Puheistaan Jeesuskin tuomittiin.
1 tykkäys
Jeesuksen Sana on kuitenkin käsitettävä isolla kirjaimella, eli siinä on aina Henki mukana ja siksi maailma perkeleen yllyttämänä vihasi häntä, niin kuin se vihaa niitäkin, jotka Sanan uskovat.
Eikä meidän tarvitse pelätä niitä, jotka vainoavat meitä ulkonaisesti, vaan meillä on pahin vihollinen itsessämme, vanha aadam.
Matt 10:28: “Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.”
1 tykkäys
Eiväthän nämä mitään uusia asioita ole. Tässä ei syytekynnys v. 2012 ylittynyt.
KANSANEDUSTAJA VERTAA HOMOUTTA KEHITYSVAMMAAN
Kansanedustaja James Hirvisaari (ps.) kirjoittaa Hommafoorumilla, että homoseksuaalisuus ei ole “varsinainen sairaus vaan vamma”. Hän selittää kirjoitustaan luonnonjärjestyksellä.
- Tarkemmin sanoen olen esittänyt kysymyksen, ”olisiko homoseksuaalisuudessa kyseessä jonkinlainen seksuaalinen kehitysvamma, jos henkilö ei kehity luonnonjärjestyksen mukaisesti”. Motiivini on ihmettely ja pyrkimys ilmiön ymmärtämiseen. Luonnonjärjestyksellä tarkoitan lisääntymistä.
Koetteko itsenne valtaväestön oikeuksien ja tuntojen tulkiksi, kun kirjoitatte, että niiden loukkaamista ei pidä jatkaa?
- Lähtökohtani on henkilökohtainen, mutta toki olen myös kanava ja äänitorvi kansalaismielipiteelle eli niille, jotka ovat kanssani samaa mieltä asioista.
Minkälaiset puheet tai kirjoitukset homoseksuaalisuudesta loukkaavat teitä itseänne? Onko avioliitto-oikeuden vaatiminen sellaista?
- Avioliittoinstituution laajentaminen toki loukkaa minua henkilökohtaisesti, mutta erityisen loukkaavaa on se, että yhteiskunnassamme poikkeavuuksia ylipäätään pyritään normittamaan ei-poikkeavuuksiksi. Se on mielestäni valheellista tosiasioiden kieltämistä.
Kirjoitatte, että “vähemmistöterrorismi on jo saavuttanut järjettömät mittasuhteet”. Mitä kaikkia vähemmistöjä tarkoitatte?
-Tarkoitan kaikenlaista propagandaa ja ”positiivista syrjintää”, joka tapahtuu esimerkiksi sukupuolisen suuntautumisen tai etnisen taustan perusteella. Moniarvoisessa yhteiskunnassa erilaisuus on hyväksyttävä, mutta vähemmistöjen ei pidä antaa sanella yhteiskunnan normistoa.
Hirvisaari vastasi Suomen tietotoimiston kysymyksiin sähköpostitse.
(MTV3 - STT)
3 tykkäystä
Olen lukenut ihmisten vastauksia Päivi Räsäsestä.
Kaikki vastaukset ovat negatiivisiä Päivi Räsäsestä.
Jumalan pilkkaaja. Omasta päästä keksiny. Homofobinen.
Jumala tuomitsi Päivin. Eikö Jumala käskeny rakastamaan.
Saman olen pannut merkille, että kun Päivi Räsänen avaa suunsa, niin väärinymmärrys on taattu. Tekisi mieli vähän tentata kommentoijia, kysyä tarkentavia kysymyksiä, mutta ei jaksa vääntää.
1 tykkäys
Tässä on hyvää asian ytimeen osuvaa selitystä Raamatun tekstiin Roomalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta vastauksena Raija Sollamon tieteisuskoon perustuviin näkemyksiin Jukka Thurenilta jo vuodelta 1994.
Yhteenveto
Room. 1:25-27 KK:n keskustellessa homoseksuaalisuudesta täysistunnossaan 6.5.1993 edustaja Raija Sollamo kertoi mm., mitä nykyaikainen raamatuntutkimus on saanut selville tästä Roomin kohdasta.
Sen mukaan Paavalin käyttämä sana “vaihtaneet” edellyttää, että “ihmisillä, jotka ovat homoja” olisi ollut mahdollisuus tehdä toisenlainen valinta. Nykyaikana me kuitenkin tiedämme, että useimmilla ei ole ollut mahdollisuutta valita toisin, vaan ratkaisevia ovat olleet perimä, ympäristö ja lapsuus; meidän käsityksemme on siis toinen kuin Paavalin. Toiseksi Paavali yhdistää ilmiön epäjumalanpalvelukseen, me taas tunnemme kristittyjä homoja. Kolmanneksi Paavali kuvaa homot ihmisiksi, jotka harjoittavat kaikenlaisia paheita. Meidän omassa kokemusmaailmassamme sen sijaan pahuutta on “yhtä lailla meissä heteroissa”.
Sollamo päättelee: “Näin ollen nykyaikainen raamatuntutkimus asettaa monia kysymysmerkkejä sille kohdalle, jos Paavalin hyvin kielteinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen siirretään suoraan meidän aikaamme ja sanotaan, että tämä on ainoa oikea käsitys ja että näin meidän edelleen pitää suhtautua homoihin.”
KK:n täysistunnossa on vielä vähemmän mahdollisuutta kuin tällaisessa kirjassa viitata kirjallisuuteen todisteeksi siitä, mitä, kuinka yleisesti ja millä perusteilla “nykyaikainen raamatuntutkimus” on jotakin sanonut, vaan professorin sanaan on luottaminen. Olettakaamme, että edes joku muu tutkija kuin puheenvuoron käyttäjä on väittänyt noin ja että selontekoa nykyisestä tutkimuksesta siis voi pitää oikeana. Mitä tästä “nykyaikaisen raamatuntutkimuksen” tuloksesta olisi sanottava?
Jukka Thuren:
- Verbiä “vaihtaa” apostoli käyttää myös siitä, että ihmiset ovat vaihtaneet Jumalan kirkkauden ihmisten ja eläinten kuviin (j.23) eli Jumalan totuuden valheeseen (j.25): he ovat kunnioittaneet luotua Luojan asemesta. Ihmiset ovat apostolin mukaan todellakin tehneet vapaasti väärän valinnan ja vaihdoksen. Mutta ketkä ihmiset? Apostoli ei voi tarkoittaa silloisia, saati sitten meidän aikamme yksilöitä. Ei kai kukaan luule, että pakanat vauvoina palvovat Israelin Jumalaa ja että heillä olisi mahdollisuus jatkaakin todellisen Jumalan palvojina? Ei apostoli syytä oman aikansa yksilöitä siitä, että he olisivat vapaasti valiten luopuneet juutalaisuudesta, vaan se vaihdos on tapahtunut ammoisina aikoina. Nykyisetkin epäjumalanpalvojat ovat “vaihtaneet totuuden valheeseen”, vaikka he eivät olisi voineet valita toisin.
Homoseksuaalisesti käyttäytyvillä ihmisillä ei kuitenkaan Paavalin mukaan ole edes aikojen alussa ollut mahdollisuutta valita toisin, vaan heidän elämäntapansa on heille määrätty rangaistus: “Sen tähden Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan … Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen …” Kolmeen kertaan apostoli väittää, että nuo himot ja niiden toteuttaminen ovat rangaistusta, johon Jumala on “jättänyt” eli luovuttanut ne ihmiset, jotka eivät palvele Luojaa. Samaa verbiä käytetään pyövelin haltuun luovuttamisesta. Ei mestattava Johannes Kastaja eikä ristiinnaulittava Jeesus vapaasti valinnut kuolemaa vaan Herodes ja Pilatus “jättivät” heidät teloittajien huostaan. Paavali ei siis ollenkaan usko, että homoilla “olisi mahdollisuus olla myös heteroja”.
-
Paavali todellakin yhdistää homoseksuaalisen käyttäytymisen pakanuuteen, mutta sen vastakohtana ei ole kristinusko vaan juutalaisuus. Nykyinen tuntemus ei ole muuttanut kuvaa: antiikin pakanuudessa homoseksuaalinen käyttäytyminen monesti hyväksyttiin, mutta VT:ssa ja juutalaisuudessa sitä inhottiin. Juutalaisia ei siis ollut jätetty tämän häpeän alaisiksi, vaan apostoli tunsi oikein maanmiehensä: heidänkin mielestään homot häpäisevät itse itsensä. Homoista niin kuin muistakin pakanallisista synnintekijöistä surkeimmassa asemassa ovat ne, jotka “vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut muut tekevät samoin.” Se, että nykyään jotkut kristitytkin osoittavat hyväksymistään asialle, ei millään lailla vaikuta tämän Paavalin lauseen pätevyyteen, mutta antaa kyllä aiheen päätellä, että osa nykyisiä pakanakristittyjä on tältä osin lähempänä antiikin pakanuutta kuin apostolista kristikuntaa.
-
KR:ssa on poikkeuksellisesti uuden kappaleen alussa (j-28, niin kuin jo j.22) subjektina pronomini “he”. Siitäkö on peräisin oikosulunomainen päätelmä, että nuo himokkaat ihmiset ovat yksinomaan homoja? Jakeen 28 “he” ei suinkaan tarkoita yksinomaan homoja, vaan tuo jae jatkaa j.18 alkanutta kuvausta ihmisistä, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa. “He” tarkoittaa pakanoita, niitä, jotka eivät kunnioita eivätkä kiitä Luojaa Jumalana. Vain viisasteleva lukija voi väittää, että Paavali luulee jokaisen pakanan harjoittavan kaikkia paheluettelossa mainittuja syntejä. Vielä mielettömämpää on ajatella, että koko jakso Room. 1:18-32 koskisi yksinomaan homoja. Se puhuu kaikista niistä, jotka eivät kunnioita Luojaa Luojana. Suuri joukko erilaisia paheita toimii Jumalan rangaistuksena kiittämättömille ihmisille. Itse kukin saa niistä oman osuutensa, jolla hän tekee oman ja muiden elämän surkeaksi. Homoseksuaalisuuden harjoittaminen on otettu tällä kertaa muita perusteellisemmin esiin, koska se on havainnollinen esimerkki säännöstä, että Luojan vaihtaminen luotuun johtaa luonnonvastaisuuteen.
-
Sollamon lausunnossa häivähtää mm. ajatus, että oikeita käsityksiä voisi olla enemmän kuin yksi ja että erityisen ongelmallista on Paavalin hyvin kielteisen suhtautumisen siirtäminen “suoraan meidän aikaamme” (jolloin meillä on uutta, Raamatun ulkopuolelta tulevaa tietoa tästä ilmiöstä). Tätä outoa ajatusta ei esitetä henkilökohtaisena mielipiteenä vaan lopputuloksena nykyisen raamatuntutkimuksen tulosten esittelystä: “Näin ollen nykyaikainen raamatuntutkimus asettaa monia kysymysmerkkejä sille kohdalle …” (ks. yllä). Ehkä Sollamo tarkoittaa jotakin seuraavan tapaista: Raamatuntutkimuksen tehtävänä on selvittää paitsi mitä Paavali sanoo, myös mistä edellytyksistä käsin hän argumentoi. Jos nykyään katsotaan, että hänen silloin hyväksytyt edellytyksensä ovat virheellisiä meidän paremman asiantuntemuksemme valossa, osoittautuvat järkevätkin päätelmät vanhentuneiksi. “Raamatuntutkimus” on tällöin ymmärretty kovin laajassa merkityksessä, jos siihen kuuluu Raamatun tekstien tutkimisen ohella myös Paavalin lausumattomien edellytysten arvioiminen oman aikamme ihmisten huomioiden ja käsitysten valossa.
En tohdi sijoitella kysymysmerkkejä nykyaikaisen raamatuntutkimuksen nimissä, mutta omasta puolestani panisin niitä pari.
-
Olisi kohtalokasta Suomen kirkolle, jos KK pyrkisi olemaan sillä tavoin Raamatulle uskollinen, että se ottaisi huomioon ja uskoisi kaiken, mitä sen ainoa “nykyaikaista raamatuntutkimusta” ammattinaan harjoittava jäsen tulee lausahtaneeksi. Kollega Sollamo on nähdäkseni antanut sangen puutteellisen kuvan tämän kohdan tulkinnasta ja sotkenut epätieteellisiä pohdintoja selostukseen siitä, “mitä nykyaikainen raamatuntutkimus on saanut tutkimuksella selville”. KK:n muilla eksegeettisen koulutuksen saaneilla edustajilla ei kokouksen kestäessä ole mahdollisuutta tarkistaa asiantuntijan puheenvuoron sanamuotoa, ei analysoida sen argumentaatiota eikä esittää vaihtoehtoista eksegeesiä ko. kohtaan. Miten ihmeessä Suomen kirkko voisi suojautua siltä, että sen päätöksenteon perusteeksi jää ex cathedra annettu väärä kuva sekä Paavalin opetuksesta että nykyisen tutkimuksen tuloksista?
-
Alan ymmärtää niitä, jotka kiistävät koko akateemisen eksegetiikan arvon ja ajattelevat, että aito, Kirkolle hyödyllinen raamattuteologia syntyy jossakin muualla kuin yliopistoissa. Mutta abusus non töllit usum: jos virka-asemaa väärinkäytetään löyhien, ilmiselvästi totuudenvastaisten mielipiteiden esittämiseen eksegetiikan tuloksina, se ei muuta sitä totuutta, että me olemme monessa asiassa tieteellisen raamatuntutkimuksen varassa, tekstin rekonstruoimisesta ja kääntämisestä alkaen. Kohtalokasta sekin on, jos varoittamalla eksegetiikasta onnistutaan estämään nuoret teologit syventymästä Raamatun tieteellisen tutkimiseen: sitten vasta Kirkko on täysin niiden eksegeettien armoilla, jotka eivät varoittajasta piittaa. Miten saisi kyllin monet apostolista perintöä arvostavat ihmiset opiskelemaan eksegetiikkaa edes niin paljon, että he osaavat erottaa perättömät puheet tieteen tuloksista? Ja kuinka saisi yhä useammat jaksamaan niin pitkälle, että he oppisivat kumoamaan tähänastisen tutkimuksen kestämättömiä tuloksia saman tieteen parannettavissa olevin metodein?
Tällaisia pohdintoja kirjoittelee aroin mielin. Eihän tässä kommentaarissakaan ole mahdollista perustella väitteitä lähteisiin ja tutkimuksiin viittaamalla, vaan lukijan edellytetään pitävän kirjoittajan asiantuntemusta sen arvoisena, että kirjaan kannattaa tutustua. Ja varmaan tästä löytyy muitakin tyhmyyksiä kuin kirjoitusvirheitä.
Kirjan kirjoittaminen on kuitenkin vähemmän uskaliasta kuin asiantuntijana esiintyminen KK:n pleenumissa. Kirjan sanamuoto on kriittisen lukijan käytettävissä, kritiikille alttiina. Yhtä kirjaa voi aina verrata toiseen, siltä osin parempaan. Mutta KK:n edustaja joutuu joskus ratkaisuja tehdessään olemaan sen varassa, mitä hänen muistiinsa tarttui ainoan paikalla olevan ammattieksegeetin puheenvuorosta. Siksi tämä poleeminen kannanotto ajankohtaiseen ongelmaan puolustanee paikkaansa.
Jukka Thuren, Roomalaiskirje, SLEY 1994, s.45-48.ä teksti piilotetaan
Kysymyksessä on siis syntiinlankeemuksen seuraus kuten muidenkin syntien kyseessä ollen, eivätkä tieteisuskon näkemykset ole päteviä asettaessaan muka paremman nykytietomme valossa apostolien sanoman vanhentuneeksi, kuten monia muitakin Raamatun tekstejä ja asioita koskien.
1 tykkäys
Minusta pelkästään tämä kohta ilmaisee asiaan Jumalan kannan:
“Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät rangaistakoon kuolemalla.“ (3.Moos 20:13)
Vaikka uudessa liitossa synti ei saa Jeesukseen uskovista ihmisistä sellaista otetta, joka heidät kadottaisi, itse synnistä on uskoakseni parasta olla samaa mieltä Jumalan kanssa. Tarkoitan, että vaikka Jeesus armahti avionrikkojan (joka oli lain mukaan kivitettävä), naisen teko oli silti Jumalan tahdon vastainen. Roomalaiskirjeessä Jumalan kielteinen suhtautuminen luomisjärjestyksen vastaisiin tekoihin vahvistetaan:
”Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti. Ja niin kuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.” (Room 1:26-28)
Mooseksen mukaan rietastelijat todellakin hylättiin kuten avionrikkojatkin, mutta uudessa liitossa tilanne on toinen. Syntinen pääsee pälkähästä kuoleman kautta, Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa. Synti ei kuitenkaan muutu ei-synniksi. Ja on syytä muistaa, että pelastava usko pysyy parhaiten puhtaassa omassatunnossa. Jumalan lapsi haluaa torjua syntiä eikä rypeä siinä, vaikka vapaus tosiasiassa voikin olla myös “yllykkeeksi lihalle” (Gal 5:13).
Toisin sanoen, jos vapaus ei tarjoa mahdollisuutta syntiin, kyseessä ei ole todellinen vapaus. Mutta siitä huolimatta täysin tietoinen ja tahallinen pahuuden harrastus on omiaan nakertamaan tärkeintä: synti uhkaa ajaa uskon haaksirikkoon. Ja kun usko hukkuu, pelastus hukkuu. Niin ollen jokainen valistunut kristitty halua säilyttää “uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa” (1.Tim 3:9).
Jeesus ei tietenkään kumonnut lakia, vaan hän tuli sen täyttämään; hänhän itse on lain täyttymys kaikilta kohdiltaan. Me muut emme siihen (lain noudattamiseen) olisi koskaan itse kyenneet, ei yksikään meistä.
Jos siis haluat olla vapaa synnistä, pidä itsesi kuolleena (Room 6:11). Syntiongelmaan ei ole olemassa mitään muuta ratkaisua.
”Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu.” (Gal 2:19)
“Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” (Room 7:24-25; 8:1-2)
1 tykkäys
Suurin osa tuntemistani homoista yms. syntisistä tahtoisi päästä synnistään, mutta ei pysty,(jotkut pystyvät ja tekevät asian vielä kipeämmäksi.) Minusta armo Kristuksessa riittää katuvalle (Jumala yksin näkee sydämen) 7 x 70.
Syntiinsä tyytyminen ei kuitenkaan käy, se paaduttaisi pois armosta ja uskosta, mutta synnittömiä meistä kestään ei ajassa tule, vaikka tosi pyrkimys ja synnin poispaneminen täytyy olla heikollakin.
Maailma ja jotkut kristitytkin näyttävät nyt siunaavan ja hyväksyvän selvän synnin ei syntinä, siinä nähdäkseni nykyinen ongelma, josta Päivikin on joutunut syytetyn penkille nähdessään totuuden asiassa. Jos homot loukkaantuvat totuuteen, ‘peli’ on heidän kohdaltaan ohi ja kadotus odottaa, vaikka armo kuuluisi heillekin.
Maailmassa käsitetään ei syntinä asiat, jotka Raamattu pitää syntinä, koska se nähdään oikeana, luonnollisena asiana. Niitä on monia, mistä maailma älähtäisi. Avioliiton kaikki ulkopuoliset irtosuhteet esim. Raamatun oikea tulkinta ei sovi yksiin maailman kanssa. Koska kaikki on luonnollista maailmassa. Ei mikään, mitä Raamattu kieltää ole sopivaa maailmassa.
Uusi vaihe on Päivin jakama ICD 10 -diagnoosiluettelo. Sen täsmennyksissä mainitaan, että diagnoosi esim. homoseksuaalisuudesta tulee antaa siloin, kun häiriö haittaa potilasta itseään huomattavasti. Keskustelujen mukaan tuota täsmennystä ei ole mainittu.
Koska Päivin postaama kuva puuttui se on tässä.
Päiv: Olikin täällä linkkinä FB:iin, mutta laitoin kuvana ilman tarvetta klikata linkkiä.
Aivan samoin diagnoosi voidaan antaa jos heteroseksuaalisuus toimii yksilöllä samalla tavoin häiritsevästi. Homoseksuaalisuus ei siis sinänsä ole mikään häiriö vaan seksuaalisuuden variaatio. Se että se saattaa tuottaa yksilölle ongelmia so. häiritä, voi syntyä vaikkapa ulkoisista syistä, esim. vaikkapa uskonnollisen yhteisön paineesta olla samanlainen kuin enemmistö. Näin ollen tuomion perustelut olivat selkeät, koska ne leimasivat homoseksuaalisuuden häiriöksi ilman että se henkilölle itselleen sitä mitenkään olisi.
2 tykkäystä
Voi hyvänen aika! ‘Lapsikin’ tietää aika pian, että on häiriö, suorastaan vika. Vaikeaahan se on samansukupuolisten kesken se seksi ja lasten alulle saattaminen. Olisikohan kyseessä ajatushäiriö, mitä?
Esitin vuonna 2012 kysymyksen, voisiko homous olla seksuaalinen kehitysvamma, ja viittasin luomisjärjestykseen ja lisääntymisen tarkoituksenmukaisuuteen. Ehkä sitä voisi kutsua häiriöksikin, mutta joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että “magnetismin suhteen“ ihmisen mielen maailman kehityksessä on jotakin jäänyt kesken? Ei liene paha asia yrittää ymmärtää ilmiötä.
Voi silti toki olla, että homous on vain yksi “seksuaalisuuden variaatio” muiden hyvinkin kirjavien mieltymyksien joukossa. Itse kuitenkin suhtaudun asiaan tarkoituksenmukaisuuden kannalta.
Ei kaiketi kukaan pidä kehitysvammaisiakaan (CP, down jne) ihmisarvoltaan heikompina, eikä heidän kutsumisensa totuudellisesti kehitysvammaisiksi liene mitään syrjintää tai vihapuhetta. Homojen kohdalla se kieltämättä löisi aika vahvan stigman, enkä tietenkään suosittele kutsumaan tai mieltämään heitä kehitysvammaisiksi. On tärkeää, että he tulevat toimeen itsensä ja ominaisuuksiensa kanssa. Korostan, että itse en ajattele olevani yhtään homoja parempi tai terveempi tai synnittömämpi ihminen.
Tältä kantilta ja tässä yhteydessä on keskustelun kannalta täysin yhdentekevää kuinka lääketiede tai jokin maallinen oikeusaste asian määrittelee, koska sekä lääketiede että oikeustiede seuraavat muuttuvia paradigmoja.
Kristinuskon kannalta ei kuitenkaan ole samantekevää, kuinka pyhissä kirjoituksissa asiaan suhtaudutaan. Jumala on muuttumaton.
Seksuaalisuus on kaiketi olemassa lisääntymisen vuoksi. Jos on olemassa seksuaalisuutta jonka tuloksena ei ole mahdollisuutta lisääntyä, onko se sitten todiste siitä että seksuaalisuus ei ole olemassa lisääntymisen vuoksi, vai siitä että homoseksuaalisuus on jonkinlainen kehitysvamma.
Mielestäni kaikenlainen sellainen seksuaalisuus joka ei mahdollista lisääntymistä on seksuaalisuuden häiriö ja niin kuin @Semajah kirjoittaa, sen sanominen julkisesti ei pitäisi olla syrjintää tai vihapuhetta.
Nyt, kun seksuaalisuus käsitetään identiteetiksi, osaksi henkilöä ja persoonaa, yhtäkkiä joidenkin sen ilmenemistapojen kutsumista häiriöksi koetaankin syrjinnäksi. Miksi seksuaalisuus yleensä käsitetään osaksi henkilökohtaista identiteettiä? Ei ruumiin toimintoihin ole ollut tapana identifioitua, vaikka niin helposti tulee tehtyäkin.
Omasta mielestäni kaikessa ihmisen seksuaalisuudessa on jotain lankeemuksen vioittamaa, ei yksin homoseksuaalisuudessa. Jo se on nykyisessä, tuntemassamme ihmisyydessä ja seksuaalisuudessa vaillinaisuuden merkki että seksuaalisuus hyvin helposti alkaa hallitsemaan ihmistä. Ihminen on kehitellyt lisääntymisterveyteensä kuuluvista asioista ajanvietettä ja addiktioita, niin kuin niinkin perustavaa laatua olevasta ruumiintoiminnosta kuin syömisestäkin. Jotain viallistahan tässä on. Nykyaikana ei ole muodikasta sanoa olevansa vaillinen tai vioittunut. Enää ei riitä että kaikki ovat hyväksyttyjä, kaiken tulee voida olla itsessään täydellistä, ilman vikoja, enää ei saa sanoa hyvä, parempi, paras vaan kaiken pitää voida olla omassa, yksityisessä kategoriassaan parasta. Kristityille luomakunnan viallisuus on kuitenkin neutraali asioiden tila lankeemuksen jälkeisessä todellisuudessa, joten nykykristittyjen täytyy osata ilmaista omat näkemyksensä niin etteivät ei-kristityt loukkaannu suotta. On kuitenkin niin että lisääntymisen ja seksuaalisuuden erottaminen toisistaan ei ole ainoastaan vaillinaista tai vioittunutta vaan myös tietämätöntä ja ajattelematonta.
Kristittyjen olisi luultavasti hyvä alkaa puhumaan seksuaalisuudesta taas niin että se laittaa heterotkin kiemurtelemaan, ei syyllistymään vaan rakentavalla tavalla tutkiskelemaan itseään. Silloin ei synny vastakkainasetelmaa, oikeat ja väärät seksuaaliset suuntautumiset. On tervettä ja epätervettä seksuaalisuuden ilmenemistä, näiden ero johtuu suuresta joukosta tekijöitä kunkin yksilön elämässä. Sen sijaan että keskustellaan seksuaalisesta suuntautumisesta tarvitaan keskustelua seksuaalisuuden laadusta.
Tällaiset materiaalit kristilliseen opettamiseen ovat mielestäni hyviä.
How Can Our Churches Support Christians Who Experience Same-Sex Attraction? | Articles | Living Out
1 tykkäys
No nähtävästi minulla on sitten samanlainen ajatushäiriö kuin Korkeimmalla oikeudella joka pitää homoseksuaalisuutta variaationa. Homoseksuaalisuutta esiintyy myös eläimillä joten ainakin itse ajattelen sen kertovan juuri variaation puolesta. Lisääntyminen on yksi seksuaalisuuden aspekti, mutta ei kaikki mitä siihen liittyy.
Mutta lähden matkalle, joten tuskin ehdin enempää asiasta sanoa ja varmaankin teistäkin hyvä niin 
1 tykkäys
Ei ole todistettu että eläimillä olisi samanlaisia suhteita lajitovereihinsa kuin ihmisillä. Ei ole todistettu että eläinten seksuaalissävytteiset suhteet toisiinsa olisivat motiiveiltaan samanlaisia kuin ihmisten seksuaalissävytteiset suhteet. Jos kaksi saman sukupuolista apinaa hieroo sukupuolielimiään toisiaan vasten, tämä havainto yksin ei riitä todistamaan että apinoilla on samanlaisia homoseksuaalisia suhteita kuin ihmisillä.
Ei ole todistettu edes sitä että ihmisten heterosuhteet ja eläinten heterosuhteet olisivat yhteismitallisia ilmiöitä toistensa suhteen.
Eläinten tutkijoilta on aika laajasti tullut sellaistakin teoriaa, että eläinten homoseksuaalinen käyttäytyminen liittyy stressaavaan tilanteeseen elinympäristössä tai populaatiossa. Tämä olisi hyvä selitys myös lankeemuksen jälkeiseen ihmisten homoseksuaalisuuteen, mutta tällaista yhtenevyyttä en halua asioissa nähdä, yllä esittämäni mukaisesti. En tiedä mitä ihmislajin homoseksuaalit sanoisivat jos heidän käyttäytymistään alettaisiin pitää stressin oireena.
Yhtenä esimerkkinä vaikkapa se, että lehmä saattaa hyppiä toisen lehmän selkään sen itsensä tai toisen lehmän ollessa kiimassa, tai muulloinkin. Lehmien kanssa 10 vuotta läheisissä tekemisissä olleena en pidä tätä käyttäytymistä nautojen heterosuhteisiin rinnastuvana, seksuaalisena toimintana, vaikka se ihmiselle joka ei nautojen kanssa ole ollut tekemisissä siltä näyttäisi. Sonnin ja kiimassa olevan lehmän kohtaaminen on aivan toisenlaista toimintaa.
2 tykkäystä
Päivin oikeusprosessin seurannassa ja jälkipuinnissa olen ihmetellyt sitä, että vaikka monet kritisoivat tapahtunutta, kukaan ei ole tarttunut siihen mielestäni kaikkein räikeimpään epäkohtaan, että yksi ainoa taho - yksi ainoa henkilö - eli valtakunnansyyttäjä, voi jääräpäisesti pitää ihmistä tällä tavalla vuosikausia löysässä hirressä. Nythän tosin syyttäjävirkamies vaihtui, mutta silti olisi vähintään kohtuullista, että homma ei olisi niin kapeissa kantimissa kuin se nykyisellään on.
5 tykkäystä
Oikeuskäsittelyillä on todellakin valitettavan pitkät jonot useissa tapauksissa. Syy ei ole valtakunnansyyttäjän toimiston saati yhden henkilön.
1 tykkäys
Totta kai se on. Yksi ainoa tyyppi, joka saattaa olla motivoitunut poliittisesti tai henkilökohtaisella tasolla. Yksi vainooja onnistuu ohjaamaan ja muuttamaan tuomiolinjoja. Näissä kysymyksissä taustalla on kelvoton Mika Illmanin ruotsinkieliseen väitöskirjaan perustuva blankopykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja siis sen äärimmäisen epämääräiset tunnusmerkit panettelu ja solvaaminen, jotka mahdollistavat tuomioiden mielivallan. Ja lopulta kuten Päivikin on juuri tänään maininnut, tuomiot perustuvat syyttäjän toistamiin valheisiin, jotka tuomari on ottanut annettuina ja siis sellaisinaan tosina. Todellakin hämmästelen ilmiselvästi ja vakavasti vääristyneen oikeusjärjestelmän puolustelua.
On aivan satavarmaa, että valtakunnansyyttäjän ei lain pohjalta ja virkavelvollisuudesta ole pakko ryhtyä ajamaan tällaisia asioita.
6 tykkäystä