… ja tuomitsivat 20 päiväsakkoa eli maksimissaan viisi päivää vankeutta.
Ihmisistä tulee laittomia, joka näkyy keskusteluissa jo muualla tosi vihaisena palautteena, tekstinä. Tuomion hengessä kristityttyjä kohtaan sanallisesti.
Kiristelevät hampaitaan vihasta, vihaisesti.
Korkein oikeus ei toistaiseksi ole puuttunut tieteen tekemiseen, eikä argumenttia voine laajentaa automaattisesti tutkimusten suuntaan. Tieteen osalta tosin ylimmällä lailla on jostain syystä aikoinaan Suomessa päätetty taata vain opetuksen vapaus, ei tutkimuksen vapautta (“Tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu.”). Mutta sen enempää poliisi, kuin syyttäjä tai oikeuslaitoskaan ei mielellään alkane käsitellä vaikkapa tieteellisten julkaisujen osalta sitä, mitä niissä saa sanoa tai ei saa sanoa.
Oletukseni on, että jos vaikkapa täsmälleen samat virkkeet, jotka Korkein oikeus kansanedustajan kirjoittamina tuomitsi, olisivat olleet tutkimusraportissa, jossa joku tautiluokitusten kanssa eri mieltä oleva tutkija olisi kirjoitellut samat virkkeet, siitä ei tuomiota tutkijalle olisi silti tullut. Laki on sama kaikille, mutta rikoksellisuuden tulkinta voi riippua olennaisestikin siitä, millaisesta henkilöstä on kyse.
Liikun varmaan jotenkin erilaisissa piireissä, koska mulle ei ole tullut vastaan tuollaista arkipäiväistä puhetta käytöshäiriöistä. Sehän on diagnoosi, eikä sellaisia sovi heitellä huvikseen. Lapsi voi kyllä olla esim. hankala (kuten aikuinenkin!), voimakastahtoinen, kova kiukuttelemaan, kuriton, rajaton jne jotka eivät ole diagnooseja.
Tässä on kuitenkin kyse kahdesta eri asiasta. Käytöshäiriö on tautiluokituksessa, joten saa sanoa, että se on häiriö. Homoseksuaalisuus taas ei ole tautiluokituksessa (enää eikä ole ollut vuosikymmeniin). On kuitenkin vielä eri asia myöskään tautiluokituksessa olevan häiriön kohdalla sanoa perusteettomasti, että henkilöllä x on tämä häiriö.
Juridiikasta en tiedä, mutta mulle on kyllä kotona opetettu, että mitään sairausnimikkeitä ei saa käyttää haukkumasanoina. Sellainen on erittäin huonoa käytöstä.
Ongelma kuitenkin on, että Raamattu sanoo synnin synniksi ja haukkuu monia ihmisryhmiä, jopa juutalaisia kansana.
Mielestäni Päivi ei haukkunut, vaan etsi syytä ko. oireen esiintymiselle. Mielipiteen vapaus on, vaikka on tosiaan huonoa käytöstä sanoa toista ‘hulluksi’ tai narsistiksi jne. Sekin on kyllä ongelma, kun suvaitaan eräitä valtiaita, vaikka… ja ei saa sanoa totuutta, puhumattakaan muusta tarpeellisesta maailman turvaamiseksi. Suositaan siis syntiä ja vääryyttä eikä yritetäkään muuta.
Häiriökäyttäytymisestä puhutaan jopa taloyhtiöissä. Ehkä se on sitten eri asia kuin käytöshäiriö.
Omasta mielestäni oli kuitenkin Räsäseltä ja Luther-säätiöltä varsin ajattelematonta että syntiä alettiin selittää lääketieteellisin ja psykologisin termein. Eihän se synnin käsite sellaiseen tyhjene, eikä ole uskonnon asia selittää mikä on sairaus tai kehityshäiriö. Olin alun perinkin tätä mieltä ja siitä olen siitä saanut pyyhkeitä kristitityiltä oikealta ja vasemmalta. Räsäsen argumentointi oli kestävää ehkä kristittyjen kesken mutta se oli alun perinkin sen tyyppistä, että olisi pitänyt arvata että se ei tule yhteiskunnan silmissä kestämään saatikka olemaan hyväksyttävää.
Uskontoa ei tule selittää tieteellä, mutta uskonnollista diskurssia pitää olla yhteiskunnassa vapaus harjoittaa.
Tämän vuoksi esim. islaminuskoiset voivat vapaasti sanoa, että heidän uskonnollisen lakinsa mukaan homoseksuaalisuus on kuolemalla rangaistava asia. Samoin kristittyjen pitää opetella perustelemaan uskontonsa määräämät käytössäännöt uskonnollaan eikä keksiä tieteellisiä argumentteja selittämään uskontoa.
Kristitty voi siis vedota Raamattuun opettaessaan kristillisiä elämäntapoja, mutta kristitty ei voi alkaa perustelemaan raamatullisia elämäntapoja sillä että tieteen löydöksillä voidaan perustella Raamatun ohjeet suositeltaviksi.
On erittäin eri asia. Häiriökäyttäytyminen = ihminen käyttäytyy tavalla joka häiritsee muita ihmisiä. Käytöshäiriö = ihmisen käyttäytyminen on lääketieteellisessä mielessä epänormaalia. Muut ihmiset voivat häiriintyä aivan normaalin rajoissa olevasta käyttäytymisestä.